Kaunokinsinistä
...
Centaurea montana
Komia ja *kookas (*riippuu maaperän koostumuksesta) perenna, Vuorikaunokki, jota kotoisasti olemme jalostetuksi ruiskaunokiksi kutsuneet, on vallannut monet ojanpenkat tällä seudulla. Sitä näkee metsissäkin puutarhakarkulaisena, lähellä asutuksia. Liekö kitkuujätteistä lähtenyt ja jatkanut elämäänsä muualla.
Meillä sitä sattuu olemaan myös kukkapenkeissä. Tuuli riepotteli kukkia viikonloppuna siihen malliin että oli pakko katkoa muutama oksa kokonaan ja asetella maljakkoon. Havaitsin samalla, että kasvi kestää kyllä kauniisti leikkokukkanakin.
PS:
Useissa blogeissa on tapana kertoilla uusista ihanista ostoksista, ostopaikasta ja hinnoista. =) Jospa miekin; tuo klaffituoli maksoi kierrätyskeskuksessa yhden euron ja maljakko on asikkalalaiselta kirppikseltä muutamalla eurolla ja sen pohjassa lukee "ikea", ollen melkein ainoita sen firman tuotteita meidän huushollissamme. ;D (muovipussitelinettä lukuun ottamatta. )
Räsymatot ovat Hanin mummon kutomia...
Pation/kuistin/terassin (rakkaalla paikalla on monta nimeä?) lattiasta ja kaiteesta oli vaikeaa pestä vuosien likapinttymiä keväällä pois. Kyllä ne vähän kirkastuivat mutta sitä tummaa jäi vieläkin joihinkin paikkohin kummittelemaan. Kyllä tuo meille passaa. Tykkään kovin tuosta katetusta patiosta. Lisänä aurinkoa varjostamassa meillä on siinä Hanin vanha aurinkovarjo. Tästä pihasta me nyt nautimme ainakin syksyyn. Vuokrapaikka kun on, ja koko ajan katselemme sitä omaa paikkaa jostakin...
...
Kommentit
Nämä eivät oikein tuoksu, mutta ovat sinistä, joka miellyttää silmää. =)
Hanne
Mukavata. =)
Kukka kestää aika smonta päivää...
Ilahduttamass meitä. =)
Lapsen niitä aina noukittiin äidille vietäviksi, ruispellossa ne silloin kasvoivatkin.
And in the next post - you do such a beautiful job with geraniums!!
Pääsi kyllä valloittamaan kurjenmiekkapenkinkin.
Kun en raatsinut heti kitkeä pieniä alkuja poiskaan.
Voi kyllä se kelpaa näin oudon uuden pihan yllättäjäkukaksi oikein hyvin. =)
Oli mukavaa että tässä jotakin kasvaa. =)
Oli täällä ylioppilasneilikoitakin mutta en pidä niistä ja viime viikonlopun myrsky tallasi ne maahan ja ne oli pakko leikellä pois kokonaan. Tai no yhden pesäkkeen sidoin tuettuna kasvamaan...
Nuo kaunokit olivat sen verran vahvoja etteivät kaatuneet tuulessa eivätkä hetkahtaneet niiden päälle tuulen viskomista puunoksista, kuin hieman.
Harakka
Vai oliko kyseessä silloin ruiskaunokki?
Sellainen pienempi ja tuuheakukkaisempi?
Kiitos Valokki
Minäkin olen joskus jollakin pihalla koettanut kylvää niittysekoitusta, jossa oli mukana ruiskaunokkia mutta muistaakseni minkään niitty/ketokukan alkuja ei juurikaan maasta noussut.
Vika kenties juuri siinä maassa?
En tiedä..
Hellou Judy =)
We live now in a rented apartment and those blue flowers grow in this backyard.
That was a nice surprise. =)
MK
Voi siun kurjenmiekkoja!
Onneksi kukkia voi siirrellä pihassa paikasta toiseen sen mukaan miten silmä sanoo niiden voivan oikeasti olla.
Joskus vie muutaman kesän, ennen kuin kasvi (tai pihan omistaja) löytää sopivan kasvupaikan.
Kurjenmiekat ovat kauniita. Niitäkin oli joskus jossakin pihassani...
Niitä kukoistaa myös Mamani pihassa. =)
Miun hankinnat ja löydöt on useinmiten kirppikseltä ja hintaa euro tai kaksi. :D
Täällä pihassa villitsee ylioppilasneilikka josta tosiaan en pidä yhtään enkä halua ottaa siitä edes kuvia! =D
Tuo vankka kaunokki sen sijaan sai paikan sydämessäni. =)
Joskus ikean kuvastoa huvikseni katsellessani huomasin maksaneeni kirpparilla jopa ylihintaa tuosta maljakosta. ;D
Löysin hiljattain itselleni vaatteita kirppikseltä ja olin iloinen. Köyhän on koetettava selvitä halvalla.
Mutta eipä ajatella negatiivisia asioita. Nyt puen päälleni ja lähden pyörän kanssa katselemaan maailmaa.
Kaunista päivää siullekin. =) <3
Olen kyllä nuuhkinutkin kukkia aikoinaan.
Minua se kukka muistuttaa pihasta, jota en halua muistella... =(
Suon kyllä sen kukan muissa pihoissa kasvavan.
Itsepäisyys on joskus hyve,
joskus pahe. =)