Joskus jostakin näkymästä
ei vaan saa
mitenkään kyllikseen,
niin kuin nyt näistä
sinisistä iiriksistäkin.
Niitä piti kuvata
monesta kulmasta...
1.7.2017
Ihastuttavat iirikset
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Meillä on tuossa yhdessä naapuritalon pihatiellä molemmin puolin iiriksiä...selaisen kujan tekevät ja juuri nyt ovat täydessä kukassa..:)
Iirikset ovat aivan ihastuttavia! En ihmettele lainkaan, että sinun on pitänyt kuvata niitä eri puolilta. Minunkin piti katsella kauniita kuviasi uudelleen ja uudelleen:)
Kiitos Hannah. :) <3
Lähetä kommentti