Lumikelloja esillä!





Oi siellä ne tuulessa heiluivat 
pienet sievät 
kevään ensimmäiset kellot, 
vaikka kuinka yritin pyytää 
että olisivat paikoillaan kuvauksen 
ajan mutta olivat niin innoissaan, 
-keväästä tietenkin-
etteivät totelleet! 
Heiluivat vaan... 
Onnessaan.


Sydän herkistyi kun näin niiden ihan salaa 
hiipineen mullan ja lumen alta esille. 
Voi kullanmurut! 

Tervetuloa maailmaan!

(Viime keväänä näin niitä samassa paikassa 19 pv huhtikuuta!)



Tässä muutama päivä myöhemmin
syntyneitä krookuksia. =)






Vielä viikko sitten kotipiha 
oli ihan maaliskuisen valkoinen.

 
 Piha nukkui alla lumikerroksen. 

 Se aamu oli huuruinen. 
Pakkanen pamahteli alla askelten. 



Kulkukissa oli jälleen istunut yksinään rappusilla. 
Palelikohan sen pieniä varpaita? 




Kommentit

Anonyymi sanoi…
Moi! Teidän pitää alkaa hieromaan tuttavuutta sen Kulkuri kissan kanssa ; )
Olisi mielissään, jos talvella pääsisi lämmittelemään ja poistaisi samalla hiiret sisältä ; )
Hei nimetön. Kaikki villikissat tällä seudulla ovat erittäin ihmisarkoja. Olen kyllä yrittänyt...

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syötävät kukat

Oikeasti vaaralliset kasvit

Ei saa leikkiä raparperin lehdillä