Ruosteen ruokaa







Mulla on sua niin ikävä
kiertää sururinki sydäntä
Välillä rinki pienenee
rutistaa ja vääntää
Se pistää kärjillään
rautalangan väkäsillä
Ruostuakseen
etsii kyyneliä
Niillä ruokin sitä
surun mustaa rautalankaa 


-Una Reinman- 






Kommentit

SusuPetal sanoi…
Hauska kuva, runo tuo pintaan toisen laiset tunteet, suru on ikävää.
RosaRugosa sanoi…
Kiva yhteys kuvan ja runon nimen välillä. Surun väkäset pistelevät sydäntä., mutta kyynelillä se nujertuu, ruostuu. Vaikuttavaa.



Maassa matunut, sateessa ruostunut
NIin on. Ehkä jo tämän talon alkuajoilta. Löytyi maasta ensimmäisenä kesänämme kukkapenkkiä tehdessäni. Ensimmäistä sellaista tähän pihaan. =)
Raija Annikki sanoi…
Hieno lusikka.Wau. Ihana ruosteinen runo.
Jenni Pyykkö sanoi…
Kaunis runo ikävästä ja hieno kuva :)
Ari sanoi…
Vaikuutava lopetus
Niillä ruokin sitä
surun mustaa rautalankaa
Kiitos Ari, niin, kyynelillä... Suolainen vesi kun kasvattaa ruostetta.
pappilanmummo sanoi…
Kaikki ruostuu aikanaan
Mutta rakkauden ei pitäisi... =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syötävät kukat

Oikeasti vaaralliset kasvit

Ei saa leikkiä raparperin lehdillä