Sisälle ja ulos

Mikäli aikoo talvettaa pelargoneja, ne pitää 

siirtää sisätiloihin jo ennen niitä öitä 

jolloin elohopea laskee nolla alapuolelle. 

Täällä meilläpäin niitä öitä on 

ollut jo kaksin kappalein.

Omani siirsin visusti 
sisälle jo elokuussa. 

Kun siirrät kukat ajoissa sisätiloihin, 

ne eivät tiputa ja kellastuta kaikkia lehtiään 

vaan jatkavat mukavasti ja kauniisti 

kukintaansa vielä 

monta, monta viikkoa. 

Tietenkin sillä edellytyksellä 

ettei niiden olopaikka ole liian 

kuiva ja kuuma. 

Kuten ikkunan takaa näkyy,

terassille jäi ihan kamalan monta uhkeasti kukkivaa

pelargonia. =( Ne vievät aika paljon tilaa 

sisällä eikä minulla ole enää niin monelle 

talvetettavalle paikkaa yläkerran ikkunan 

edessä koko pitkää talvea.

Tämä mahtava vanha kuusi 
on saanut olla 
jo vuosia voimapuuni. 

Kuusta ei yltä halaamaan kokonaan 

vaan ehkä vajaa puolet rungosta 

jää käsivarsieni alle kun levitän käteni. 

Siispä kukaan ei puun takaa edes 

huomaa kun halaan voimapuuta. 

Se alaoksat muodostavat suojaisan alueen 

joka on suurempi kuin monen olohuone. 

Siellä voisi pitää puutarhajuhlia.

- Mikäli puu olisi jonkun pihassa.

Tämä linnunpesä putosi

kovalla tuulella lähiseudun 

korkeasta männystä. 

Pesässä oli käytetty 

savea, olkea, risuja

ja jonkun villakangasmattoa... 

Ainakin poikasilla oli ollut 

lämmin, tukeva pesä. 

Kauppamatkan kurttulehtiruusujen 

komeita kiulukoita. 

Olen koettanut 

joskus kerätä ja kuivata kiulukoita. 

Onneksi avasin kiulukoita ja 

huomasin että miltei jokaisessa 

asui mato. En sitten kuivanutkaan niitä... 

Pihassa kukkivat jo viimeiset kukat, 

tältä kesältä. Kaunopunahatut kokivat 

hurjan kadon viime talvena ja niitä 

ilmaantui kukkimaan vain muutama. 

Ne muutamat 

kukkivat olivat 

sitäkin rakkaammat. 

Kukkapenkissä on yhä myös 
muutama oravan istuttama 
auringonkukka... 

Me istutamme yhdessä
kukkia oravan kanssa.

 Tänään on Unelmointipäivä
ja minäkin unelmoin jo
ainakin ensi kesästä,
ja monesta muusta jutusta...