Translate

29.9.2014

Rääppiäisiin tulijoita odotellessa




Paritkin rääppiäiset on pidetty. 
Kynttilöitä pimeneviin iltoihin sytytetty... 




Mustikoilla muutamaan otteeseen 
tavalla tai toisella herkuteltu.





Vieraita odotettu. 
Pöytä katettu.



Sitten ollaan 
yhdessä naposteltu... 




Ensimmäisessä kuvassa ihanien Laten tätien 
tupari/häälahjaksi tuomat hauskat kynttilälyhdyt. 
Toiseksi alimmassa kuvassa Miihkalin ja Satusen lahjoittama 
kiva Ikea-suutarinlamppu keittiöön. 
Kiitos ihanat!



26.9.2014

Kotona


 




.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.
 


Koti, 
on paikka 
jossa on jotain vanhaa 
ja jotain uutta...



Jotain lahjaksi saatua 
ja jotain itse tehtyä...


Jotain vaaleanpunaista 
ja jotain harmaata...




Jotain muualta ideoitua 
ja jotain kaunista...

Jotain lämmintä 
ja jotain pehmeää... 




Peilistä voi heijastua 
jotain askarreltua 
ja jotain maalattua... 



...keräiltyjä astioita,
kuivattuja kukkia 
ja seiniä tapetoituja...



...ja puhdasta rakkautta... 




(Kuvituksena mm tupari- 
ja häälahjoja.)



20.9.2014

♥ Unan ja Laten pienet häät! ♥






.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.

Me päätimme virallistaa yhdessäolomme 
ja kipaisimme Laten kanssa maistraatissa 11.7. 2014. 
Vain muutamat Muruset olivat läsnä kun meidät
julistettiin mieheksi ja vaimoksi. 


Hämärässä hiljaisessa huoneessa
 naistuomari kysyi sen kuuluisan kysymyksen,
- Tahdotko sinä Late tämän Unan aviopuolisoksesi? 
Kun Hani vastasi reippaalla, kuuluvalla äänellään "- Tahdon"
minulle tuli yhtäkkiä tosi herkkä fiilis.
Tämä olisi nyt ihan totta.
Tuo mies tuossa vieressäni oikeasti rakastaa
minua niin uskomattoman paljon,
että tahtoo juuri minut vaimokseen!

Mietin kuumeisesti, 
miten pystyisin itse sanomaan 
saman sanan,
koska kurkussa tuntui olevan 
valtaisa karhea pala,
joka ei nieleskelemälläkään 
kadonnut minnekään. 

Sain kuitenkin jotenkin sanottua oman vastaukseni, 
sillä tahdoinhan niin minäkin 
ja Late pujotti kauniin vihkisormuksen sormeeni, 
remonteissa kuluneen kihlasormuksen rinnalle.

Olin kyllä luullut ettei lasten isävainaan
sormeeni pujottamien ja jo ammoin
poislaitettujen sormusten tilalle
koskaan uusia tulisi, mutta niin vaan tuli.

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•. 

Ihanasti naistuomari tokaisi seuraavaksi Latelle: 
"Nyt voit suudella morsiantasi" 
ihan kuin amerikkalaisissa elokuvissa! 

No, äkkiä sit pussattiin,
ja tuomarille
oli tulossa jo toinen pari vihittäviksi,
ja me, kaksi lapsistani,
ja muutama muu nuori,
poistuimme takavasemmalle.




Uskomattoman ihana juttu.
Me ollaan nyt me. 
Vaikka olemme olleet yhdessä 
vuodesta 2001, on tämä silti erilaista.



.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.


 Hääkimpun olin edellisenä päivänä tilannut Pekosen kukasta.

Soma kimppu sopi tilaamaani pitsiseen 
vanhanroosan väriseen mekkoon ja toisesta nettikaupasta
löysin mekkoon sopivat avokkaat. 




Aluksi olin ajatellut ottaa kimpuksi 
 pihaltamme kauniita pionejani, 
mutta ne eivät olisi kestäneet hellepäivänä, 
-varsinkaan kimpun heittoa.



Vihkisormus oli juuri edellisenä päivänä hankittu.
Late haki sen vihkipäivänä kaiverrettuna,
samaan aikaan kun itse noudin kimppuani.

Siihen asti olin ollut tyytyväisenä menossa naimisiin
Laten patinoituneella luokkasormuksella!

- Ajattelin ettei meillä olisi varaa mitään sormuksia ostella,
mutta tuo raksu halusi kuitenkin ostaa
minulle ihan oikean sormuksen. 


.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.




 Kerroinkin muuten häistämme
blogissa jo aiemmin.
 Nunnukka-tytär on oiva juhlasuunnittelija 
ja hän oli ideoinut kaiken, pitäen 
salaisuutena loppuun asti meiltäkin, 
mm minne mennään juhlimaan
näitä pieniä häitä, 
maistraatista päästyämme. 


.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.


 Kampauksen hintaa olin kyllä kysellyt etukäteen kampaamoista
(en ole kampaamossa käynyt kahdeksaan vuoteen)
mutta hintansa olivat yhä liikaa tälle köyhälle runoilijalle,
etten mennyt sinne nytkään vaan väänsin itse hiukset ihan
tavalliselle arkisykerölle jonka tuulenpuuskat kiskoivat
sitten pinneistä pois...





Koska picnic-tyyliin ruuat sijaitsivat
pöytäliinojen päällä nurmikolla, 
oli hääkakun leikkaaminen
hassusti hiukan haastavampaa kuin tavallisesti... =)


Nunnukka oli leiponut meille
 täyteläisen mehukkaan
suklaakakun hääkakuksi, 
yms, yms...

Kiitos Pikkurakas! 



Nunnukan ideoiman 
ihanan hääkutsun logon kaltainen  
LU-koriste ilahdutti meitä 
hääkakunkin päällä. 





.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.


Nunnukka-tytär myös nappasi 
vikkelimpänä tuon heittämäni hääkimpun,
niistä kolmesta neidosta jotka 
kanssamme pieniä häitä viettivät.


 
Kiitos unohtumattoman kivasta päivästä
kaikille paikallaolleille Murusille.






.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.

Ajelimme häistämme kotiin ehtien vielä kotimatkalla Lidlistä
ostamaan rasiallisen mansikoita ja herkistyin ostamaan päivän
muistoksi poisheittämäni kimpun tilalle uusia ruusuja.

Joimme myöhemmin kotisohvalla kahdestaan
jääkaappikylmää kuoharia,
söimme mansikoita ja 
katsoimme telkusta jännää leffaa.

Semmoinen hääpäivä. =) 

.•♥•.¸¸. •♥• .¸¸.•♥•.




Mm nämä kahvikupit saimme lahjaksi hääpäivänä.





Jo ennen heinäkuista hääpäivää tiesimme pitävämme toiset juhlat ystäville ja sukulaisille 
myöhemmin syksyllä, naamioiden sen juhlan"Tupareiksi"
todella myöhästyneiksi sellaisiksi,  
siksi, ettei kukaan köyhtyisi 
 häälahjojen takia meidän vuoksemme.


Koetimme pitää asiantilan salaisuutena ja minä otin 
sormuksenkin kiltisti pois kun menimme kylään 
jonnekin, jne...  

Kuitenkin ihmeellisesti ja sydämeenkäyvästi, 
muutamat asian oikean laidan sattumalta tienneet 
tai arvanneet halusivat antaa/lähettää meille häälahjan 
ja kaikkea tarpeellista, mm tuparijuhlien valmisteluun...


Kiitos meiltä molemmilta 
teille ihan kaikille!  





Omatekoisia "Tupari" kutsukortteja
joista kaikki kyllä varmasti aavistivat... =) 

(Tai ei kyllä aavistaneet, muutama vain...)

Olen säästänyt jemma-nimisessä piilossa
Lambin Rakkausruno paperirullia 
- joissa on omia runopätkiäkin joukossa -
ja ne ovat tupareissa sitten käytössä. <3




.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•. 

PS:

Tässä linkki tupareihin...

.•♥•.¸¸. •• .¸¸.•♥•.











19.9.2014

Maman pelakuut


.•♥•.¸¸. ¸¸.•♥•.  



On jotain mikä yhä vielä hehkuu ja kukoistaa
ja punkee uusia nuppujaan. 



Minun äitini pelakuut.


18.9.2014

Koivu syysasussaan






Kylmät, jopa pakkasyöt ovat tehneet tehtävänsä.
On tullut aika heittää vihreydelle hyvästit ja toivottaa ruska tervetulleeksi.


Kesäkodit tyhjenevät...


Maailma odottaa... 



Ensi viikoksi on uhattu jo lunta? 
Ei kai se vielä ole tulossa... 
Eihän olla edes lokakuussa. 





17.9.2014

Asterien aika



.•♥•.¸¸.•♥•. .•♥•.¸¸..•♥•. 



Vaaleanpunaisia Callistephus chinensis, 
kiinanastereita.



Tummanpunaisia kiinanastereita. 





-Ja keltaisia yksilöitä. 



Onneksi piha ei ole ihan täysin tyhjä jo kukkasista. 
Näiden siemeniä toi Hani keväällä joka väriä yhden pussin Virosta työmatkaltaan. 

Laitoin siemenet yksivuotisten kesäkukkien kanssa 
samaan aikaan toukokuun alussa suoraan kukkapenkkiin. 

Ne ovat hiukan hitaita ja siispä ne ovat nyt vasta kukassa. 
 Toisaalta siis onneksi, koska kaikki muut ovat jo kukkineet. 

Mutta kannattaa kyllä esikasvattaa näitä ensin sisätiloissa. 
Mie vaan sain nämä käsiini niin myöhään että 
päätin testata ehtivätkö suoraan penkkiin kylvettyinä. 
Ehtivät ne. 

Pieni pakkasyökään ei ole niitä nujertanut. 
Toissayönä kun pakkasta oli jo toista astetta...

Sitä syysvuokkoa odottelen edelleen kukkivaksi... 



16.9.2014

Kultapallo



.•♥•.¸¸.•♥•..•♥•.¸¸.•♥•. 


Rudbeckia laciniata, "Goldball".

Kukka 
joka on 
nimensä 
mukainen... 
<3 







Valmistelua



Terassin koristelua...





Pakollista syyskukkien istutusta...


Leipomista...


Makujen testausta...


Kukkapottien hoitelua...


Kaikenlaista puuhaa
on ennen juhlia...






12.9.2014

Kaaliruusu


.•♥•.¸¸. ¸¸.•♥•. 


Mielestäni kaali on kuin jättimäinen vihreä ruusu 
ja minähän pidän vihreistä ruusuista.
Yhä kovin kaipaa erästäkin ruusua... 




 Voihan se olla että kaalin kauneus on vain minun silmissäni 
kun olen näitä millimetrin kokoisista siemenistä asti kasvatellut 
ja kaikki vaiheensa aikuisuuteen nähnyt ja ihastellut...



Kukat ovat kuin lapsia
joille olet antanut vettä, ravintoa ja tilaa. 
Kaikki ne joskus palkitsevat hoitajansa
ihan vaan olemassaolollaan
ja pärjäävät aikanaan
omilla juurillaan.

Joskus tuulessa huojuttuaan
ne nojautuvat vielä sinuun
tukea saadaksen.

Ja siihenhän hoitaja on aina valmis
suojelemaan hentoja nuppusiaan.

-Una Reinman-  





  PS:
Lehtikaalia voi kuulemma pakastaa.
Se onkin tällaisille kellarittomille ainoa keino
säilöä...

Joten taidanpa kerätä satoni
ja pakastaa sen talven varalle... =)

Tai sitten en...
Tuli testattua muutamaan ruokaa lehtikaalia ja se ei sovellu oikein mihinkään...

Taidan syöttää ruusuiset lehtikaalini pupuille. =))))



10.9.2014

Salaperäinen rautapallo






Hani keksi keväällä rautakaupassa tällaisen lintujen juomatelineen, 
joka on kiinnitetty paaluun, joka jäi ylimääräiseksi terassin rakentamisesta.


Se on meidän toteemipaalumme. =) 
Omintakeinen pihapatsaamme



Paalun päällä oleva rautapallo
löytyi vuosi sitten kun kaivoimme 
maata uuden pihamökkimme alta pois. 



Muutoin pyöreässä rautapallossa on jälki, 
jossa on ehkä ollut silmukka tms. 
Olemmekin päätelleet, että pallo on voinut olla 
aikoinaan nuohoojan kuula?

Tai sitten se kohta on vain jäänne rautapallon valusta? 

Vai onko se naisten/lasten kuula?

Joku palloa on kanuunankuulaksikin ehdotellut.

Mitä sinä arvelisit?




Sipulisatoa






Nostin keväällä kaikki vanhat tulppaanit pois penkeistään 
ja niitä tulikin monta astiallista. 
Kuivasin niitä varsineen kesän ajan pihamökissä. 
Tässä eräänä päivänä kävin läpi sipulit ja siivosin ne istutuskuntoon. 




Nyt sipulit odottavat paperipusseissaan uutta istutuspaikkaa, 
ja kanaverkkoa ympärilleen f-linnun varalta....

Täytyy todeta vielä, että vain tämä yksi uros-yksilö on 
tuhoajalintu... 

Muut f-linnut eivät onneksi 
ole päässeet kukkasipulien makuun.