Lapsuuteni hyvän-miehen-malli,
oma enoni, jonka mukaan esikoiseni
sai nimensä, nukkui pois viime yönä.
Eno olikin ollut mielessäni kovasti.
Viime yönä näin enosta unta.
Jossain unen kohdassa olin itse enon silmien
takana, katselemassa sairaalaa siitä pedistä
käsin jossa eno vaikeasti hengittäen lepäsi...
Arvasin mitä on tapahtunut kun
puhelin soi aamulla varhain ja kuulin
äitini surullisen äänen...
Kun kerroin uneni, äitini kuiskasi minun olleen
saattamassa enoa matkaan...
Eno oli vuosia ollut hyvin sairaana ja kauan
vuodepotilaana, muiden avustettavana.
Hän oli muutama päivä sitten sanonut
äidilleni omaavansa vain yhden toiveen:
Kunpa saisi sulkea silmät
eikä tarvitsisi enää herätä.
Voi eno!
Tiedän, ettei sinulla ole enää kipuja, ei
piinaavia sairauksia, olet kaikista
maallisista kahleista vapaa.
En voi silti olla tuntematta suurta surua.
Yksi lapsuuteni kiinnekohta on poissa.
Hyvää matkaa eno rakas.
Yötä vasten vaikka lähdet
jatka vain vaikka on
se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
laivaan mun laulujen
sä kuljet tietäen.
Ethän pelkää pimeää
Siel on monta kynttilää.
Nuku vain jos väsyttää
Vielä valvon vierellä.
Ja viimein sun matkaan
ei pääse saattajatkaan.
Ja lohtu on mulle
että siellä on kaikki sulle.
sanat Paula Vesala & Mariska
Pöydälläni palaa enolle kynttilä.
Edit: 11.10.2017
Sain surukseni tänään tietää...
Melkein vuoden päästä
nukkui ikiuneen enon tytär,
kaunis keijumainen serkkuni.
Hänkin saa oman kynttiläpaikkansa.
Hyvää matkaa sinullekin.
Edit: 11.10.2017
Sain surukseni tänään tietää...
Melkein vuoden päästä
nukkui ikiuneen enon tytär,
kaunis keijumainen serkkuni.
Hänkin saa oman kynttiläpaikkansa.
Hyvää matkaa sinullekin.
