Menneen voi nähdä
...
Rakkaudesta jää
meihin jälkiä
Silmien väritys
Askeleen keveys
Hiusten kiharuus
Otsan kaarevuus
tai hassu varvas
Hymykuoppa tai kaks
Tahi vino hammas
Hiusten heilautus
Naurunremahdus
Kaikki ovat muistoja
esivanhempien rakkaudesta
-Una Reinman-
© UR
Kommentit
Sitä ihmettelen usein, että miten joku käyttäytymistyylikin voi periytyä!
Jos tahdot niitä kirjoitettuja kiviä, niin laita vaikka @postiini vinkkaisu. Ehkä voisin jotenkin puolestasi käydä ostoksilla tuossa sisustamossa ja toimittaa niitä sitten sinulle. :)
Niin niitä pieniä merkkejä löytää itsestäänkin joko itse tai muut huomaavat
tahi huomauttelevat... =)
Käytös ja eleet taitavat olla jopa geeneissä. =)
Kiitos Crane =)
Aivan. =)
Sieltä ne tulevat. =)
Ikioma perimämme.
Maaka =)
Sitä miekin toivon,
että jotain hyvää itsestäni jäisi...
Kiitos Tarjuska =)
Noin se voi olla...
Jotkut asiat siirtyvät tahtomattammekin... =)
Kiitos Hannele =)
Jotkin piirteet saattavat jopa hypätä seuraavan sukupoven yli sitä seuraaville
-Esimerkiksi hymykuopat... =)
Kiitos W =D
Tartuinkin heti tarjoukseen ja laitoin viestiä... =)
Joskus jotkin tutut piirteet suorastaan herkistävät...
kaunis oli tekstisi taas...:D
Tuollaisiakin kiviä mie olen siis kerännyt mukaani...
ja
jatkuu nyt
Kaun is runo
Monenmoista asiaa, joita itsekin sielun syvyyksissä mietiskelen - adoptiolapsen perimä kun on jossain muualla kuin kasvattivanhempien luona.....vaikka kuinka ihana perhe onkin ollut :)
Mistä tulen, mikä olen, mitkä on mun aatokset - mikä on perimää, mikä opittua???
Niin ja -
ihania sinivuokkoja sinulla tuossa sivupalkin diasarjassa.
Ihanaa viikonloppua!
Vaikka ei edes tietäisi ja tuntisi vanhempiaan tai isovanhempiaan
voi olla varma, että jotain heidän eleistään,
luonteenpiirteistään, hyveistään ja myös paheistaan (esim samoja sairauksia tms) kantaa itse mukanaan.
Hanna
*hali*
Osan ajatuksistasi jaan minäkin omalta osaltani...
PS: Sinivuokot onnistuivat
koska oli lainakamera... =D
Sitä pitää olla sanojensa takana, siksi nimikirjaimet. =)
Minäkään en tunne enkä tiedä moniakaan sukulaisiani.
On vain kuulopuheita...
Jotain meistä aina tänne jää
elämään...
Näitä monia menneitä emme ole koskaan edes nähneet...
SIlti he ovat olleet...