Kesken ruuanlaiton

-






















Lautaspino käsissäni
jään tuijottamaan näkyä
Tuuletusikkunan rikkinäisistä sälöistä
saapuu siniharmaa huuru sisälle
Sekoittuu kiehuvan perunakattilan
lämpimän höyryn kanssa
Tanssii hetken yhdessä sekamelskassa

Ikkuna muuttuu sameaksi
Höyry tiivistyy pisaroiksi
jotka alkavat juosta kilpaa keskenään
kohti kulunutta ikkunalautaa
Nälkäiset saapuvat syömään
ja lumous katoaa
Havahdun laittamaan lautaset pöytään



-Una Reinman-










-

Kommentit

isopeikko sanoi…
Hallainen kuva siinä :)
Anonyymi sanoi…
Voi miten saat sanasi sopimaan hienosti tuohon arkiseen tunnelmaan.
Pink Links sanoi…
Tuollaiset lumoukset tekevät hyvää! :=)
Rita A sanoi…
Keittiöfilosofin mietteet katkesivat kun proosalliset nälkäiset astuivat kuvaan :)
Niinpäs on, Isopeikko. =)



Kiitos, Hannele. =)



Pitää pitää vaan silmät auki, Taika. =)





Juu, Rita, näin kävi! =)
Anonyymi sanoi…
Todella hieno runo, ehdottomasti yksi parhaitasi. Ehyt hieno kokonaisuus. Etäisyyttä, haavetta, salaperäisyyttä ja samalla arkista elämää.

Kuva myös erityisen hieno!
Wau ja Wau - molemmille!
Anonyymi sanoi…
"Hei, eiks tää oo sun blogituttu?" kysyi mies eilen pöydän ääressä appelassa. Miehen käsissä oli Etlari ja siinä juttu lahtelaisista blogeista. Lopun varmaan tiedätkin.

PS. Saaks nimmarin, sä oot sentään nyt mediajulkkis?
Kiitos Uuna Leijonainen =)





Iinuska

Mitä ihmettä?
En ole edes tiennyt...
Ei meille tule Etlaria...
Täytyy käydä katsomassa jossakin vanhoja lehtiä...?
PS: Iinuska:


Löysin lehtienkeräyslaatikosta k.o. lehden. =)

Sitä näköjään tietämättään saattaa joutua jopa sanomalehteen. =))))
Anonyymi sanoi…
Kauneutta ja lumousta arjen keskellä. Pidän tästä.
Kiitos Tanssiva pantteri. =)
Anonyymi sanoi…
Tässä on hyvä ja todellinen tunnelma. Kiitos runosta.
utuinen, kaunis, lumoava kuva..onneksi kerkisit olla siellä hetken..
tarvitsemme vain pieniä hippuja kultaa arjen ihanassa tiimellyksessä..
Hyvä kuva-runoyhdistelmä. Oikein hyvä.
Anonyymi sanoi…
Tässähän se on vastaus haasteeseen. Luin tämän jo silloin aikaisemminkin ja tämä on tosi upea näkemys: sekä kuva että runo.
Suffeli kuvailee sanoi…
hieno kuva :) ja teksti!
Crane sanoi…
Mikä mystinen tunnelma kuvassa ja runossa. Ja naps; pudotus arkeen ....
Voi, että tykkäsin!
Voi sua Hallatar haaveilija, taioit arkisesta keittiöstä lumoavan ja salaperäisen!
Anonyymi sanoi…
Arjen juhlaa.
Inkivääri sanoi…
Niin kaunista ja runollista voi olla runotytön ruuanlaitto:)
SusuPetal sanoi…
Kaunis arjen hetki, täynnä lumousta.
Anonyymi sanoi…
Ihanaa kun voit joskus olla perunakattilan ääressä hetken unelmissa. Ehkä se jostain tuleva huuru ei aina ole puhtain mahdollinen mutta kuitenkin, unelma elää.
Anonyymi sanoi…
Onneksi ei ollut savua ja mennyt ikkunasta ulospäin! Kiva idea haasteeseen! :)
Heli sanoi…
Kiva mysteeri tässä keittiössä!
Elegia sanoi…
Kauniisti höyryää. Toivottavasti ei keittiöhommissa tupa pala ;-))) Anteeksi, minulla varmaan palaisi, jos yrittäisin vääntää jotain :D
Anonyymi sanoi…
Ihana runo ja kuva sopii hyvin siihen ! Keittiössäkin voi unelmoida.
Anonyymi sanoi…
Erittäin mukava :)
Anonyymi sanoi…
Pieni herkkä arjen hetki, jonka tunnelman olet vanginnut hyvin sanoihin
-Ja alussa oli vain
rikkinäinen tuuletusikkuna. =)



Kiitokset herkistä kommenteista:

Reija
Hanne
Harmaasusi
Tanssiva pantteri
Auringonkukka
Crane
Leenukka
Helanes
Inkivääri
SusuPetal
Savisuti
Inkataika
Heli
Elegia
Marjut
Maru
Aimarii


<3 <3 <3 <3


*niijaa*
Genoveeva sanoi…
Arki yllättää. Vai yllättääkö.
Genoveeva =)

Joskus yllättää. =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syötävät kukat

Oikeasti vaaralliset kasvit

Ei saa leikkiä raparperin lehdillä