Pelargonit alkavat heräillä

Pakenen mielessäni Suomen hassua talvea
reilun kuukauden takaisiin tunnelmiin 
ja muistelen kauniita näkymiä reissulta,
niin kuin nyt näitäkin pelargoneja
hienoissa ruukuissaan...

Omat pelargonitkin alkoivat jo luonnonvalon lisääntyessä

piristyä siihen malliin että kannoin 

ne vintistä alakertaan
ja sijoitin eri ikkunalaudoille.

Ehkä noin neljän kuukauden päästä ne
pääsevät pihalle, jonne niillä takuulla
on kova ikävä.

Siihen asti me
- minä ja kukat -
katselemme vain ikkunasta
ja toivomme lumien sulavan
ja lämmön taas saapuvan.

Tässä omat pelargoniraaskut vielä yläkerran ikkunan lähistöllä,
kaiken maailman kaappien päällä...

Pikkuhiljaa saa ostella jälleen multaa 

ja uusia ruukkuja ja on minulla muutamia
itsekerättyjä koesiemeniäkin odottelemassa
jonnekin kylvämistään...

Jospa kokeilisin kuinka
Mårbackan, kuningatar Maryn
 ja Prinssi Nikolain
siemenet lähtisivät kasvamaan,
ihan vaan mielenkiinnosta...

PS: Pelargoni on kuulemma laiskan kukka,
mutta en ehkä ihan ole kuitenkaan samaa mieltä. :) Laiska ei edes talveta edellisen kesän kukkia vaan nakkaa syksyllä kesäkukat ekopönttöön. Laiska ei jaksaisi viikottain poimia pelakuiden kuivuneita lehtiä pois ja tarkkailla, koska niille voi antaa vesitilkkasen. Laiskalla ei riittäisi mielenkiintoa katsella nurkissaan talvisen surullisia pelakuun raaskuja (tuommoisia kuin kuvissani) noin yhdeksän kuukautta, saadakseen sotkea keittiönsä vaihdellakseen ruukkukasveilleen keväällä multia, uusia ruukkuja, leikatakseen kasvejaan jonkun viikon kuluttua, ottaakseen kasveista uusia pistokkaita istuttaakseen ja kasvattaakseen lisää pelargoneja ja valaistakseen kaikkia aarteitaan jopa erityisillä keinovaloilla, niin että koti näyttää keväisin muutaman kuukauden kasvihuoneelta.

Laiska ei viitsisi lannoitella, kukitella ja odotella että kasvit jälleen keväällä kukkisivat tutuin kukinnoin... 
Kun se talvetushan ei toki yksin riitä.

Eikä meillä kaikilla ole kellareita tms säilytyspaikkoja talvettamiseen vaan kaikki tämä on esillä siinä kotona, arjessa, usein  viemässä jopa keittiönpöydästäkin kaiken tilan, kun niin odotamme kesää ja niiden aarteidemme kukkimista uudelleen...   
Ei. En todellakaan usko pelargonin olevan yhdenkään laiskan ihmisen kukka.

Tässä viime kesän viimeisiä kukintoja
omista pelargoneistani.

Kevätilo 
valtaa vähitellen 
hymyn kera 
omankin mielen.