Tuoksuyliherkkyyttä
Kokeilin The body shopissa tänään ihan uutta hajuvettä. Nyt se leijuu ympärilläni outona. Ei ollenkaan tuttu tuoksu... Ei tunnu omalta. Taidan mennä suihkuun.
Eräänä päivänä Lidlissä pakatessani ostoksiani ikkunaseinän pakkaustasolla viereeni -tosi liki- ilmaantui mies, josta tulvahti hajunystyröihini todella miellyttävä tuoksu. Hmmm... Partavesi tai deodorantti tms. Se tuoksu oli niin mukava yllätys pahojen hajujen kakofoniassa johon tavallisesti kauppojen kassajonoissa törmää, että teki mieli sanoa miehelle, että hänpä tuoksui hyvälle.
No, en tietenkään sanonut. Mutta hymyilin vaistomaisesti tuosta mukavasta tunteesta, että jokin yllättävästi tuoksuu miellyttävälle, ja mies sattui vilkaisemaan minua.
Mie seurasin hetken silmiään, mutta en sanonut mitään. Siis tuoksusta. Tai mistään. Lähdin vain pois kaupasta. =)
Hanilleni on muokkautunut käyttöönsä tuoksuja joista mie pidän. Hän itsekin toki pitää niistä. Sellaisista metsäntuoksuisista. Männyn pihkaa ja merituulta muistuttavista. Luonnollisista ja lempeistä.
Alussa, kun tutustuimme, hän käytti niin vahvaa deodoranttia, että se pisti miut aivastelemaan, nenä meni tukkoon ja vesi vuoti silmistäni ja niin aivastelivat lapsenikin. =)
Onneksi Hani ei enää käytä niitä voimakkaita tuoksuja. Olen itsekin muuttanut omia suosikkituoksujani monta astetta miedompaan suuntaan. Liian voimakas hajuaistimus ei ole mukavaa haistella. Olen havainnut viimoisen kymmenen vuoden aikana olevani aika tuoksuherkkä.
Pahasta hajusta tulee etova olo. Haistan liiankin hyvin tupakan, lian, ja homeen. Myös vanha alkoholi jonkun hengityksessä ei ole yhtään miellyttävä haju. Joidenkin ihmisten hengessä valkosipulikin haisoo kamalalle, vaikka valkosipulista itse pidänkin. Aistin myös ihmisen hengityksestä, jos hänellä on diabetes... Siis sellaistenkin, joilta ei ole lääkäri asiaa diagnosoinut. Vielä. Se on varsin pelottavaa, sillä voiko ihmiselle mennä sanomaan, että mene hyvä ihminen verikokeeseen, kun sulla voi olla toi... joku sairaus? Ei sitä voi mennä sanomaan.
- Niin kuin ei sitäkään,
että joku ventovieras mies tuoksuu hyvälle... =) -
Kommentit
Mie unohdin tuon mainita omassa jutussani, että nuuskin myös pesuaineet ja kaiken mahdollisen. Omenatkin. =)
Ollaan siis tässäkin samiksii! =)
Jos jokin haisee pahalle, en voi edes hengittää...
Ennenvanhaan eräässä tunnetussa pohjoisessa konttorissa pankkineidit kilpailivat keskenään parfyymeillään. Viisi naista, kaikilla eri parfyymi ja erittäin vahva (mm. Poison)sellainen. Pankissa asiointi oli kuin savusukellusta; piti ulkona vetää keuhkot täyteen ilmaa, pidätellä niin kauan kuin pystyi ja yrittää selvitä pyörtymättä asioinnista tiskillä. Joskus tunsin Poisonon maun vielä tuntien päästä suussani! Yök!
Hajuvedet ovat myös tosiaan sellainen aine, joka suorastaan saattaa sattua nenään.
Oma vanha suosikkini ei enää vahvan tuoksunsa vuoksi houkuta tuhlaamaan. Niin se maailma muuttuu. =)
Miunkin pitää hypistellä ja tutkia ja nuuskutellakin kaikki irtohedelmät.
Ne ovat niin kalliitakin että jokainen hedelmä on huolella valittava.
Miekin haistan usein, mitä ruokaa kukin on syönyt. =)
Kotona ärsyttää kun keittiön käryt tulevat joka huoneeseen ja vielä makkarissakin haisee illalla ruualle jollei täällä tuuleta.
Ja eteisessä oleviin ulkovaatteisiin tarttuu aina ruuan tuoksut... =(
Aika jännää.
Kiva postaus!
Minäkin nuuhkin pyykinhuuhteluaineet kaupassa jne. kuten sinäkin.
Vanhemmiten en kestä enää voimakkaita hajuvesiä tai muita vastaavia tuoksuja. On se kumma juttu. Niistä tulee ihan sairas olo.
Mutta miltä diabetesta sairastavan ihmisen henki haisee? En ole koskaan kuullut moista juttua, olet ilmiömäinen!
Muistankin että sie et siedä hajuja.
Diabetesta sairastavien hengityksessä on sellainen ns asetonin tuoksahdus.
Se ei tule lääkkeestä, koska joillakin lääkitsemättömilläkin sen vaistoaa.
Sooloilijallekin tuli vastausta tuossa äskeisessä.
Miun Mama aistii myös diabeteksen.
Ja jos olette aikeissa ostaa vanhemman talon, miun perheeni voisi toimia homekoirana...