Taikametsää talvella.
Vaikka lauantai oli harmaa,
ei se haitannut retkeämme
metsään ja suolle.
Sinne vaan
metsäpolun alkuun
ja mars matkaan!
Kaikkialla oli aika paljon lunta.
Onneksi muutkin ovat käyttäneet
polkua niin emme eksyneet
vieraille poluille.
Metsä oli tarunomainen
lumisine
lumisine
puunoksineen.
Etenimme polulla varovasti ettemme
pudottaisi oksilta kauniita lumikekoja.
Luminen metsä oli kuin
suuresti rakastamani
Rudolf Koivun piirroksista
tai Disneyn elokuvista.
Koko ajan suorastaan odotin
puiden suojasta hypähtävän polulle
oravia, kettuja, bambeja ja hirviä.
Mutta polulle ilmaantui vain
eräs mies joka käveli meitä
vastaan polkua toiseen suuntaan.
Emme nähneet muita eläimiä
kuin muutamia tiaisia korkealla
kuusten latvuksissa.
Jossain narahteli närhi
vähemmän kaunista huutoaan.
Jonkin pienen peuran,
sekä metsämyyrien tai hiirien
jälkiä me näimme kyllä.
Polunvarren hangella näkyi myös
miten ison linnun siiveniskut
ja suuret kynnet
olivat jonkin pienen vipeltäjän
viimeinen tuntuma metsään.
Olikin oiva hetki
tehdä metsäretki
jos ensi viikolla
lumi sulaa
ja sadekausi palaa.
Sillä kumisaappaissa
ja sadetakissa
ei ole ollenkaan
niin kivaa
kuin pikkupakkasessa
lämpimässä asussa,
kaakaota termospullossa
ja suklaata taskussa.
Samaa metsää tuolla: https://hallatar.blogspot.fi/2016/06/itikoiden-syotavana.html
ja tuolla: https://hallatar.blogspot.fi/2016/06/mita-muuta-luonnosta-nyt-loytyy.html