Sisäinen kriitikkoni

.












Kukin on itselleen kriitikoista kriittisin.
Usein itseltään vaatii enemmän,
kuin itse pystyy itselleen antamaan.




.

Kommentit

Virpi P. sanoi…
Kai itsekin sentään kehut itseäsi näistä kuvista? Sillä ne ovat suuri ilo täällä kävijälle.
Anonyymi sanoi…
Naulan kantaan taas Hallatar!.

Katriina on oikeassa; on aina iloinen yllätys nähdä sinun kuvat. Mun yks suosikeista on se tuoli jolle aurinko paistoi.
Katriina
Kiitos kovastipaljon. =)
Mutta eivät ne ole yksin miun ottamia. =)

Sukulaissielu
Omakritiikki on aina vaikeinta.

Tuolikuvakin syntyi niin että kiljuin Miihkalia tulemaan kameran kanssa ja ottamaan äkkiä siitä näystä kuvan. =)

Olisipa oma kamera... =)
Anonyymi sanoi…
Kyllä se kamera vielä sinullekin tulee. Se tuolikuva on kaunis.
Nukkumatti ei ole vielä käynyt täällä. Ei yhtään väsytä :D aamulla tämä kostautuu...
Sukulaissielu
Ohos.
Sää vielä valvot ja mä olen jo nukkunutkin...
Lastu sanoi…
Niin kaunis on maa... -laulu rupeaa itsestään soimaan, kun kuviasi katselee.

Niin, ja runosi puhuttelee. Vaaditaan tänään itseltämme vähemmän ja annetaan enemmän: lempeää hyväksyntää ;)
Paju
Se onkin niin kaunis kappale... =)

Miten muiden hienoista epätäydellisyyttä on helpompi ymmärtää.

Se ikään kuin kuuluu kuvaan.
Ihminen on erehtyväinen,
kukaan ei ole täydellinen, jne...


Mutta jos itse huomaa omat erheensä,
-se on niin vaikeaa hyväksyä.
Anonyymi sanoi…
NIIN totta - ja pätee moneen asiaan. Miksiköhän sitä luulee olevansa parempi kuin itse asiassa on? Onko se huonon vai hyvän kasvatuksen tulos? (Nyt tulikin niin vaikea kysymys, etten itsekään osaa vastata, joten hipsin hiljaa pois tästä laatikosta>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>>)
Iines J
Tuo olisikin hyvä saavutus.
Tuntea olevansa parempi kuin mitä onkaan...=)

Minun ongelmani on,
että tunnen olevani huonompi...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syötävät kukat

Oikeasti vaaralliset kasvit

Ei saa leikkiä raparperin lehdillä