Samalla vapun lisäksi vietimme esikoisen syntymäpäiviä.
Hän alkaa toipua ja näyttää entiseltään, hymyilevältä fiksulta pojaltani. Onneksi.
*halaa sydämessään*
.
6 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Heipat Hallattareni! Välillä tekeekin hyvää olla ihan erakkona - "vain" omien läheisten parissa. Meilläkin vappu meni ihan vain kuntoillessa ja syödessä hyvin. Eka vappu, kun EN kaivanut nuoruudessa tuhraantunutta "valko"lakkiani päähäni ja lähtenyt kylille ihmettelemään tulikylämme vappua. Ja ihan hyvä vappu meillä silti oli. Erakkoina täälläkin...
Pistit pahan. Mä olen kans vähän tuollainen mörkö/nuuskis/muumimamma... ja onneksi tuo miunkin mies sen roolinvaihdon ymmärtää. Joskus tuntuu, että "kestää" mitä vaan, toisinaan ei ketään.
Väsyminen, uupuminen, ahdistus... niistä se erakoituminen ainakin mulla usein tulee. Kaipaan ihmistenilmoille, mutten jaksa siellä.
6 kommenttia:
Heipat Hallattareni! Välillä tekeekin hyvää olla ihan erakkona - "vain" omien läheisten parissa. Meilläkin vappu meni ihan vain kuntoillessa ja syödessä hyvin. Eka vappu, kun EN kaivanut nuoruudessa tuhraantunutta "valko"lakkiani päähäni ja lähtenyt kylille ihmettelemään tulikylämme vappua. Ja ihan hyvä vappu meillä silti oli. Erakkoina täälläkin...
T: S.
Hellou Ässäni! =)
Ja kiitos vielä kaikesta!
Teidän ois varmaan pitäny jäädä vapuksi meille? =)
Aina ei vaan jaksa. Silloin pitää saaha olla erakko :)
Ruutusukka =)
Mie löydän itsestäni muumimaailmaa:
Olen välillä Mörkö, se joka pelottaa kaikki tiehensä, vaikkei tahtoisi.
Olen toisaalta myös Nuuskamuikkunen, joka tarvitsee ne omat erakkohetkensä että taas jaksaisi olla toisten seurassa.
(Hanikin on samanlainen...)
Toisaalta olen Nipsu, joka on arka ja pelokas, pelkää vettä...
Voisin olla myös Pikku Myy, joka puree silloin, kun ei muuta voi... ;D
Miksi toisia ihmisiä sietää niin huonosti?
Miksi toiset taas, vaikka ovat jopa vieraita, tuntuvat rakkailta ja tärkeiltä?
Mikä sen sanelee?
Kemia?
Pistit pahan. Mä olen kans vähän tuollainen mörkö/nuuskis/muumimamma... ja onneksi tuo miunkin mies sen roolinvaihdon ymmärtää. Joskus tuntuu, että "kestää" mitä vaan, toisinaan ei ketään.
Väsyminen, uupuminen, ahdistus... niistä se erakoituminen ainakin mulla usein tulee. Kaipaan ihmistenilmoille, mutten jaksa siellä.
Ruutusukka
Aivan. =)
Joskus jaksaa paremmin. Ihmisiä. =)
Joskus se erakko-minä vie niin suuren osan minuudesta, ettei muille jää mitään.
Lähetä kommentti