Oxalis acetosella
Mistä lie ketunleipä on nimensä saanut?
Liekö vanhassa kansanperinteessä
kettu leipänään pitänyt?
Meilläpäin tätä on nimittäin juur
sillä nimellä kutsuttu.
Käenkaali on vieraampi nimitys.
Nuo ovat siitä erikoisia kasveja
että yön saavuttua ne kiepauttavat
lehtensä suppuun, käyvät nukkumaan.
Lapsena popsittiin noita suuhumme...
Ja suolaheinääkin maisteltiin, jolla silläkin
on monia kutsumanimiä kansan parissa:
Hapankaali, hierukka, kiloruoho, kissansuolake,
koiransuolake, kusisuolake, muikiainen,
muiliainen, muikuheinä, peltosuolake, ruskoruoho,
siansuolake, suolaheinä, suolakas, suolake,
suolakka, suolakukka, suolaruoho, virnasruoho...
Olisiko niin, että rakkailla kasveillakin
on monta nimeä?
MAKU-lehti neuvoo: Villiä syötävää
.
4 kommenttia:
Minäkin tunnen sen ketunleipänä. Sitä tuli syötyä aika paljon pentuna. Laitettiin kulhoon ja vettä joukkoon: leikittiin, että ne on muroja.
Ketunleipä on kivempi nimitys kuin käenkaali. Ketunleipä tuntui lapsena jotenkin... jännittävältä.
Elegia =)
Juu, me kanssa sotkettiin kaikki leluämpärit yms vedellä ja esim hevonhierakan siemenillä.
Se oli kahvia. ;D
Voi, näitä olen minäkin maistellut. Suolaheinä oli hyvää ja ketunleivät tuntuvat tutummalta nimeltä. :)
Lempileikkejä oli keittiöleikit (kotileikki) pihamme pikku metsikössä. Miten se mielikuvitus silloin laukkasikaan. Joskus pojat tulivat sotkemaan keitokset ;) höhhh
Leikkikentällä oli kivoja juttuja: Esim. Keltainen ja vihreä (tai sininen) koti, joihin kuului kaikenlaista kotitalouskamaa samoissa väreissä huonekaluineen päivineen. Nuo kotileikki-kokonaisuudet olivat yleensä aina hyvin suosittuja. Harvoin pääsi niihin leikkimään. Mutta muistan ne hyvin. :)
Angela =)
Siullekin se nimitys siis tutumpi? =)
Mie Pikkusiskon kanssa leikin. Ja oli kai se Pikkuveikkakin jossain roolissa mukana.
Lähetä kommentti