Vaikka yrittää kovasti nyhjätä
tyhjästä pihasta puutarhaa,
on se askare joskus täynnä esteitä.
Jänikset olivat sitten kuitenkin pureskelleet poskeensa terijoensalavien alut, joihin edellisenä talvena eivät koskeneet ja mie ehdin tuudittautua hyvänolontunteeseen ja hyväuskoisuuteen. Myös ainokaisen ja muutenkin kovanonnen gojimarjani olivat puput pistelleet poskeensa, koska en ollut käärinyt ihan
koko pensasta syksyllä verkkoon vaan vain osittain... Olivat nousseet takajaoilleen ja pureskelleet pensaan latvuksia yläosista, missä vajaamittainen verkkoni ei enää suojaa suonut. Kaksi kolmasosaa kovanonnenpensaasta on kadoksissa. Se ei raukka koskaan ole vielä ehtinyt tehdä edes niitä kauan kaipaamiani marjoja. Uusimmista siemenluetteloista tosin luin, että se ei edes menesty Suomen talvissa ja se pitäisi roudata syksyllä kellariin tms viileään paikkaan talvehtimaan...
Jänikset, söivät täysin kadoksiin myös siemenistä kasvattamani viisi pientä tammenalkua. Niin ikään kovasti kärsi nelivuotias omenapuu, siemenestä itse kasvatettu, vaikka se oli verkotettu, se syötiin nysäksi, varmaankin nojaamalla verkkoon... Alkavat tulla oveliksi nuo ristihuuliset.
Samoin ihanat mehikasvit katosivat talvella ihan täysin, kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, mutta tässä tapauksessa syyllinen voi olla myös maamyyrä, joita on ilmaantunut talven aikana tontille. Ja mie kun niin metsästin niitä mehikasveja viime kesänä ja olin niin onnellinen niistä parista mehiruususta...
Maman syksyllä miulle antamia pensaita joita istutin aidanteeksi, puput olivat myös verottaneet surettavan raskaasti. Maman mökillä paikalliset puput eivät olleet niitä pensaita syöneet, mutta meidän pihallamme on talviöisin oikein pupubileet, joissa pistellään porukalla poskeen kaikki mahdollinen masuntäytteeksi sopiva...
Tulppaanien ja krookusten sipulit puolestaan edelleen syö ilkeä suuri fasaani, käyden kaivamassa aina jostain päin kukkasipuleitani ja hakaten niistä pois keskustan jättäen lopun ruhjotun sipulin kuin kaatuneen soturin nurmikollemme... Mur.
Ainoa
iloni tuholaisten suhteen on, että koska Etelä-Suomessa oli todella vähäluminen talvi, taisivat ne riivatun kotiloetanat menehtyä? Toivon niin, sillä viime kesänä niitä oli aivan hirvittävästi! Niitä oli mennyt pihakalusteiden varastoonkin ja niiden vaeltelu oli liannut kalusteet ällöttäviksi. Pitänee testata kalusteisiin miekkosen uutta lelua eli painepesuria. Samalla laitteella voinee pestä varovasti kasvihuoneen katon, vesitynnörit, mattoja, roskapöntöt, jaa niin ja auton.
Pitääkö muuten siis ihan kaikki kasvit kääriä syksyisin verkkoihin? Vai pystyttää tosi korkea verkkoaita
koko pihan ympärille? Vai onko olemassa jokin muu keino karkottaa kaiken istuttamani kimpusta näitä kaikkiruokaisia nälkäisiä loikkijoita, maanalaisia käytäviä kaivelevia jyrsijöitä ja pahaäänisiä nokkavia angry-lintusia? Sähköaita? Jokin pahanhajuinen litku? Taika? Loitsu? Jauhe?
Vai vaikuttavatko karkotinäänilaitteet oikeasti?
Mutta en haluaisi karkottaa pihaltamme pikkulintuja,
Ville-varista, oravia enkä sitä kettua,
jonka jäljet nähdessäni aina ilostun...
