Seropeja ja epätavallisia soittimia

Tiedätkö mikä koirarotu on Seropi? 

Se on sekarotuinen piski. 

Tänään on Sekarotuisten koirien päivä.  

Voisikohan nykyään nimitystä hieman 

somistaa ja puhua monirotuisista?

Tänään on myös

Epätavallisten soitinten päivä.  

 Mikä on epätavallisin soitin 
minkä olen nähnyt? 

Taskareita ruokapöydässä

On se ihan sallittua. 

Kyllä taskukirjaa saa lukea syödessä. 

Ainakin meillä. 

 Täytyy pitää vaan huoli ettei kirja sotkeennu. 

Tai lehti, tai kunnon kovakantinen kirja. 

Voi sen tabletinkin pöydälle kantaa, 

mutta vain lukeminen on ruokapöydässä 

sallittua. Eivät puhelut, ei netin selaaminen eikä 

sosiaalinen media edes tekstiviesteinä...  

Eli hus pois kännykkä! 

Tänään on Taskukirjapäivän lisäksi myös 

Juustokakkupäivä. Nekin voi yhdistää, ihan helposti. 

- Ja siististi! 

Tänään on myös Appiukkopäivä.
Ole onnellinen jos sinulla on kiva sellainen.

Lasagnea sateella

Tänään on Sateen päivä.  
Kunpa vaan oikeasti sataisi... 

Samalla on myöskin Lasagnepäivä, 
ja mikäs, sehän olisi mukavaa herkutella 
kunnon valkosipulisella pastaruualla 
istuen sisällä lämpimässä kun ulkona sataa. 

Tänä kesänä sateet ovat olleet harvassa. 
On ollut ihan outo kesä! 

Vaikka tämä tuntuu ihan oudolta 
muiden mielestä, niin minulla 
on ollut ikävä viime kesää... 

Suklaakeksit

250 g huoneenlämmintä voita
1½ dl sokeria
4 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
2 tl vaniljasokeria
7 dl vehnäjauhoja
(tai 6,5 dl gluteenittomia jauhoja)
½ dl kaakaojauhetta
3/4 tl suolaa
1½tl leivinjauhetta
n. 300 g suklaarouhetta (6 dl) 

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit vaahdoksi.
Lisää munat yksitellen taikinaan samalla vatkaten.

Yhdistä kuivat aineet ja sekoita ne siivilän läpi taikinaan. 

Lisää lopuksi rouhittu suklaa, jossa voit käyttää haluamaasi suklaata.

Nostele taikinaa uuninpellille, leivinpaperille n. 2 tl kekoihin. 

Paina lusikalla keot kevyesti matalammaksi.

Muista jättää leviämisvaraa! 

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa 12 - 14 minuuttia.

Kylmä maito ja suklaakeksit 
maistuvat hyvälle yhdessä. 

PS: Anna jäähtyä ennen syömistä. =D

Tänään on  Maitosuklaapäivä

jota me kaikki suklaanrakastajat 

vietämme oikein mielellämme. 

 
Suklaa 
vie 
sydänsurunkin 
mennessään 

-Una Reinman 

Punainen kuu ja unikeko

Viimeinen tänään herännyt on 
koko seuraavan vuoden 
teidän perheen Unikeko! 



Ja kun saapuu taas ilta, 
saamme ihailla kuunpimennystä, 
eli punaista kuuta. 

Voit nähdä pimennyksen 
kaakon suunnalla, aika matalalla, 
alkaen puoli yhdentoista aikaan illalla. 
Kannattaa ottaa huopa ja eväät 
mukaan ja mennä hyvässä seurassa 
katselemaan tätä harvinaista näkyä. 

Tänään voit, jos haluat, kävellä puujaloilla, 

tai sitten ihan vaan omilla jaloillasi köpötellä 

jonnekin lähimpään hissiin ja jutella sielläolijoille, 

koska sattuu olemaan myös juttele hississä -päivä. 

Se ei ehkä ujoimmilta onnistu kovin helposti. 

Itse ainakin olen yksinäni hämilläni hississä jos siellä on 

ventovieraita. Tila on niin intiimi, kuin komerossa olisit... 
Tällainen köysiratahissi olisi tavallista hissiä vielä 
asteen tai pari kauheampi. =) 
Kuva on Madeiran köysiradalta...  
En tiedä, onko siellä hissimusiikkia... 

Nyt on myös Järjestelmäylläpitäjien päivä, 

joka on hissijutusteluja yksinäisempää puuhaa.  

Martan päivä

Marttaliitto eli Martat on vuonna 1899 perustettu suomalainen kotitalousneuvontaa antava kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. 

Järjestö antaa jäsenilleen valmiuksia vaikuttaa omassa elinympäristössään ja yhteiskunnassa.

Marttajärjestön perustana ovat jäsenet, joita vuonna 2017 oli noin 46 000. Järjestön muodostavat valtakunnallinen keskusjärjestö Marttaliitto, 14 alueellista marttapiiriä sekä 1200 paikallista marttayhdistystä. Jokainen martta kuuluu jäsenenä paikallista toimintaa järjestävään marttayhdistykseen, jossa martat harrastavat yhdessä esimerkiksi ruoanlaittoon, kodin- ja puutarhanhoitoon, erilaisiin kädentaitoihin ja kulttuurin liittyivä asioita. Marttayhdistykset kuuluvat piireihin, jotka vastaavat alueellisesta marttatoiminnasta.

Järjestö julkaisee Martat-lehteä, jonka nimi oli aiemmin Emäntälehti. Lisäksi Marttaliitto julkaisee etenkin ruoanlaittoon liittyviä kirjoja ja marttapiirit järjestävät kursseja ruoanlaitosta sekä kodin- ja puutarhanhoidosta. 

Järjestö on poliittisesti sitoutumaton. -WP- 

 Marttaliiton nykyinen puheenjohtaja 

on Sirpa Pietikäinen. 

Marttaliiton sivuilta löydät vastauksia 

 moniin pulmiin. Sivusto on kuin nettiäiti. 

Marttaliiton sivulta on mm kuvan 

kesäinen mansikkakakku, nimeltään 

Marjaperhonen 
 

Pohja: valmis torttupohja/ tai 

2 munaa
3/4 dl sokeria
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
 

Kostutus:
1/2 dl maitoa 

  Täyte:
100 g appelsiinituorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
2 dl vispi- tai kuohukermaa
 

Päälle:
4-5 dl marjoja
 

Kiille:
2 dl vettä tai mehua
1 dl hyytelösokeria 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Kaada taikina voideltuun pyöreään irtopohjaiseen vuokaan.
Paista torttu 175°C lämmössä noin 20 minuuttia. 

Halkaise kakku kahtia 

ja nosta puolikkaat tarjoiluvadille 
perhosen muotoon. 

Kostuta kakkupohja maidolla.
Sekoita tuorejuuston joukkoon sokerit.
Lisää joukkoon vaahdoksi vatkattu kerma. 

Sekoita täyte tasaiseksi.
Levitä täyte torttupohjalle.
Asettele päälle runsaasti marjoja. 

Valmista kiille:

Kuumenna vesi tai mehu kiehuvaksi.
Sekoita joukkoon hyytelösokeri ja keitä pari minuuttia.
Sivele kiille pullasudilla tai valuta varovasti lusikalla.

  Kakku on parhaimmillaan muutaman tunnin 

kuluttua tai seuraavana päivänä. 

PS: vähensin ohjeesta hieman sokereita... 
Sinä voit lisätä niitä tai katsoa sivun alkup. ohjetta. 



*******
Tänään on myös Tätien ja setien päivä. 

Jaakonpäivät

En ole ennättänyt uimaan 
tänä kesänä ja tuskin enää edes ennätän 
potiessani murtunutta kylkiluutani ja

Jaakko heittää tänään kylmän kiven järveen. 

Taitaa olla myöhäistä edes ajatella 
uimista? Mutta nimpparikakku Jakelle 
kyllä valmistuu, sen lupaan. 

Se on joko kaupan kakku tai sitten 
koetan pinnistellä oman... saa nähdä.  
Kuvan kakku on vain kuvituskuva...

Samalla tänään on Kulinartistien päivä.

Pujota lanka neulansilmään -päiväkin olisi. 
Tässä muutama päivä sitten viimeksi 
pujotin, kun tein sohvalla kylkikipuani 
potien pieniä pitsipussukoita pihan 
päärynäpuun muutamalle hedelmälle 
sekä viinirypäleen tertuille että saisivat 
rauhassa kasvaa, ettei linnut niitä huomaisi... 

Tänään on myös Ukkosen päivä. 
Toivottavasti nimi ei ole enne, 
sillä olisihan Jaakonkin epämukavaa 
mennä ukonilmalla sitä kiveä heittelemään...

Kadonnut lentäjä, tequilaa ja serkkuja

Kuinka monta serkkua sinulla on? 

Minä en edes tiedä... 

Tänään on kuitenkin Serkkujen päivä. 

Hyvää serkkujen päivää kaikille serkuille!

Samalla tänään on naislentäjä 

Amelia Earhartin päivä. 

Hän syntyi 24. heinäkuuta 1897, 

ja katosi lentokoneineen 2. heinäkuuta 1937. 

- Maaliskuussa 2018 Earhartin ilmoitettiin viimein 

99% varmuudella löytyneen. 

Lisää tietoa Wikipedia 

Ja alkoholin ystäville 

on tänään Tequilapäivä. 

Tänään on myöskin 
Kerro vanha vitsi -päivä ja 
jos alkoholia nautiskelee, niin 
silloin varmastikin tulee mieleen 
puhua pajattaa vaikkapa niitä. 

Alkoholihan tunnetusti löysentää 
kielenkantoja, jos tiedät mitä tarkoitan. 

Vaniljajäätelöpäivä

Minun ja monen muun mielestä 

Vaniljajäätelö on kaikkein 

parhainta jäätelöä! 

- Esimerkiksi vaniljapehmis, nam! 

Tiestihän, että voit itsekin tehdä helposti 

terveellistä, säilöntäaineetonta 

vaniljajäätelöä, ihan ilman jäätelökoneita 

ja pitkällisiä valmistusaikoja? 

Tarvitset vain: 

 
1 litran kuohukermaa   

6 kananmunankeltuaista    

100 grammaa sokeria     

2 teelusikallista vaniljasokeria 

Keltuaiset ja sokeri vatkataan. 

Kerma (ei vatkata) ja vaniljasokeri lisätään 

ja seos kaadetaan sopivaan jäätelöpurnukkaan 

ja jäädytetään pakastimessa. 

Voit maustaa jäätelön 

haluamillasi makuaineilla. 

Lisää tästä jäätelöstä kakkublogissani. 

Keinu kanssani

Olen aina vähän haaveillut riippukeinusta elikkäs -matosta. 

Eihän siihen tarvittaisi kuin pari noin ranteen vahvuista 

puuta sopivalla etäisyydellä toisistaan ja se riippumatto... 

- Mutta pihassamme ei ole sellaisia puita, 

sopivalla etäisyydellä toisistaan... 

Tietenkin sellaisen voisi asentaa sisällekin, 

mutta ei ole tilaa... 

Tänään on silti

Riippumattopäivä.

Nyt on myös Vanhempien päivä. 

Perhe ei aina ole sellainen kuin sen olettaisi olevan. 

Perheitä on monenlaisia. Joskus vanhempia on syystä 

tai toisesta vain yksi. Joskus niitä saattaa olla monta...

Piin päivä, tai oikeammin Piin likiarvon päiväkin on tänään. 

Siitä olen aiemmin kirjoittanut mm tuolla...

Ruokaa ja roskia

Hampurilaisia voi valmistaa itsekin 

ihan ilman roskia, 

kuten kuvasta näkyy... 

Tänään on Roskaruuan päivä. 

Suomenkielisen nimen on arveltu viittaavan runsaaseen roskan määrään, jota pikaruoasta syntyy osin kierrättämiskelvottomine käärepapereineen ja pakkauksineen.

 

Mikä sinun mielestäsi on roskaruokaa? 

Minusta mikä tahansa ruoka on syömäkelvotonta 
ja siten ihan roskaa, jos se on kovin teollista, 
täynnä epäilyttäviä väri-, säilytys, yms lisäaineita. 

Tikkareita ja rumia rekkoja

Tänään on  Tikkukaramelli- eli Tikkaripäivä. 

Tikkukaramelli eli tikkari, puu- tai muovitikun päässä oleva imeskeltävä 

 tai nuoleskeltava makeinen. 
(Tai jopa pureskeltava! ;) ) 
Tikkareita on helppo valmistaa itsekin. 

Lakataankohan tikkareita valmistaamaan muovisiin tikkuihin, 

koska maailmanlaajuiset muovin haitat on nyt havaittu...?

Nyt on myös Kuun päivä. 

Tänään on myös Rumien rekkojen päivä. 

Kaikenlaisia teemapäiviä sitä onkin... 

Kakkua ja daiquireja

Tänään on Vadelmakakkupäivä. 

Siispä vinkvink, sillä nimipäiväänsä viettävät:
Sari, Saara, Sara, Sarita, Salla ja Salli. 

Epävirallista nimipäivää viettävät tänään 
Seidi, Salla-mari, Salka, Sarianna, Sarri, Serri, Samira,
Sarianne, Saranna, Sarisa, Sariina, Sarika, Sarissa, Saritta, Priscilla,
Sara-Maria, Serene, Sarah, Serita, Sairi, Sara-Helmi, Sallamari,
Sarai, Sallamaari, Sarafiina, Sarleena, Saralia, Sarla, Sarlena ja Sallariina. 

Saamenkielistä nimipäivää viettää: Sárá. 

Ortodoksista nimipäivää viettävät:
Riina, Serafim ja Teijo.

Tänään on myöskin Daiquiripäivä, joten ehkäpä illemmalla 

saattaa olla tilaisuus tällaiselle juomalle.

Naistenviikolla sataa aina

Sateen tuoksu
 
  johtuu tutkimusten mukaan siitä 
- ei kovin romanttisesta seikasta - 
että bakteerit kastuvat, 
mutta minä
pidän silti sateen tuoksusta 
ja kaipaan sitä juuri nyt.


Superhelle saisi jo riittää... 

Nyt olisi -asiasta toiseen-
luvassa lukemattomia nimipäiväkahveja ja 

-kakkuja, koska sattuu olemaan ajanjakso, jolloin 

kalenterissa on viikon ajan vain naisten nimiä. 

Tällä viikolla juhlitaan Riikkaa, Saaraa, Mariaa, 

Markettaa, Johannaa, Leenaa, Oilia, Kristiinaa  
ja Tiinaa lukemattomine nimimuunnoksineen. 

Harmilista ettei nimipäiviä vietetä enää yhtä innokkaasti
kuin ennen, jolloin nimipäivä oli hyvä syy poiketa
kahveelle, vaikkapa kukkapuskan kanssa.

Entisaikaan naistenviikolla seurattiin erityisen tarkasti säätä, sillä viikko ajoittuu heinäntekoaikaan. Vanha kansa sanoi ettei naistenviikko ei mene ilman sadetta, sillä naiset ovat kovia itkemään.

Syy sateeseen laitettiin kunkin nimipäivänviettäjän tiliin, 

ja syntyi kaikenlaisia sanalaskuja, esimerkiksi "Mataleena itköö mielellään" 

tai "Reeta pissii pirahuttaa". Syynä käsitykseen naistenviikon sateisuudesta 

lienee se, että heinäkuun loppupuolisko on tyypillisesti sateista aikaa. 

Otsikon Naistenviikolla sataa aina, on 

todennut monesti oma mummoni 

sekä äiti-mamani. 

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan täysin poutaisia naistenviikkoja on 

keskimäärin kerran 10 vuodessa ja saman verran on naistenviikkoja, 

jolloin sataa kuutena tai kaikkina seitsemänä päivänä. Tyypillisintä on, 

että naistenviikolla sataa kolmena tai neljänä päivänä. 

Pidätkö enemmän juustokakusta 

kuin täytekakusta? 

Itse tykkään ehkä enemmän 

kunnon täytekakusta.

Asiasta ihan toiseen, 

tänään on myöskin Nelson Mandelan -päivä. 
On 100 vuotta hänen syntymästään.

Valitse oma suosikkisi

Suomalaisten ikiomia emojeja 

on olemassa ihan kiitettävästi. 

Tässä muutama sellainen:

Ensimmäisenä rakas Sauna:

Every Finn has her/his own way of going to the sauna but one’s mind and body will always be cleaned. It’s a sauna state of mind. 

Seuraavaksi itseoikeutetusti 

suomalainen Sisu: 

The feeling of perseverance.
In Finland, as the saying goes, we ‘go through even a grey rock.’ Arctic nature has given us guts – or ‘sisu’ as we call it. It’s about not giving in – even when it might be wiser to do so…

Oma suosikkini on 

Villasukat eli Woolly socks

The feeling of granny-made warmth.
The woolly socks are like a national costume to Finns. They are comforting when ill, they offer warmth when skiing. A great all-rounder – which is made even more soul-nurturing if your grandmother has knitted them herself. They can also be worn with flip flops.

Äitiyspakkauslaatikko eli Baby in a box: 

The feeling of being cared for
Just add the baby! Opening the box opens up a whole new life: as a parent and as a new family. Available for every expecting Mum in Finland, the maternity box brings love and care

Peacemaker

The ‘peacemaker’ feeling.
Martti Ahtisaari, the former President of Finland, was awarded the Nobel Peace Prize for his efforts to resolve international conflicts on several continents and over more than three decades.

The Iceman

The feeling of ”Leave me alone. I know what I’m doing.”
This typically Finnish attitude was made famous by the Iceman himself, Formula 1 driver Kimi Räikkönen. We feel he quite nicely sums it all up. 

Kalsarikännit

The feeling when you are going to get drunk home alone in your underwear – with no intention of going out.
A drink. At home. In your underwear. 

And there is a word for it. Kalsarikännit.

Lost hopes

The feeling of getting your hopes up. Every time.
Finland is notorious for its lack of success in the Eurovision Song Contest. Each time we wait for a win but get zero points. So to get back at them we entered a band of monsters in 2006 — and won.

Ihanaa että mukana on myös Saamen lippu: 

The Sámi

The indigenous people of Finland
Existence can be tough in the Arctic, but the Sámi have adapted well to the environment. The Sámi, whose homelands stretch across northern Finland, Sweden and Norway and a corner of northwestern Russia, are the only indigenous people of the European Union. The Sámi flag was recognised in 1986; the same colours commonly appear in the traditional Sámi garb called “gákti.”

Stuck

The feeling when you realize winter is here.
Even a Finnish child knows you shouldn’t lick anything made out of metal when it’s freezing outside. But you do it anyway. And then you’re stuck*!
*Ask a Finn how to get your tongue unstuck. Beware. It can get nasty. 

Ja Oikea joulupukki; 

The original Santa

The feeling of the never-ending wait for Santa Claus.
The real Santa comes from Finland. He has always lived in Korvatunturi, Lapland. Not the North Pole!

Rikkoutumaton Nokia: 

Unbreakable

The ‘unbreakable’ feeling.
Finns are tough, almost unbreakable. Finland has produced quite a bunch of unbreakable and long-lasting items such as the old Nokia 3310 phone which is famous for being, well, unbreakable.

Pitäisi vissiin ostaa tällainen uudelleen... 
Nuo nykyiset puhelimet menevät niin 
helposti rikki... 

17.7. on Kansallinen emojipäivä.

Emojien kuvat ja tekstit sivustolta 

This is Finland. 

Siellä niitä on lisääkin...

This is Finland

Tänään USA:n presidentti Donald Trump

 ja Venäjän presidentti Vladimir Putin

tapasivat toisensa. 

Pieni, kaunis Suomi-Finland sai toimia 

heidän tapaamispaikkanansa. 

Erityinen jokamiehenoikeus antaa meidän 

vaeltaa luonnonrauhaan aina kun me 

sinne kaipaamme. Saamme kerätä luonnostamme 
mielin määrin marjoja, sieniä ja sieluumme kokemuksia. 

Näin ihan kuka vaan voi tuntea puna-apilan, 

Trifolium pratense, ihanan tuoksun 

tulvivan nenäänsä niityn laidalla.

 

Viimeiset maitohorsmat loistavat 

kaikkialla todella runsaina 

Niiden violettipuna on kaunista 

 kun miltei kaikki muut tienvierikasvit 

ovat helteiden ansiosta 

  jo viikkoja sitten kukkineet 

Maitohorsma on todella 

kaikkien rakastama lemmikkikukka 

Lempinimiä sillä on lukemattomia; 

 hepohäntä, horma, häränhäntä, 

  maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho, 

tuliheinä, tulivormu, vormuruoho 

 ja mitä lie kaikkia muita. 

Eräskin iskelmänikkari keksi 

riimitellessään rallatustaan 

kukan yhdeksi nimeksi

höpsön rentun ruusunkin 

vaikkeivät horsmien  

todelliset ystävät sitä nimeä 

kyllä koskaan käytä 

 

Rubus arcticus, kuva: Wikipedia 

Mesimarjalla on runollinen ja kaunis nimi 

ja se maistuu viehkolle. Tätä ihmeellistä 

maamuuraimen marjaa voit tavata 

hyvällä onnella jopa tienvarsillakin. 

Achillea millefolium

Tässä on kukka jonka haju ei ole 

hyvä ja jonka nimi on outo, siankärsämö.  

Olen aina ollut pahoillani siitä nimisuomennoksesta, 

koska silläkin kukalla olisi ollut useita hauskojakin nimivaihtoehtoja, kuten aivastusjuuri, akantupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka, jne.

Mutta siitä tehtiin sitten sikapossun kärsäkukka. 

Se tyytyy silti nimeensä 

kuin suomalainen omaansa, koska 

eihän nimi miestä, eikä kukkaakaan 

ainakaan pahenna. 

Phleum pratense

Timotei jakaa mielipiteitä.

Toiset silmäilevät sitä hymyilevin 

silmin ja toiset nuhaisin nenin. 

Se on niin tuttua suomalaisellekin. 

Kaikkia ei voi aina miellyttää, 

vaikka sitä kuinka parhaansa yrittää. 

Tällä pellolla on rypsiä tai rapsia. 

Suomalaisella sisulla olemme täällä 

pohjoisessa maassa keksineet itse jopa oman 

ruokaöljymme. Menemme vaikka läpi harmaan 

kiven ja litistämme siinä samalla kuivasta keltaisesta 

kasvista tipan kultaista öljyä ja sillä ylpeilemme, 

kehottaen kaikkia edes sitä maistamaan 

vaikka salaa ostammekin oliiviöjyä kaappiimme

niin silti kotimaista puolustamme... 

Rakastamme myös villiniittyjämme. 

Rakastamme soitamme. 

Rakastamme pohjoisen vaarojamme 

ja tuntureitamme. 

Rakastamme merenrantojamme ja 

kesämökkikuntiamme. 

Rakastamme kyläkauppojamme, 

peruskoulujamme ja lapsiamme... 

Rakastamme vuodenaikojamme. 

Rakastamme maalaismaisemiamme. 

Rakastamme mummoloitamme ja 

rintamamiestalojamme. 

Rakastamme sorateitämme. 

Jotkut rakastavat jopa ralleja 

niillä pölyävillä teillä ja sama porukka 

hurraa talvella kuraisilla hangilla 

nille kovaäänisille autoille. 

Jotkut rakastavat hengellisyyttä, 

 jotkut raskaampaa heviä. 

Jotkut laulavat kansanlauluja 

tai tanssivat lavatansseja.

Rakastamme metsiämme, peltojamme, 

puistojamme, puutarhojamme ja takapihojamme. 

- Ja me rakastamme niitä kaikkia kasvejamme, 

joskus jopa rikkaruohojamme.  

Elämä on ylä- 

ja alamäkiä, 

ja sen me suomalaiset 

jos ketkä tiedämme. 

Kaikki meistä tietävät 

millaista on mäen alla. 

Ihan melkein ojassa, 

muttei kuitenkaan 

ja josta ainoa reitti on nousta... 

Pitkän ylämäen päällä voi huokaista

ja katsella maailman kauneutta. 

Voisi samalla myös itseään kiitellä 

mutta sitä harva suomalainen osaa...  

Olemmehan niin vaatimattomia. =D

Vaikka viime vuonna juhlittiin Suomen itsenäistymisen 

satavuotista taivalta, ei Suomi ole vasta 100-vuotias. 

Suomi, Finlandia on paljon vanhempaa perua.

Suomen kielikin on jo yli 6000 vuotta vanha. 

Sisukkuudellaan tämä pieni kansa piti kiinni 

sisimmässään suomalaisuudestaan ja sinnitteli 

 jo tuhansia vuosia. Kansa kertoi iltapuhteillaan 

toisilleen Kalevalan taruja ja sisuuntui entisestään. 

Heidän ansiostaan Suomi on mitä on, meille rakas 

rauhantyyssija, täynnä sisukkaita, sielukkaita, 

rehellisiä ihmisiä. 

On se sitten iäkäs ihminen tai 

esine jolla on jo historiaa mukanaan, 

niin muistaa pitää että vanhoissakin 

on voimaa joka on kulkenut kanssaan... 

Suvun vanhinta pitää arvostaa. 

Niitä hartioita pitää halata. 

Heidän sanoihinsa paneutua. 

Sanoissa on mukana 

salaisuuksia, jos vain osaat kuunnella. 

Juuri kun olemme unohtamaisillamme 

identiteettimme, luonto hellii meitä 

sinisillä lähteillä, kukilla ja kesätaivaalla... 

Trifolium repens

...talven valkoisella hangella, kesän 

pilvilampailla ja vaikka tällä viattomalla apilalla. 

Kesäinen heinänteon taika 

on monelle kesän paras aika. 

On onni vaeltaa vapaana pitkin 

maamme mutkaisia teitä, sinne tänne. 

Mutkan jälkeen on tietenkin 

taas uusi mutka 

ja tie jatkuu loppumattomiin. 

Päättyen usein järvien rannoille, 
mökeille ja  

maalaistalojen pihoille... 

Tie vie viljapelloille ja levenee 

antaakseen tietä kaupungeille. 

Niissäkin asuu sisukasta kansaa 

rakastaen betonista kotiaan, 

niin kuin me muut maalla 

omiamme.

Tällainen on minun Suomeni. 

Se on kaunis maa. Se on ollut sitä aina. 

Finland. Se voisi nykyään olla myös Windland, 

koska meillä usein tuulee, paitsi nyt kun on helleaalto... 

Tämä tavallinen, tavallisten ihmisten maa, jossa 

on vielä sininen taivas, valkoisia pilviä ja 

raikas ilma hengitellä. 

Jossa on niemiä, saaria ja notkoja mutta ei vuoria. 

Jossa ihmiset rakastavat luontoaan ja antavat kaikelle 

mahdolliselle lempinimiä. Kukillekin. 

Tämä on maa, jossa ollaan puolueettomia 

ja diplomaattisia. 

Jossa rakastetaan omaa maata ja ollaan 

ystävällisiä naapureille. 

Toivotetaan heidät tervetulleiksi ja 

kestitään vieraanvaraisesti vatsansa pulleiksi. 

Vilkutetaan lähtiäisiksi ja 

toivotaan hyvää kotimatkaa. 

Ja jos naapuri tarvitsee apua, 

sitä empimättä annetaan.

Koska sellainen on suomalainen. 

Ei ole mikään ihmekään 
että ulkomaalaisetkin tänne halajavat, 

vaikkapa hetkeksi vain.