5.4.2014
Happy, happy, happy
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Löysin juuri blogiisi ja liityin lukijaksi. Minuun on iskenyt jokin outo leikkokukkavillitys ja koko koti on kohta täynnä kukkia. Ihana tämä sinun blogisi. Tervetuloa kurkkimaan myös meille: www.kotiaurorassa.blogspot.com
Hei Johanna. =)
Ymmärrän kyllä ihan täysin villityksesi!
Mikä olisikaan ihanampaa kuin täyttää kotinsa kukkasilla... <3
Leikkuukukat ja ruukkukukat on suuri heikouteni. Olen luvannut, lähinnä itselleni, että yhtään puskaa (ruukussa) en kotiin tuo, ennen kuin joku kukka kuolee. No mies sitten kantoi eilen kassissa kolme kukkaa, kun oli K-kaupasta ostanut...että ei todellakaan tarvitse itse ostaa..:=)
Ihana mies! =)
Kiitos, samoin siulle. =)
Olisipa minunkin mieheni noin ihana, mutta hän ei osta kukkia, vaikka olen sanonut, että pidän niistä. Hänestä ne ovat turhuutta ja tuhlausta. :(
Rakastan kaikenlaisia kukkia, mutta tämän astman ja hajuherkkyden myötä kukat ovat jääneet niin taka-alalle. Ihastelen niitä nyt enimmäkseen näin kuvien kautta.
Oi voi. =( Miekin olen astmaatikko ja hajuherkkä. Vaistoan esim homeen. Mullan haju on alkanut nyt käymään keuhkoihini sisätiloissa eli ensi keväänä en voi varmaankaan enää istutella kahta sataa purnukkaa kesäkukkia yms olohuoneeseen... =/
Lähetä kommentti