Lahjuksia
.
neuvoi meille lapsilleen, miten lahjojen
kanssa tulee menetellä. Kas näin hän opetti:
Näinhän se on. =)
.
neuvoi meille lapsilleen, miten lahjojen
kanssa tulee menetellä. Kas näin hän opetti:
Lahjanantaja ei saa koskaan enää puuttua antamansa
lahjan kohtaloon, eikä kysellä että
-missäs sulla on se ja se, mun lahjaksi antamani juttu? =)
Kun se lahja on kerran pois annettu,
se ei enää kuulu antajalle.
Se on sen jälkeen lahjansaajan omaisuutta
ja hän saa tehdä sillä mitä itse haluaa.
Näinhän se on. =)
.
Kommentit
Kummipoika sanoi, että äiti ei aina edes anna pitää kun pitää pitää parempana antamia vaatteita. :D
Toki jotkin lahjat ovat niin arvokkaita,
vaikka ei rahallisesti niin tunnearvoltaan,
ettei niille lahjoille voi tehdä muuta
kuin säilyttää rakkaana aarteenaan. =)
Sydämellinen kiitos!
Nouda tuolta alempaa sivustolta ohimennessäsi haluamasi kimppu maljakostani. =)
*halitus*
Ja lahjan eteenpäin laittamisestahan ei tarvitse mainita tokikaan lahjan alkuperäiselle antajalle. Ettei tule paha mieli.
Tuokin on niin totta...
Et arvaakaan, kuinka monta kertaa miekin olen taloudellisista syistä joutunut kierrättämään saamiani tavaroita lahjoina eteenpäin...
Vaikka niistä itse olisikin kovasti tykännyt,
mutta jos ei ole muuta ollut antaa niin sitten jotain omaansa...
Itse en kyllä voisi laittaa toisen antamaa lahjaa kiertoon, koska minulle tulisi niin paha mieli siitä.
Joskus ei ole mitään muuta mahdollisuutta...
Isoäitini opetti tämän minulla hyvin käytännöllisesti - ja vahingossa: hänelle kun vietiin joulukukkia joulun alla. Hän itse ostin vain kaksi hyasinttia ja antoi toisen olla paketissa. Kun sukulainen X toi kukkapuketin, sai hän tuon ostetun puketin tilalle. Seuraava sukulainen jo saikin kierrätetyn kukan. Mummuni laittoi toisen ostamansa hyasintin olohuoneen pöydälle. Muutoin kukat kiersivät sujuvasti monen monta vuotta.
Mummusta aika jätti jo lähes 20 vuotta sitten, mutta oppi meni perille hyvin. Kiitän lahjoista aina, mutta jos minulla ei vaan ole käyttöä jollekin, niin laitan sen mieluummin kiertoon jollekin jolle tiedän/luulen tietäväni sen tuovan enemmän iloa. Ja jos näen neulomani villapaidan kirpparilla myynnissä, so what? Tilauspaidasta olen hinnan saanut, jollei ollut mieleinen niin sori vaan. Lahjan kohdalla saatan kysäistä oliko väärän kokoinen/värinen/mallinen, mutta en loukkaannu. Pääasia että se jollekin kelpaa ettei roskiin tarvitse heittää.
Näin se on. =)
Miekin tosiaan tiedän ja tunnen luissani
tuon lahjojen/muun omaisuuden eteenpäin kierrätyksen...
Totta sekin, että pois annettu on toisen omaisuutta ja hän voi tehdä sillä mitä itse haluaa.
Äitini puuttui joskus ihmetellen kuinka käytän hänen kutomuksiaan - minullahan on ryijy viherhuoneen talvimattona. Sanoin, että minulle ei ole sille muuta paikkaa ja koska arvostan kotiani, myös lattioita, haluan käyttää kauniita mattoja. Vihjaisinpa, että ne itämaiset käsinsolmitutkin on mattoja...;)
Sittemmin äiti on ollut iloinen kun näkee juttujaan käytössä - vaikka olisikin vähän eri kuin hän tarkoitti:9
Oi kiitos,
vieläkin kukkia! =))))
*hali*
On noi vähän tönkköjalat.
Piti ahtaa ne kenkiin ja
käydä ulkona ja voin kertoo
että kävely oli tuskaa.
Kerkkis
Mie ihan aattelin sun sitä kommenttia
lukiessani että voi eii!
Olihan se tosi julmaa saada justiin siitä
langasta tehtyjä muita tuotteita...
Osanottoni vieläkin.
Tietty äitisikin vain edisti kierrätystä... =)
Mutta auts, millä tavalla... =)
Inkivääri
Olenkin kuvistasi huomannut että siulla on ryijy lattialla
ja kuvia katsoessani mietin että mikä ettei! =)
-Sehän on lämmin ja pehmoinen.
Varmaan miekin voisin käyttää ryijyä lattialla.
Jos miulla ois ryijy. ;D