Luonto odottaa lunta
ihan tyynesti ja hiiskumatta.
Sammaleiset tutut kuusimetsän tunnelmat
ovat enää hetken näkyvissä.
Muurahaiset nukkumassa.
Muuttolinnut jossain lämpimässä.
Sienet
- toivottavasti -
paleltuneet ja kadonneet.
(Crohnikon vatsaa koskee
jo pelkkä ajatus sienistä!)
Muurahaiset nukkumassa.
Muuttolinnut jossain lämpimässä.
Sienet
- toivottavasti -
paleltuneet ja kadonneet.
(Crohnikon vatsaa koskee
jo pelkkä ajatus sienistä!)
Ensilumi on jo harjoitellut
myös täällä eteläisessä Suomessa
maisemien peittämistä.
Tänäänkin se harjoitteli.
Päälleni valkoisia muruja ripotteli
kun pihaa haravoin
lumisateelle luvan sadella antaen.
Tänäänkin se harjoitteli.
Päälleni valkoisia muruja ripotteli
kun pihaa haravoin
lumisateelle luvan sadella antaen.
Tämä soi tänään päässä:
12 kommenttia:
Voi miten mahtava muurahaispesä!
Hui, mikä miljoonakaupunki metsässäsi!
Kauniit metsäkuvat!
Minäkin kuljeskelin tänään metsässä. Katselin taivaalle ja odotin, että tulisiko sieltä alas muutakin kun valkoisia hitusia. Ei ole ainakaan vielä tullut. Kateellisena olen katsellut uutisia lumisateista pääkaupunkiseudulla.
Ihana se on. =)
Niillä on ihan oma pikkumetsä. =)
Niin, se sijaitsee pienessä kuusisaarekkeessa
jota pikkumetsiköksi kutsumme. Vuosi sitten joku
oli käynyt potkimassa muurahaiskekoa ja se näytti
ihan kurjalta. Olin varma että sen asukkaat olivat
hylänneet keon, mutta ei, sieelä ne asustavat sittenkin.
Mutta vuosi niillä meni aikaa korjata ihmisen aiheuttama
tuho. En tiedä kenen tiellä tämä syrjäinen keko oli ollut.
Kiitos Pauliina. =)
Nyt metsässä onkin hitusen lunta... =)
Heips Daphnion! =)
On meilläkin jo maa valkoisena. Sillai kevyesti. =)
Talvirenkaat miehen kanssa autoon aamusella ahersimme.
Ihan kreivin aikaan... =)
Metsä on niin kaunis, aina ja joka säällä. Melkoinen keko tosiaan!
Olet oikeassa. Aina sieltä saa
sielunrauhaa ja voimia. ❤
Minäkin toisinaan hyräilen tuota samaista Vesalan biisiä.
Hih.:)
Lapsuudenkotini sijaitsi Vesalassa. Se nimi
lämmittää aina jotain sydämeni sopukkaa... :)
Lähetä kommentti