Pieniä eleitä
.

Aiemmin syystalvella, eräänä pimeänä aamuna
sympaattinen bussikuskimme kertoi punasilmäisenä
koko bussikuormalle, isänsä nukahtaneen ikiuneen
edellisenä päivänä.
Mie olin mielessäni niin pahoillani, että hänen arkensa
jatkoi kulkuaan ihan samaan tahtiin kuin aina muulloinkin,
vaikka hän oli juuri menettänyt isänsä...
Niinhän se tekee.
Elämä.
Ei se pysähdy.
Vaikka mitä yksilötasolla tapahtuisi.
Kun nousin pois bussista, meninkin etuovesta,
laskin käteni hänen olkapäälleen,
lausuin pahoitteluni ja toivotin hänelle voimia.
Ennen joulua meidän piti antaa hänelle joululahjaksi
suklaalevy. Ihan siksi, että hän on perhettäni kuskannut
edes takaisin, niin monena kymmenenä päivänä tänä
vuonna. Ja siksi että hän on sympaattinen. Juttelee.
On kuin pala mennyttä maailmaa.
Mutta unohdin sen suklaalevyn, tai oikeammin annoin
sen huoltomiehelle, joka sai pikku-wc:n vihdoin ennen
joulua hajuttomaksi. Nyt sopii vieraidenkin mennä siihen.
Soon hyvä nyt. =)
Soitin Nunnukalle viime vuoden viimosena koulupäivänä
että toisi suklaalevyn tullessaan ja antaisi sen bussikuskille,
mutta kohtalon oikusta tyttö unohti sen. Vaan onneksi
tytön ystävä oli tulossa illemmalla kylään ja hän toi suklaan.
-Kiitos E! =) Meidänkin suklaista! =D
Nunnukka meni pysäkille vastaan ystäväänsä,
sai suklaalevyn, nousi bussiin ja luovutti sen kuskille
pikkukiitoksena meidän perheeltä. =)
Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen koulupäivä
ja bussikuski oli puolestaan ottanut Nunnukkaa
olkapäästä tämän lähtiessä bussista ja kiittänyt,
kun "vanhan mieltä"
oli tuo suklaalevy lämmittänyt.
.

Aiemmin syystalvella, eräänä pimeänä aamuna
sympaattinen bussikuskimme kertoi punasilmäisenä
koko bussikuormalle, isänsä nukahtaneen ikiuneen
edellisenä päivänä.
Mie olin mielessäni niin pahoillani, että hänen arkensa
jatkoi kulkuaan ihan samaan tahtiin kuin aina muulloinkin,
vaikka hän oli juuri menettänyt isänsä...
Niinhän se tekee.
Elämä.
Ei se pysähdy.
Vaikka mitä yksilötasolla tapahtuisi.
Kun nousin pois bussista, meninkin etuovesta,
laskin käteni hänen olkapäälleen,
lausuin pahoitteluni ja toivotin hänelle voimia.
Ennen joulua meidän piti antaa hänelle joululahjaksi
suklaalevy. Ihan siksi, että hän on perhettäni kuskannut
edes takaisin, niin monena kymmenenä päivänä tänä
vuonna. Ja siksi että hän on sympaattinen. Juttelee.
On kuin pala mennyttä maailmaa.
Mutta unohdin sen suklaalevyn, tai oikeammin annoin
sen huoltomiehelle, joka sai pikku-wc:n vihdoin ennen
joulua hajuttomaksi. Nyt sopii vieraidenkin mennä siihen.
Soon hyvä nyt. =)
Soitin Nunnukalle viime vuoden viimosena koulupäivänä
että toisi suklaalevyn tullessaan ja antaisi sen bussikuskille,
mutta kohtalon oikusta tyttö unohti sen. Vaan onneksi
tytön ystävä oli tulossa illemmalla kylään ja hän toi suklaan.
-Kiitos E! =) Meidänkin suklaista! =D
Nunnukka meni pysäkille vastaan ystäväänsä,
sai suklaalevyn, nousi bussiin ja luovutti sen kuskille
pikkukiitoksena meidän perheeltä. =)
Tänään oli tämän vuoden ensimmäinen koulupäivä
ja bussikuski oli puolestaan ottanut Nunnukkaa
olkapäästä tämän lähtiessä bussista ja kiittänyt,
kun "vanhan mieltä"
oli tuo suklaalevy lämmittänyt.
.
Kommentit
näennäisen pienet eleet ovat juuri niitä eniten merkitseviä, sellaisia jotka muistaa ja joita kantaa mukanaan.
Mukavaa alkanutta vuotta!
***
Hyvää loppuvuotta teän perheelle :)
Sinä ootkin sellainen ihminen joka näkee sydämellään.
Niin...
Sen tietää itsestään.
Jos joku on hyvä sinulle
olet itse hyvä muille.
Auringonkukka
Oi, teillä on oikea talvi. =)
Ehkä se on tulossa tänne eteläänkin?
Lisbetti
Ne olivat vain suklaalevyjä,
mutta ajatus oli tärkeintä... =)
Muistan aina mummoni sanonnan,
jotta "hyvä antaa vähästään
paha ei paljostaankaan..." =)
Inkivääri
Ihan pieniä.
Tämänpäiväinen kuskin kiitos sai miut muistamaan ja
kirjoittamaan tuon...
Tinka
Voi sinnuu...
*hali*
Samoin, kiitos, siullekin. =)
Sukulaissielu
He kuuluvat arkeemme. =)
Mun sydän on välillä liikaakin äänessä...
Kaikkea hyvää sinulle, toivoo Ritva, joka on avannut uuden blogin, jossa
on myös kirjoitus erilaisesta joulustamme.
Blogin osoite on
ritviecav.wordpress.com/
Onpas vaikeata muuten kommentoida blogiasi.
Samoin siulle
oikein hyvää alkanutta
vuotta 2008.
Tuokoon se siulle onnea
ja lempeitä tuulia.
Teija
Niin meilläkin siellä kotona maalla tehtiin. =)
Ja hyvää joulua yms voi toki toivottaa kelle vaan... =)
Nämä julapyhät lähentävät ihmisiä.
Sillai hetkellisesti.
Olisipa aina niin... =)
Minua ja perhettänikin ovat niin monet muistaneet.
Laitoin vain hyvän kiertämään. =)
Kiitos kuvakehusista...
Tuo on lempituijottelupaikkani järven rannalla... =)
Vesi hypnotisoi.
Jopa jäisenä
vesistössä on jotain erityistä...
Ja yritän opettaa samaa lapsilleni... =)
Oi, me ollahan ihan tavallisii.
Siulle myös kaunista
ja onnellista vuotta 2008.
Tuokoon se siulle jotain ihanaa... =)
Jotekin vain tuntuu, että tuollainen toisten ihmisten huomoiminen ei enää ole niin kovin tavallista. Siksi on ihanaa, että jaat nämä juttusi meidän kanssa. Ehkäpä me muutkin saisimme vähän virikkeitä ja muistaisimme ottaa muut ihmiset huomioon.
Oikein sydämenlämpöistä uutta vuotta sinulle ja perheellesi!
Jokaisen teidän kommenteissa on
sitä lämpöä ja sydämellisyyttä.
Se antaa voimia.
-Osoittaa, että suuntani on oikea. =)
Kiitos teille kaikille.
Ja siulle,
myös sydämellisiä ajatuksia.
Sinunkin tuleva vuotesi
saisi olla onnekas. =)
Tulee hyvälle mielelle.
Juuri nuo pienet kohtaamiset toisten ihmisten kanssa, se että kulkee silmät ja mieli avoinna, ovat se elämän suola.
Sinä ainakin osaat tuon maustamisen taidon.
Voi sinua...
*hymy*
Samalla lailla voisin sanoa siun sivuistasi.
Niissä on suurta vahvuutta ja voimaa
joka kantaa mukanaan.
Ajattelin tätä postausta kirjoittaessani myös Sinua.
Ja tytärtäsi...
Elämä jatkoi välittömästi kulkuaan suuresta surustanne huolimatta.
*halaus*