29.4.2014

Kevätauringon herättelemiä


.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.


Tämä söpöliini, jouluksi hankittu valkoinen tulilatva 
tekee ihanan ruusumaisia pikkukukkasia. 

Se oli jo lakannut kukkimasta 
mutta kevään myötä sekin heräsi 
innokkaasti kukkimaan uudelleen. 

Kevät herättelee kaiken!


Kukkapenkkiin on eksynyt jostakin
valkovuokko, joka kurkisti maailmaa avoimin terälehdin
viime lauantaina  26.4. 2014.
Tässä kukkanen ilta-auringossa.





Blogger poisti itsekseen sen edellisen naamakuvani. =)



28.4.2014

Kevätötökkä



Onpa bongattu viime viikolla tällainenkin.
Siinä se - kääks -kiipeää pitkin multaista peukaloani.
 -Taitaa tuijottaa kameraan...




27.4.2014

I love you Robin!



.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.



Pidätkö SINÄ Robinista!? 
Hänen laulunsa on suloisuutta! 





Laulu alkaa jo aamuvarhain...
Sen voi kuulla päivälläkin 
ja samalla nähdä tuon pienen punavatsan 
etsivän ruokaa alppiruusun alta... 



...tai piileksivän ruusupensaiden suojissa. 

Tai ihan iltahämärissä 
kun katsoo ikkunasta, 
se saattaa istua
omissa ajatuksissaan
ulkoportaiden kaiteella....


Ihana Robin! 

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•. 
 




26.4.2014

Pelakuurakkaus jatkuu



.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.




 Helmikuussa ostin muutamia pieniä pelargonian alkuja, 
joiden nimilapussa luki Prinssi Nikolai. 
Reissumme ajan esikoinen kävi kastelemassa meillä 
kukkia ja muisti kastella onneksi myös kaikki 
pikku prinssit.

•♥•

Nyt ensimmäisessä, jo oman saviruukkunsa saaneella ja
kovasti parissa kuukaudessa kasvaneella Nikolailla on jo kukka 
ja ihania ruusumaisia nuppuja.

•♥•



 Kasvatin uusia pelakuita myös vanhoista tutuista talvettamistani emokasveista. 
Ne ja prinssit, ja mm lahjaksi siemeninä saadut mustasilmäsusannat, kelloköynnökset
sekä Haapsalusta siemeninä ostettu heart seed, eli Cardiospermum halicacabum,
eli suomeksi (hassusti) rakkoköynnös,
valloittivat keittiön pöydän pääsiäisenä.

Suurimman osan kymmenlukuisesta multapurnukka- ja taimipoteistani
olen vienyt jo karaistumaan kasvihuoneeseen.


•♥•


 Tähän pöydälle ei paljon nyt ruokailemaan pääse. 
Onneksi meillä saa lautasen kanssa mennä olohuoneeseen syömään. =) 





Pikku prinssin nuppu.

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.


 







Pihapuuhia





Talvi pakkasineen sitten kuitenkin tuhosi 
sen ihanan tiilipolun
josta olin kovin ylpeä, 
ja jota monin rakkain käsiparein 
viime kesänä pihaan rakennettiin, 
entisen pihasaunan savuhormin tiilistä.


Päätin tällä kertaa laajentaa 
kaksi hassunmuotoista vierekkäistä 
kukkapenkkiä yhdeksi ympyränmuotoiseksi... 



Siihen puuhaan tarvittiin iso pinkka sanomalehtiä alimmaiseksi tässä 
savimaassa, sen päälle kunnollista multaa säkkikaupalla. 



Koska on jo niin lämmintä, uskaltauduin laittamaan jo yksivuotisten kukkien siemeniä 
suoraan multaan uudistettuun kukkapenkkiin.


Se tiilipolkukin piti kaivaa pois, 
pala palalta, 
valitettavasti 
ja roudata matkoihinsa. 

Jätin tiilimurskaa alimmaiseksi jonkin verran ja sen päälle 
lapoin soraa, jota oli iso kasa tilattuna pihaan muihinkin 
tarkoituksiin. 





Pihakaverini. <3 
Hän tulee katselemaan aina mitä mie puuhailen... 
Hän lentää lähipikkumetsiköstä paikalle jo silloin, 
kun kuulee, että avaamme ja suljemme ulko-ovemme. 


Lopulta kukkapenkki on laajennettu, 
kukkien siemenet kylvetty, ja 
kaiken päällä on muutaman päivän ajan harsokangas suojaamassa 
uutukaista kukkispenkkiä kaikelta mahdolliselta. 

 Kuten mullassa kylpeviltä rastailta! =)

Nyt mää toivoisin sadetta. 

Jos vaikka yöllä sataisi 
ja päivällä paistaisi... 


25.4.2014

Eräänä kuutamoyönä...



En saanut unta ja katselin ikkunasta hurmaantuen tähän
ihan epätodelliseen näkymään. 



Näkymä muuttui koko ajan silmieni edessä.


Ja minä olin kuin hypnotisoitu enkä voinut mennä pois katselemasta 
yöllistä upeaa taivaallista näytelmää. 




Auringonvaloa kuussa 
ja minä katselen sitä näytelmää 
yöllä maasta, 
pilvien raosta... 


On se ihmeellistä 
miten maailma on kaunis... 







Vihreä pilkahdus




.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.



 Ei ihan koivu, mutta koivuangervo
ON jo hiirenkorvalla! =) 





 Saako olla salaattia? 
Sellaista on tulossa jo kasvihuoneessa.
Salaatin kasvattaminen onnistuu vaikka ikkunalaudalla
pestyssä halkileikatussa maitopurkin puolikkaassa... 






 Pihalla on muutamia sinisiä länttejä
joissa kasvaa idänsinililjaa...
 ja jostain on putkahdellut esiin hauskoja virvaliljoja,
 perinteisempiäkin krookuksia.
Joissakin tulppaaneissa on jo isot nuput...

Toivottavasti ei enää tule hirmuisia pakkasia,
räntää tai lunta näiden pikkuisten tuhoksi...  






 Terttuselja on nupullaan...

Näitä on itsekseen ilmaantunut paikkoihin
joista on kaadettu vanhoja lahoja puita pois.
Terttuselja kasvaa hyvin nopeasti.
Tätäkään pensasta ei ollut vielä viime keväänä
mutta se vaan tuli jostain...

Todennäköisesti sen vanhan puun oksilla istuskeli
lintuja jotka olivat syöneet jossain seljan marjoja... =)
Kiitos linnut kun kasvatatte meille pensaita! 








 Syksyllä istuttamiani uutuuksia,
on tämä kevättähti, Chionodoxa.




Amppelissa ulko-oven vieressä on jo valkoista orvokkia, 
tosin kiikutan amppelin kasvihuoneeseen yöksi. 
-Nukkumaan. 







24.4.2014

Siemenistä kasvanutta



.•♥•.¸¸..¸¸.•♥•.



Ihailenpa vettä 
taivasta 
kasvoja 
puita 
tai
kukkia 
kaikki ne ruokkivat sielunmaisemaa

Sielussani
kasvaa siemen
ja puutarha



-Una Reinman-  


Päästiinpä pääsiäisestä











Pääsiäinen meni pihatöissä 
ja tämmöisissä muissa merkeissä. 
Aurinko helli meitä 
ja molemmilla 
on jo ihan ruskettuneet
käsivarret
ja niska, 
ja pohkeet hellinä
pihasoran lapioinnista... 








16.4.2014

Kevät



.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.













Virtuaaliystävälle tarvetta?





Muistatko Tamagotchin? Tuota pikkuruista virtuaalilemmikkiä piti hoitaa, ruokkia ja putsata jotta se nukkui samaan aikaan kuin sen pikkuinen hoitaja. Sitten hahmo unohdettiin vuosikymmeniksi, kunnes Samsung liitti sen älypuhelimeensa jotta voit jälleen leikkiä tamagotchin kanssa, olet sitten minkä ikäinen tahansa.

Ompa joku jo keksinyt liittää älypuhelimiinsa myös ainakin aikuisten iloksi Personal Trainerin. Se auttaa käyttäjäänsä noudattamaan treenejään ja pysymään urheilullisissa tavoitteissaan. Varsin edullinen treenaaja oikeaan ihmiseen verrattuna. Kannustusta, ilman lannistusta ja syyllisyyttä.

Kaikenlaisia muitakin ominaisuuksia älylaitteista toki löytyy, mutta koskahan joku keksii niihin tai vaikkapa rannekelloihin virtuaaliystävän kaikille heille, joilla ei pilvin pimein ole ympärillään kaverijoukkoja?

Jonkun, jolle voit sanoa huomenta, joka ehkä ainoana maailmassa sanoo samoin sinulle, joka kulkee mukanasi niin hyvässä kuin pahassa päivässä, jolle voit kertoa salaisuudet, joka ei kerro henkilökohtaisia asioitasi väritettyinä eteenpäin, jolle voi sanoa illalla hyvää yötä ja se toivottaa niin sinulle...

Hahmon, joka on tosiystäväsi riippumatta siitä millainen itse olet. Virtuaalinen ystävä ei suutu ja loukkaannu, eikä pahoita mieltäsi, ei tunne sanaa "pitkävihainen", eikä lähde pois, sano ikuisia hyvästejä eikä koskaan särje sydäntäsi....? Ainakaan niin kauan, kuin älylaitteesi on päivitetty ajallaan ja toimii ja on sinun hallussasi. 


Sellaiselle ystävä-hahmolle olisi varmasti tarvetta. 





Kuva tuolta.  

15.4.2014

Nälkäisiä puutarhatuholaisia





Vaikka yrittää kovasti nyhjätä 
tyhjästä pihasta puutarhaa, 
on se askare joskus täynnä esteitä. 

Jänikset olivat sitten kuitenkin pureskelleet poskeensa terijoensalavien alut, joihin edellisenä talvena eivät koskeneet ja mie ehdin tuudittautua hyvänolontunteeseen ja hyväuskoisuuteen. Myös ainokaisen ja muutenkin kovanonnen gojimarjani olivat puput pistelleet poskeensa, koska en ollut käärinyt ihan koko pensasta syksyllä verkkoon vaan vain osittain... Olivat nousseet takajaoilleen ja pureskelleet pensaan latvuksia yläosista, missä vajaamittainen verkkoni ei enää suojaa suonut. Kaksi kolmasosaa kovanonnenpensaasta on kadoksissa. Se ei raukka koskaan ole vielä ehtinyt tehdä edes niitä kauan kaipaamiani marjoja. Uusimmista siemenluetteloista tosin luin, että se ei edes menesty Suomen talvissa ja se pitäisi roudata syksyllä kellariin tms viileään paikkaan talvehtimaan...

Jänikset, söivät täysin kadoksiin myös siemenistä kasvattamani viisi pientä tammenalkua. Niin ikään kovasti kärsi nelivuotias omenapuu, siemenestä itse kasvatettu, vaikka se oli verkotettu, se syötiin nysäksi, varmaankin nojaamalla verkkoon... Alkavat tulla oveliksi nuo ristihuuliset.

Samoin ihanat mehikasvit katosivat talvella ihan täysin, kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, mutta tässä tapauksessa syyllinen voi olla myös maamyyrä, joita on ilmaantunut talven aikana tontille. Ja mie kun niin metsästin niitä mehikasveja viime kesänä ja olin niin onnellinen niistä parista mehiruususta...

Maman syksyllä miulle antamia pensaita joita istutin aidanteeksi, puput olivat myös verottaneet surettavan raskaasti. Maman mökillä paikalliset puput eivät olleet niitä pensaita syöneet, mutta meidän pihallamme on talviöisin oikein pupubileet, joissa pistellään porukalla poskeen kaikki mahdollinen masuntäytteeksi sopiva...

Tulppaanien ja krookusten sipulit puolestaan edelleen syö ilkeä suuri fasaani, käyden kaivamassa aina jostain päin kukkasipuleitani ja hakaten niistä pois keskustan jättäen lopun ruhjotun sipulin kuin kaatuneen soturin nurmikollemme... Mur.

Ainoa iloni tuholaisten suhteen on, että koska Etelä-Suomessa oli todella vähäluminen talvi, taisivat ne riivatun kotiloetanat menehtyä? Toivon niin, sillä viime kesänä niitä oli aivan hirvittävästi! Niitä oli mennyt pihakalusteiden varastoonkin ja niiden vaeltelu oli liannut kalusteet ällöttäviksi. Pitänee testata kalusteisiin miekkosen uutta lelua eli painepesuria. Samalla laitteella voinee pestä varovasti kasvihuoneen katon, vesitynnörit, mattoja, roskapöntöt, jaa niin ja auton.

Pitääkö muuten siis ihan kaikki kasvit kääriä syksyisin verkkoihin? Vai pystyttää tosi korkea verkkoaita koko pihan ympärille? Vai onko olemassa jokin muu keino karkottaa kaiken istuttamani kimpusta näitä kaikkiruokaisia nälkäisiä loikkijoita, maanalaisia käytäviä kaivelevia jyrsijöitä ja pahaäänisiä nokkavia angry-lintusia? Sähköaita? Jokin pahanhajuinen litku? Taika? Loitsu? Jauhe?
Vai vaikuttavatko karkotinäänilaitteet oikeasti?


Mutta en haluaisi karkottaa pihaltamme pikkulintuja,
Ville-varista, oravia enkä sitä kettua,
jonka jäljet nähdessäni aina ilostun...


.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.


11.4.2014

Kevätsiivekkäitä








Eräänä päivänä tässä männä viikolla töistään iltasella ajelleessaan Hani soitti,
tiedustellen olenko kotona ja tahtoisinko kenties samantien lähteä kuvaamaan kanssaan
joutsenia ja kurkia ja totta kai mie tahdoin.

Olin sillä hetkellä poistamassa jänisverkkoja pihan omenapuilta,
lähtien heti siistiytymään, heittämään pois saviset pihasaappaat rappusille jaloistani
ja hakemaan esiin Hanin kameralaukkua, samoin kuin oman kamerani.



Jonkin matkaa ajeltuamme löysimmekin pari,



...kolme,



viisikymmentä, tai sanotaan että reilut sata joutsenta!

Niitä vaan olisi ollut hankala kaikkia yhtä aikaa kuvata. =)

Niiden seurassa auringonpaisteisessa pellon lätäkössä uiskenteli ja lepäili 
tai päät mudassa sukelteli sorsia, hanhia
ja taustalla käyskenteli arvokkaasti pari kurkea
ainakin näin pikaisesti kameran linssin läpi silmäiltynä.





Kuva: Lari Weck.

Yhtäkkiä joku joutsenista alkoi kiljua kovalla trumpettiäänellään,
joukko sorsia lensi tiehensä,
meidät ylitti hanhilauma
ja yksi joutsenkin ponkaisi lentoon
tehden kunniakierroksen
ja palaten nolona takaisin lätäkköön.






Samaan aikaan olen puhelimessa tyttären kanssa ja napsin kuvia taivaalta...
Kuten yläkuvasta näkyy, hanhet tiputtelivat lentokevennystä... 


Havaitsimme sen, noin suurinpiirtein satapäisen hanhilauman 
lentävän kohti luodetta.  
Ehkä suuntana Pohjanmaa?





Pari arkaa kurkeakin näimme eräällä toisella pellolla
vähän matkaa kotiinpäin ajeltuamme... 


 Kurjet eivät halunneet olla kuvattavina 
vaan lensivät hus-pois-tiehensä.






Jonkin matkaa pohjoisemmasta löytyi kolmannelta pellolta lisää hanhia. 
-Tai ehkä tämä oli se parvi, jonka olimme kaakompana nähneet lentävän...

Hanhilla (joista murto-osa tässä kuvassa) oli selkeästi meneillään lepotauko.
Kuinkahan kaukaa kaikki nämä siivekkäät olivatkaan
kesäpesintään kauas Suomeen lentäneet? 
Eivät tainneet olla tällä reissulla liikkeellä yhden pysähdyksen taktiikalla


Pari metsävikloakin meille osoitti eräs paikallinen mieshenkilö, joka 
pysähtyi katsomaan mitä me oikein kuvaamme
neljännessä pysähdyspaikassamme.

Kiitos hänelle vinkistä! 






Mehiläisen bongasin kotipihassa. 
Se tarkasteli
ja tutkiskeli kovasti istutuspöytääni.
Hetken siinä auringossa lämmitteli
odotteli
kunnes sain kännykällä sen kuvattua,
kumarsi ja tiehensä lensi...






Ruosteen ruokaa







Mulla on sua niin ikävä
kiertää sururinki sydäntä
Välillä rinki pienenee
rutistaa ja vääntää
Se pistää kärjillään
rautalangan väkäsillä
Ruostuakseen
etsii kyyneliä
Niillä ruokin sitä
surun mustaa rautalankaa 


-Una Reinman- 






8.4.2014

Hyvää pääsiäistä!



.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.


Vietä sitä haluamallasi tavalla.





Rauhoitu 
hyvä ihminen 
kevään kohinaa 
 kuunnellen. 

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.




7.4.2014

Aina hyväntuulinen Michael Bublé!






Kun tätä katselee ja kuuntelee,
oma lantiokin alkaa nykiä
musiikin tahdissa
jalat lähtevät omille teilleen, 
ja tekee mieli tanssia....
Hei, hei nyt mua viedään!
Onneksi ette näe
kuin mää tanssin tässä... =)





6.4.2014

Nallekarhu



.•♥•.¸¸.••.¸¸.•♥•.


Löytö eiliseltä kirppiskäynniltä. 

Viimeksi tuossa lahtelaisessa osoitteessa on ollut muistaakseni kallis huonekaluliike, 
jossa oli aivan liikaa henkilökuntaa. Nyt siinä on jonkin aikaa sijainnut kirppis, 
jossa emme olleet vielä koskaan käyneet.

Uskaltauduin sitten miekin Hanin kanssa eilen kurkistamaan mitä siellä paikassa 
nyt onkaan myynnissä. Joihinkin vanhoihin second hand store-paikkoihin en voi edes 
mennä sisälle koska jo ovella iskee vastaan niin kova homeenhaju etten voi hengittää. 
Silloin ei voi kuin laittaa sen oven kiinni ja jatkaa matkaansa. Tuollakin paikassa 
kävi nenuun joidenkin pöytien kohdilla. Sellaiset kohdat ohitan äkkiä. 
Reagointini voi johtua homeen lisäksi myös pölystä tai eläinhilseestä tms...





Tämä minulle juuri sopivan hintainen yhden euron nallukka on nuuskuteltu, 
eikä se käynyt henkeeni joten tässä se nyt odottelee kylpyhuoneen pyykkikorissa 
kylpyvuoroaan, päästäkseen sitten puhtaana toisten kirppiksiltä keräämieni 
pehmonallukoiden luo. 

Muuta en kirppispaikasta löytänyt. 
Tai... oli siellä myynnissä mm joitain kiinnostavia viherkasveja, 
mutta ne oli ylihinnoiteltu.

Lauantainen kassajono oli kamalan pitkä yhdelle ainoalle kassalle... 
- Mutta nalle oli pelastettava! =)