Viimeinen päivä Espanjassa

Hani lupasi aiemmin, 
ensimmäisen kerran Retiron puistossa käydessämme 
että palaisimme katsomaan olisivatko ne
 miljoonat ruusunnuput 
 kenties Vapuksi auenneet. 

Siksipä ajoimme metrolla Retiroon aamupalan jälkeen,

jonne sadat, jos ei tuhannet muutkin olivat saapuneet 

viettämään lomapäiväänsä. 

Ne miltei kaikki miljoonat 

ruusut olivat puhjenneet kukkaan! 

On siellä vielä nuppujakin, jotta 

ruusuja riittää pidempäänkin. 

Uskon että ruusupuistossa kukkii 

koko vuoden aina jokin lajike. 

En voinut lakata kuvaamasta... 

Yleensä vältän ihmisten kuvaamista 

blogiini, jotta kukaan ei hermostuisi, 

mutta nyt en voinut välttyä ihmisiltä... 

Oikeastaan ihmiset tuovatkin eloa 

puistokuviini. 

Kauniita ihmisiä kauniiden 

ruusujen kera. 

Monet ihmiset näyttivät onnellisilta. 

Hekin varmaan rakastavat ruusuja.  

Itsekin olin onnellinen kun olin 

vielä saanut nähdä tämän ihanan 

ruusupuiston näin kukassaan! 

Hani meinasi jo väsyä ruusuihin. 

"Kun on nähnyt yhden kukan, 

on nähnyt ne kaikki", sanoi Hani. 

- No höpsis, vastasin minä. 

Jossain vaiheessa hän huokasi 

onneksi ensi viikonloppuna pääsevänsä 

kuvaamaan ralleja! Hah.

- Siis samaa autoa monesta eri kulmasta, 

kuinka tylsää, ruusuihin verrattuna. 

Minun mielestäni se menee niin että kun 

on nähnyt yhden autokuvan, se riittää! =D   

Hän ei haluaisi lainkaan kuvata ihmisiä, 

ja sai yllättäin kutsun kuvaamaan 

ihmisiä eräisiin sukuhautajaisiin... 

Palatkaamme ruusupuistoon... 

Rakastuin tähän paikkaan! 

Vappu picnicimme Retiron puistossa. 
Juustoja, pähkinöitä ja pieni kuohari, 
gluteenittomia keksejä 
ja hedelmiä...

Kahvia kaupungilla. 

Kahvi on aina yllätys. 
Se tuodaan joko lasissa 
tai kahvikupissa, se on joko 
kauheaa tai melkein juotavaa, 
sellaista kahvipuuroa 
tai kahvismoothieta. 

Mutta se piristää 
pitkäksi aikaa. 
Tuosta saattaa tulla 
riippuvaiseksi...

Illalla menimme kiinalaiseen syömään. 

Ensin ravintola oli tyhjä mutta jälkeemme 

sinne saapui omistajien maanmiehiä ja naisia.  

Olen aina kaikista dokkareista, elokuvista jne 

ymmärtänyt kiinalaisten olevan pidättyväisiä,

hyvin hiljaisia ja hillittyjä. - No eivät he ole. 

Ravintolan yli 30 juopuvaa kiinalaista piti niin 

mahdottoman kovaa meteliä ettemme 

enää kuulleet toistemme puhetta. 

Siksi söimme nopeasti, saimme laskun 
ja onnenkeksit ja ne luettuamme lähdimme. 
(Alempi on miun...)  

Piti alkaa pakkaamaan matkalaukkuja. 

Aamulla olisi aikainen herätys lentokentälle 

odottelemaan ja lentämään sinne 

missä toukokuussakin vielä sataa lunta.

Niin loppui reissu jota oli jo 
puoli vuotta hissukseen suunniteltu. 
Hani vaihtoi työpaikkaakin puolisen 
vuotta sitten ja samalla menetti talvilomansa 
samoin pitkän kesälomansa ja siksi hän on 
tehnyt pitkää päivää töissä saadakseen 
ylimääräisiä tunteja reissun verran. 
- Ja muutama tuntihan joka kk menee 
Sipilälle ihan ilmaiseksi... =(  

Kotiin palattuamme nukuin omassa pedissäni 

melkein kellon ympäri. 

Kylässä hyvä, kotona paras. 

Veljeni oli hienosti hoitanut kotiamme 

poissaollessamme ja kukatkin olivat
täällä kasvaneet sillä aikaa.

Kiitos veliseni! <3