Nyt jo tuulen viemiä
...
Sama pensas aamulla...
Päivällä...
Ja ilta-auringossa.
Valo muuttaa kaikkea.
Meitäkin.
Missä on sinun valosi?
Vai kuljetko mielummin varjoissa?
Valo muuttaa kaikkea.
Meitäkin.
Missä on sinun valosi?
Vai kuljetko mielummin varjoissa?
-Una Reinman-
...
Kommentit
Välähdyksistä, jotka kasvavat niitä muistellessa. Parhaiten valaisee katseet, pienet hymyt ja lämpöisen käden sipaisut.
Ihankuin ohimennen annetut.
Minun valoni on perheessä ja luonnossa , arjen pienissä onnenhipuissa :)
joskus kuljen varjossakin...
Minulla on sinulle blogissani tunnustus!!käy kurkkailemassa...
Ja valoni on perheessäni, luonnossa...ja monessa muussakin kivassa asiassa!
"Sisäinen valo" kai se on sisällään olevaa myönteisyyttä ja rakastamisen voimaa. Varjoonkin on joskus hakeuduttava.
Arjaanneli
Hanna
Aamu
Hanne
Harakka
Rita
Teillä on samanlaisia ajatuksia kuin miulla. =)
Halaus <3
Isopeikon tavoin kynttilää en ole mukanani kantanut
-kai vakan alla sitä olen monesti pitänyt. =)
Mutta iltoja ja öitä voi valaista kynttilöin. =)
Oma tietokoneeni on oikutellut lauantaista lähtien enkä voi sillä kommentoida omaani enkä muiden blogeja. Nyt lainakäytössä Hanin kone.
Saapa nähdä löydänkö mtn salaisuuksia... =)))
Rakastan kaikenlaista luonnon valoa sekä suurina että pieninä annoksina.
Lumoavinta on mielestäni alkusyksyn aurinkoisten päivien lämpimän keltainen valo. Sen leikkiä puiden ja pensaiden lehdillä, kukkasissa, heinissä ja veden pinnalla voisi katsella ja ihailla loputtomiin.
Kesäisen hellepäivän häikäisevä valo on iloisen energistä ja hemmottelevaa.
Kevätauringon reipas konstailemattomuus on mielestäni vähän hämmentävää, se kun paljastaa kaiken talven jälkeisen harmauden ja keskeneräisyyden.
Tammi-helmikuun aurinkoisten pakkaspäivien (sikäli kun niitä on...) terävän sinisävyinen valo on viiltävyydessään lohdullinen muistutus siitä, että ollaan matkalla kohti lämpimän valon aikaa.
Tähtitaivas illalla, rätisevä tuli puuhellassa, pöytä täynnä kynttiöitä - nekin tuovat helpotusta valonnälkään.
Se on miunkin lempparini näistä. =)
Kyllä siulla on ihan samanlaisia ajatuksia valosta. =)
Minä en sattuneesta syystä voi ihah kesän kuumimmassa auringossa oleilla kun miun pitää varoa auringonpaistetta.
Etsin vuorokaudestani itselleni sopivia hetkiä olla ulkona.
Valo on tärkeää minullekin mutta sopivina annoksina.
Minä rakastan myös hämärää, tähtiä ja kynttilän sekä takan valoa.
Voin kuvitella tuon rätisevän puuhellan...
Sitä melkein karehdin. =)))
Sinä onnellinen. =))))
<3