Rakas

Rakkautemme kohde muuttuu kasvumme myötä.
On aikoja, jolloin nallukka on monelle rakas,
tai sitten jokin muu lelu...
Mikä oli Sinun rakkain lelusi lapsena?
Se, joka lohdutti kun muu maailma murjoi...?
Mustaa ja valkoista etsi maanantaina rakasta.
Kommentit
Enpä muista mikä olisi ollut minulle rakas lelu, ei niitä kuitenkaan ollut kovin paljon.
Omatekoisia, ja piirrettyjä paperinukkeja.
Rakkain lelu oli iso nukke, oikean näköiset hiuksetkin sillä oli. Sain sen tädiltäni 5 vuotiaana.
Oli ensimmäinen kaupasta ostettu lelu, lienekö sen takia ollut "aarre". Äitini kutoi, virkkasi tahi ompeli mollamaijoja, nalleja yms. Leikeissämme käytimme käpy eläimiä ja kaikenlaisia luonnon materiaaleja.
Kaupasta ostettuja leluja ei ollut montakaan lapsuudessani ja hyvin leikit sujui.
Jonka toisen korvan olen muka syönyt jossain vaiheessa.
Nyt yksikorvaisena se viettää eläkepäiviä tyttären kirjahyllyssä.
Sitten tuli niin ihana iso nukke, kreppipaperinen prinsessapuku yllään, että hoidin sen rikki asti..kovassa käytössä.
Paperinukkeaikaa oli aika pitkään.
Kiitos kun jaoitte muistojanne:
Krisse
Sylvi
Liplatus
MarjattaH
MK
Anna
ja Aimarii, ei näy sitä tuntematonta kommenttia. =)
kun annat runokirjasilleni kodin. =)
Olen siitä hyvin, hyvin onnellinen. =)
Minullakin oli luppakorvainen nalle, jonka nimi jostain syystä oli Kylmä-nalle. ;D
Sen luppanat korvat olivat aina nimittäin mukavan viileät.
Hauskinta on, että Pikkusiskollakin oli samanlainen jonka senkin nimi oli Kylmä-nalle.
Ja kun hänen nallensa kului aivan tohjoksi, Mama osti hänelle uuden, ja yllätys yllätys, SENKIN nimi oli sitten Kylmä-nalle. ;D
Tuo kuvan nalle ei ole meidän nallemme. =)
Mie olen joskus ollut kupliksen kyydissä ja joutunut istumaan juuri siellä takalokerossa. ;D