Kolmelle poikaselleni
...
Poikasten lentäminen pesästä on onnellinen asia. Ihana ja haikea. Heidän on aika lentää uusiin seikkailuihin ja rakentaa omia pesiään. Jokainen emo haluaisi pitää poikasensa siipiensä alla kasvamassa mahdollisimman isoiksi ja vahvoiksi, jotta he pystyisivät kunnolla myrskysäässäkin lentämään yli vuorien ja laaksojen...
Lähtijäisiksi emo nyppäisee yhden oman sulkansa sadesuojaksi poikasten untuville. Kypäräksi kolhuille.
Sukii vielä poikasiaan hetken. Ynähtää. Lähettää sitten hyvän tuulenpuuskan mukana heidät kokeilemaan omia siipiään, toivottaen heille hyvää matkaa...
Emo voi vain jäädä sydän kovasti pamppaillen kuulostelemaan korkeimmalle kalliolle. Katselemaan tarkkaavaisesti, tarvitsevatko poikaset jossakin apua. Se huhuilee vielä kuulostellen vastauksia tuulisessa maisemassa. Kunnes ilta pimenee ja emon jalat väsyvät pitelemään kiinni rosoisesta kalliosta ja sen on palattava avaraksi käyneeseen pesään nukkumaan.
Se ei henno hylätä tyhjää pesää jatkaakseen omaa matkaansa. Ei tänään. Eikä vielä huomennakaan. Ihan hetken vielä se katselee tuulen leyhyttämiä pehmukkeita kylmässä pesässään. Kuulee kaikuna menneestä poikasten kujerruksen. Siihen ääneen on hyvä nukahtaa. Kuin he olisivat yhä kaikki kolme lähellä,
siinä siipien suojassa...
© Una Reinman
...
Poikasten lentäminen pesästä on onnellinen asia. Ihana ja haikea. Heidän on aika lentää uusiin seikkailuihin ja rakentaa omia pesiään. Jokainen emo haluaisi pitää poikasensa siipiensä alla kasvamassa mahdollisimman isoiksi ja vahvoiksi, jotta he pystyisivät kunnolla myrskysäässäkin lentämään yli vuorien ja laaksojen...
Lähtijäisiksi emo nyppäisee yhden oman sulkansa sadesuojaksi poikasten untuville. Kypäräksi kolhuille.
Sukii vielä poikasiaan hetken. Ynähtää. Lähettää sitten hyvän tuulenpuuskan mukana heidät kokeilemaan omia siipiään, toivottaen heille hyvää matkaa...
Emo voi vain jäädä sydän kovasti pamppaillen kuulostelemaan korkeimmalle kalliolle. Katselemaan tarkkaavaisesti, tarvitsevatko poikaset jossakin apua. Se huhuilee vielä kuulostellen vastauksia tuulisessa maisemassa. Kunnes ilta pimenee ja emon jalat väsyvät pitelemään kiinni rosoisesta kalliosta ja sen on palattava avaraksi käyneeseen pesään nukkumaan.
Se ei henno hylätä tyhjää pesää jatkaakseen omaa matkaansa. Ei tänään. Eikä vielä huomennakaan. Ihan hetken vielä se katselee tuulen leyhyttämiä pehmukkeita kylmässä pesässään. Kuulee kaikuna menneestä poikasten kujerruksen. Siihen ääneen on hyvä nukahtaa. Kuin he olisivat yhä kaikki kolme lähellä,
siinä siipien suojassa...
© Una Reinman
...
Kommentit
Hiljainen kulkija löytää vain tuon kauneuden..
Kauniisti kuvasit, hyvin kauniisti!
Tunnistaakohan ne tuolla parvissa lennellessään oman äidin tai lapsosensa?
Elämä kuulostaa hyvälle.
Halaus.
vintti
Kyyneleeyt valuvat poskilleni, koskettaa tämä niin muakin. Juuri viikko sitten muutettiin nuorin tyttö Tampereelle. Oli kesän kotona.
Ja nyt lähti sitten pidempiaikaiselle matkalle tällä kertaa. Onneksi hän ei ole siellä yksin, vaan hänen sulhanen siellä seuranaan.
Onneksi Tampere ei ole niin kaukana, kuin Jyväskylä, missä viime vuoden oli.
Sellasta tää elämä on, yksin tänne jäädään kun lapset lentää pesästä, mutta kaikella on aikansa.
Onnellisia lentohetkiä lapsosille ja rauhallisia kotihetkiä pesään jäävälle emolle ;)
Vaikka tietää että juuri näin sen kuuluukin mennä niin silti...
Turvallista lentomatkaa kaikille!
*halaa*
Pellon pientareella
Hanna
Crane
Arjaanneli
And thank you Carmen =)
Kiitos
Vinttiseni =)
Isopeikko
Harakka
Kimmo
Tia
Taika
Hanna
Ruska
MK
Marge
Krisse
Muistinkohan kaikkien nimet?
*lähetän hymysäteitä teille kaikille*
Tuollaiselta se tuntui ja tuntuu yhä...
Kysyn tyttäreltä kuinka piiras onnistui.
*halaa*