Ovi jonnekin
.

Kuukausi sitten tehty reissu naapurimaahan, jälleen
lukemani Eija Wagerin kirjat; Tupaantuliaiset Italiassa,
ja Koirani haukkuu italiaksi, sekä Jura Jukolan
ihanat matkakuvat, iskivät taas kaukokaipuun
niin kovin pintaan.

Passittomana, (ja rahattomana)
kaipuuta potiessani
katselen ovi-kuviani
joita otan melkeinpä huomaamattani.
Kuvaan erilaisia mielenkiintoisia ovia,
ja kuvittelen millaista elämä olisikaan
oven toisella puolella.
.

Kuukausi sitten tehty reissu naapurimaahan, jälleen
lukemani Eija Wagerin kirjat; Tupaantuliaiset Italiassa,
ja Koirani haukkuu italiaksi, sekä Jura Jukolan
ihanat matkakuvat, iskivät taas kaukokaipuun
niin kovin pintaan.

Passittomana, (ja rahattomana)
kaipuuta potiessani
katselen ovi-kuviani
joita otan melkeinpä huomaamattani.
Kuvaan erilaisia mielenkiintoisia ovia,
ja kuvittelen millaista elämä olisikaan
oven toisella puolella.
.
Kommentit
Haliruttaus.
Varmasti pitäisin Irlannista.
*haliruttis* SS:llekin. =)
Ja Irlanti, oi kun pääsisi joskus sinnekin!
Voin uskoa,
että se kaupunki onkin kaunis joulunaikaan. =)
Kirjuri =)
Jotakin uutta pitää aina olla mielessä.
Pitää olla valmis heittäytymään
vaikka toisenlaisen oven takaiseen elämään. =)
Mutta siulla onkin ihana mielikuvitusmaailma. =)
Se onkin yhtenä toivemaana. =)
En ole sielläkään tosiaan ehtinyt koskaan käydä.
Lauseesi on kuin jostakin taideromaanista. Se on samaan aikaan filosofiaa, psykologiaa, teologiaa ja lyriikkaa.
Hyvät vertauskuvalliset lauseet saavat mielikuvituksen lentämään. Katja lentää jo ties missä...
Kiitos sanoistasi. =)
Moni muu varmasti hymähti miun sanoilleni.
Olen parantumaton romantikko
ja katselen maailmaa
-liikaakin-
vaaleanpunaisten lasien läpi,
kunnes joku varastaa joskus lasini... ;D
Vaaleanpunaisten lasien varkaat ovat pötkineet jo ajat sitten pakoon.
Uskotkos? Hih!
*halitus*