Ensimmäisenä marraskuisena viikonloppuna
yksinollessani päätin kaivaa joulukoristelaatikot
näkyville ja laittaa joulua esille.
Mies oli lapsuudenystävänsä luona kyläilemässä...
Minulla oli pari päivää aikaa suunnitella,
mitä laitan minnekin...
Siispä otin esiin laatikoita,
joissa olivat joulukoristeet.
Nostelin sohville niiiden sisällöt ja valitsin vain
ne joita tänä vuonna laitan esille, loput asettelin
hellästi takaisin laatikoihin, joista tein valkoiselle
kuusellemme jalustan.
Kuvassa peräkammari, kun
hetken ikkunasta paistoi illan aurinko...
Samalla lämmitin takan lämmöllä taloa.
Takkaruusut ovat käteviä.
Niitä on tullut taas tehtyä
lisää tosi tarpeeseen.
Pitihän minun kokeilla myös suodatinpaperi-
ruusukranssin tekoakin tässä yx päivä... At last.
Pitää ostaa vielä lyhyt paristokäyttöinen
lednauha valaisemaan ruususia.
Kuvan renginkaappi löytyi aikanaan, nyt jo puretun
tällä tontilla sijainneen pihasaunan pukuhuoneesta.
Hioin ja maalasin sen...
Pihalla väärässä paikassa kasvaneet pari
kuusenalkua nappasin keittiön koristeiksi,
lumienkelin kavereiksi.
Pöytäliina on kirpputorilöytöaarre.
Siinä on ihanat nyplätyt pitsitkin!
Vanha orkidea teki uusia kukkia.
Minulle joululahjaksi? 💗
-001.jpg)
Uutta ja vanhaa olohuoneessa.
Jotain valkoista ja punaista...
Ja ikkunalla adventtikynttelikkö...
Vanhoja sohvia piti vähän somistaa...
Ovat oikeasti vaaleanruskeat.
Samettiset...
Näissä on kivat selkänojat.
Uusissa sohvissa on muuten suuri puute,
kun niissä ei ole selkänojia!
Niskat puutuvat leffaa katsellessa niissä!
Keittiön kahvikellon olen joskus saanut siskolta lahjaksi.
💗
Vedenkeitin on Virosta.
💗
Pieni peltinen desilitran mitta on
Salli-mummon
häälahjapaketista, jossa oli
paljon kaikkea ihanaa.
💗
Salli on ihana tuttavuus, joka on antanut
minulle luvan kutsua häntä
Salli-mummoksi!
💗
Ja nyt joulu saa tulla.
Siis ihan tunnelmana.
On lohdullista keskellä pimeää
talvea leikitellä valoilla, enkeleillä,
tontuilla, kuusenoksilla, joulukuusella
ja sen koristeilla.
Puhumattakaan kanelin, neilikan,
joulukukkien ja
omenien tuoksusta.
Punainen Pikkutalo odottaa joulua...
9 kommenttia:
Kaunista! Valkoiset koristeet luovat rauhallisen vaikutelman, eikä niihin kyllästy samalla tavoin kuin kenties punaiseen ja kultaan.
Ihanan jouluista♥
Todella kaunis & kodikas koti teillä sekä jotenkin lämmin . Teillä ei varmasti ole pöly hiukkastakaan . Mutta hei kuuklasin crohnin! En ole tienytkään miten inhoittava sairaus se on. :-( Halaus täältä ! Paranemisia! t.Sini
Kaunista ja kodikasta!
Ihanaa Una!
SS
Kiitos kommenteista!
Valkoiset tällä kertaa kun tuntui siltä että enemmät värit olisivat
liiankin iloisia, koska oma tunnelma on vähän apea.
Kyllä muitakin värejä meilläkin vilahtelee.
Joulu somistaa samalla asunnonkatsojien silmäilyjä.
Kuvat on muuten kännykkäkuvia ja hieman muuttavat värejä...
Hih, kiitos, kiitos Sini. On toki pölyä meillä niin kuin joka kodissa. Se siivotaan sitten pois.
Crohni on joo... :( en olisi sellaista halunnut. 11 vuotta sitten kun se (viimein) diagnosoitiin, lääkäri sanoi sitä murehtijoiden sairaudeksi. Voi olla. Koska aina on jotakin murehdittavaa...
Kiitos tsemistä. Ei se ikinä parane mutta joskus olen paremmassa kunnossa ja joskus sitten taas huonommassa.
Nyt on meneillään vähän heikompaa hiihtokenkää.
SS, kiitos. Kotitekoisesta tulee joskus kodikasta. Plus uuneista lämpöä... ;D
Kaunista!
Ihanan jouluista!
Mukavaa viikonloppua!
Kun tekee joulua ajoissa, ei tule kiirettä.
Kiitos kommenteista vielä. =)
Oikeastaan otsikko on vähän harhaanjohtava,
sillä se on se tunnelma, joka saa minut
aikaisin etsimään koristukset ja kaikki hassutukset
esille, ei mikään juhla tms.
Tunnelman saa tietenkin vaikka katsomalla ikkunasta.
Mutta ensi viikoksikin on povattu vesisateita ja maailma on
varmasti pian jälleen musta, joten oman kodin sisustassa voi
asua satumainen joulutunnelma säistä huolimatta.
Voi olla, että tämä tunnelma onkin kaikki mitä tänä
jouluna meillä on.
Kaunista katseltavaa.
Lähetä kommentti