On tullut pionien aika loistaa

Saan sielulleni voimaa 
näistä kukkien täyttämistä päivistä. 

Pitkä pioninkukkien odotuksenikin 
on nyt viimein ihanasti palkittu.

Nämä runsaat vesisateet ovat
saaneet luonnon muhkean reheväksi.
En muista kesää jolloin olisi ollut näin
vihreänvehreää ja kaikki kasvit hyvinvoipia.
Vaikka joku ihmisistä ei sateesta pitäisi
niin luonto rakastaa sitä. Aina.
Vesi on kaiken elämän perusedellytys.

Kahdeksas päivä heinäkuuta aukesi 
yksi nuppupallo kukaksi 
ja siitä se 

sitten lähtikin kukoistamaan 
koko pionipalleroiden 
uusi uhkeampi elämä. 

Avoimien kukkien 
ilotulitusmainen vyöry 

on samalla juhlavaa ja 

kutkuttavan ihanaa. 

Hädintuskin maltan 
tähän aikaan vuodesta 
edes nukkuakaan! 

Aamulla ennen naapurin 
kukonlaulua on jo oltava usein 
pihamaalla katselemassa 
mitä muuta uutta ihanaa 
kesä on tuonut tullessaan. 

Kyllä näitä 
silkkimäisiä kukkia taas 

niin jo ehdinkin kaivata 

ja odottaa sekä hekumoida 

niiden ihanasta tuoksusta. 

Rakastan pioneja! 

Ne ovat niin hurmaavia!

Pionissa on lempeä 

ja hienostunut tuoksu. 

Niissä on nuppuja vielä paljon, paljon... 

Pihamme pionipenkissä 
on yhteensä 10 pionia. 

Niistä on tänä kesänä kukassa 
kuusi pionipuskaa.

Ne loput neljä on istutettu niin 

hiljattain etteivät ne vielä kuki. 

Joskus pionin kukkimista saa odottaa vuosia. 

Eikä pioni pidä siitä että sen juuriin kosketaan. 

Siksi se loukkaantuu istuttamisesta ja 

varsinkin siirtämisestäkin niin että 

nikottelee vuosia.

Ihan pikkusen hirvittää nuo 

hassut pihamme variksenpoikaset 

jotka viihtyvät pionien läheisyydessä 

kuin vartioiden niitä. 

Ne syövät pois pioneita vaivanneita 

muurahaisia kasveista, kukista ja 

mullasta kasvien alta. 

Samalla ne kaivelevat kyllä 

multaakin, tehden itselleen 

mukavia makuupaikkoja. 

Se lämmin multa siinä 

ympärillä tuntuu varmaan 

pesän lämmöltä. 

Nautiskelkoon. 

Itse linnut ovat niin 

rohkeita ja hauskoja 

seurattavia etten ala niitä 

ajamaan pois pionien läheisyydestä. 

Joka aamu aukeaa uusia kukkia. 

Keskellä penkkiä on vanha päivänvarjo 

suojaamassa hieman sekä auringolta 

että liialliselta sateelta, sillä vaikka 

sade on tärkeää, pisarat saattavat tiputtaa 

pioneista terälehdet ennen aikojaan. 

Päivänvarjo on kuin pionien 

salainen kauneudenhoitoväline. =) 

Voi että ne ovatkin kauniita! 

Tällä luonnon kauneuden ylitsepursuavalla 

hetkisellä pärjään taas pitkän aikaa. 

Minä lupaan...

Olen raaskinut vain muutaman 

kukan poimia ja tuoda sisälle 

iloksemme. 

Tuntuu että pionin kukka 

kestää paljon kauemmin omassa 

varressaan pihalla kukkiessaan kuin 

taitettuna pois muiden kauniiden kukkien 

joukosta sisätiloihin nostettuna. 

Silti ihan hieman pitää ruokkia 

oman sielunsa kauneudenkaipuuta 

tämän ihanuuden terälehtiä 

maljakossa ihailemalla...