Ajelimme ohi kauniiden järvien ja
kesäisten kotoisten peltojen joissa ei näkynyt
kuin matalaa kasvustoa, valitettavasti...
-Tämä kesä... =(
Ohitimme koivumetsiä,
reheviä ja vehmaita sekametsiä,
synkkiä itikkaisia kuusimetsiä
ja rutikuivia mäntymetsiä,
saavuimme eväinemme kohteeseemme Iittiin.
Vaelsimme jonkin matkaa polkua pitkin
kunnes tulimme opaskylttien alle.
Iitin kuuluisin luonnonnähtävyys Hiidenvuori
kohoaa jyrkänteisenä 60 metrin korkeuteen
(127 metriä meren pinnan yläpuolelle).
Ensin vuorta ei ollut missään...
Jonkin matkan päässä se jo näkyi puiden lomitse...
Siellähän se. Niin suuri ettei sitä saanut samaan kuvaan.
Ei muuta kuin terassilaudoista tehdyille portaille
kapuamaan hassun mittaisia portaita ylös
vuoren harjalle...
Pitää kyllä myöntää etten hirveästi pidä
korkeista paikoista...
Tovin kuluttua olimme korkealla vuoren päällä...
Kun retkelijä ei ehdi unelmien Kolille, hän kiipeää lohdutukseksi Iitin Hiidenvuorelle. Eikä kadu.
Lakijyrkänteeltä avautuu esteetön kansallismaisema kaikkiin suuntiin. Kymijoen vesistöä jylhimmillään. Kumpuilevia kukkuloita, soukkia saaria, kimaltelevia selkiä. Humisevia harjumetsiä.
Istuskelu maakunnan katolla saa kävijän tuntemaan itsensä erämaan kuninkaaksi.
Luonnonnäytelmä
Mikäli retkeilijä olisi seissyt samalla paikalla 6 800 vuotta sitten hän olisi nähnyt henkeä salpaavan näytelmän Muinais-Päijänteen tulvan puhkaistua Heinolan harjun.
Villi ja vapaa Kymi hautasi alleen maa-alueet Hiidenvuoren molemmin puolin vieden puita ja irtainta ainesta mennessään.
Koskemattomana säilynyt vuori sai laelleen muinaislinnan. Siitä tuli merkinantopaikka, jonka vainovalkeat näkyivät yli kymmenen kilometrin päähän.
Linna on hävinnyt, mutta muinaistunnelmaan pääsee kapuamalla ylös salakäytävää pitkin. Miehen hartioiden levyinen halkeama on syntynyt vuoren länsirinteeseen jääkauden uurtaessa kallioperää.
Legendoja
Pieni Kätkytsaari myrskylle alttiissa Pyhäjärvessä kirvoittaa esiin kertomuksen 1800-luvulla kaatuneesta kirkkoveneestä.
- Vene oli lähtenyt Jaalan kappelista matkalle kohti Iitin kirkkorantaa myrskyn yllättäessä. Kyydissä oli kastekirkkoon meneviä lapsia ja vanhempia, joista useimmat joutuivat veden varaan ja hukkuivat, kertoo retken opas Iitin liikuntasihteeri Matti Rantala.
- Eräs vauvoista oli kääritty tiukasti lampaan taljaan. Vesi kuljetti käärön saaren rantaan, josta pelastajat sen löysivät. Saari nimettiin Kätkytsaareksi.
Toinen tarina kertoo, että Iitin kirkkoon matkalla olleista veneistä laskettiin naisetja lapset vastarannalle Hiidensaaren ohituksen ajaksi, koska hiisi aiheutti sairautta, hedelmättömyyttä ja onnettomuuksia.
- Tapa säilyi siihen saakka kun eräs villi tyttö hyppäsi veneestä Hiidensaaren rantaan ja säilyi vahingoittumattomana, Rantala kertoo.
Yökonsertteja
Hiidenvuoren lähihistoriaa ovat jyrkänteellä pidetyt kesäkonsertit, joiden alullepanija on Hella Wuolijoki.
- Wuolijoki vedätti Marlebäckin kartanosta hevosella pianon jyrkänteen laelle. Aivan ylös asti hevonen ei päässyt, joten loppumatka hoitui miesvoimin.
Tapa jatkuu edelleen.
- Tosin kunta on hiljattain hankkinut kevyemmän pianon kantajien selän säästämiseksi, Rantala muistuttaa.
Pisteitä
Hiidenvuori kerää pluspisteet maiseman vaikuttavuudesta, liikkumisen helppoudesta, varustuksesta sekä siisteydestä.
Kulku jyrkänteelle on järjestetty niin hyvin, että pikkulapsetkin pääsevät ylös omin voimin.
Vuorella voi käydä nopsasti, ilman varusteita ja kantamuksia.
Eväät kannattaa jättää autoon. Ne voi poimia takaisin tullessa ja suunnata toiselle retkelle etelärannan tulenteko-, ruokailu- ja leiripaikalle.
Erityisen viehättävää on, että retkipolku ympäristöineen on miltei luonnontilassa. Se on säästynyt liialta kulumiselta erillisen nuotiopaikan ansiosta.
Levähdyspaikka uimarantoineen palvelee samalla vesimatkailijoita. Retkikohdetta voisi parantaa sijoittamalla levähdyspaikalle, polun varteen tai parkkipaikalle alueen värikkäästä historiasta kertovia karttoja ja opasteita.
Matti Rantala puristaa ylimääräisen bonuspisteen kertoessaan, että kunta järjestää tarvittaessa retkiseurueille polttopuut nuotion sytyttämistä varten.
- Esimerkiksi koululaisryhmät ovat saaneet puut suoraan nuotiopaikalle. Mikäli retkiseurue liikkuu kanooteilla, puut annetaan kyytiin Mankalasta, hän lupaa.
Lakijyrkänteeltä avautuu esteetön kansallismaisema kaikkiin suuntiin. Kymijoen vesistöä jylhimmillään. Kumpuilevia kukkuloita, soukkia saaria, kimaltelevia selkiä. Humisevia harjumetsiä.
Istuskelu maakunnan katolla saa kävijän tuntemaan itsensä erämaan kuninkaaksi.
Luonnonnäytelmä
Mikäli retkeilijä olisi seissyt samalla paikalla 6 800 vuotta sitten hän olisi nähnyt henkeä salpaavan näytelmän Muinais-Päijänteen tulvan puhkaistua Heinolan harjun.
Villi ja vapaa Kymi hautasi alleen maa-alueet Hiidenvuoren molemmin puolin vieden puita ja irtainta ainesta mennessään.
Koskemattomana säilynyt vuori sai laelleen muinaislinnan. Siitä tuli merkinantopaikka, jonka vainovalkeat näkyivät yli kymmenen kilometrin päähän.
Linna on hävinnyt, mutta muinaistunnelmaan pääsee kapuamalla ylös salakäytävää pitkin. Miehen hartioiden levyinen halkeama on syntynyt vuoren länsirinteeseen jääkauden uurtaessa kallioperää.
Legendoja
Pieni Kätkytsaari myrskylle alttiissa Pyhäjärvessä kirvoittaa esiin kertomuksen 1800-luvulla kaatuneesta kirkkoveneestä.
- Vene oli lähtenyt Jaalan kappelista matkalle kohti Iitin kirkkorantaa myrskyn yllättäessä. Kyydissä oli kastekirkkoon meneviä lapsia ja vanhempia, joista useimmat joutuivat veden varaan ja hukkuivat, kertoo retken opas Iitin liikuntasihteeri Matti Rantala.
- Eräs vauvoista oli kääritty tiukasti lampaan taljaan. Vesi kuljetti käärön saaren rantaan, josta pelastajat sen löysivät. Saari nimettiin Kätkytsaareksi.
Toinen tarina kertoo, että Iitin kirkkoon matkalla olleista veneistä laskettiin naisetja lapset vastarannalle Hiidensaaren ohituksen ajaksi, koska hiisi aiheutti sairautta, hedelmättömyyttä ja onnettomuuksia.
- Tapa säilyi siihen saakka kun eräs villi tyttö hyppäsi veneestä Hiidensaaren rantaan ja säilyi vahingoittumattomana, Rantala kertoo.
Yökonsertteja
Hiidenvuoren lähihistoriaa ovat jyrkänteellä pidetyt kesäkonsertit, joiden alullepanija on Hella Wuolijoki.
- Wuolijoki vedätti Marlebäckin kartanosta hevosella pianon jyrkänteen laelle. Aivan ylös asti hevonen ei päässyt, joten loppumatka hoitui miesvoimin.
Tapa jatkuu edelleen.
- Tosin kunta on hiljattain hankkinut kevyemmän pianon kantajien selän säästämiseksi, Rantala muistuttaa.
Pisteitä
Hiidenvuori kerää pluspisteet maiseman vaikuttavuudesta, liikkumisen helppoudesta, varustuksesta sekä siisteydestä.
Kulku jyrkänteelle on järjestetty niin hyvin, että pikkulapsetkin pääsevät ylös omin voimin.
Vuorella voi käydä nopsasti, ilman varusteita ja kantamuksia.
Eväät kannattaa jättää autoon. Ne voi poimia takaisin tullessa ja suunnata toiselle retkelle etelärannan tulenteko-, ruokailu- ja leiripaikalle.
Erityisen viehättävää on, että retkipolku ympäristöineen on miltei luonnontilassa. Se on säästynyt liialta kulumiselta erillisen nuotiopaikan ansiosta.
Levähdyspaikka uimarantoineen palvelee samalla vesimatkailijoita. Retkikohdetta voisi parantaa sijoittamalla levähdyspaikalle, polun varteen tai parkkipaikalle alueen värikkäästä historiasta kertovia karttoja ja opasteita.
Matti Rantala puristaa ylimääräisen bonuspisteen kertoessaan, että kunta järjestää tarvittaessa retkiseurueille polttopuut nuotion sytyttämistä varten.
- Esimerkiksi koululaisryhmät ovat saaneet puut suoraan nuotiopaikalle. Mikäli retkiseurue liikkuu kanooteilla, puut annetaan kyytiin Mankalasta, hän lupaa.
Esa Arvekari/ESS/Iitti/Hiidenvuori
Metsien lisäksi katse kantaa vesistöihin.
Hyvä tähystyspaikka...
Ollut siis joskus.
Oravakin on viihtynyt näin korkealla.
Samoin kovaääninen koko ajan puhua pulputtava isoäiti,
aikamiespoikansa ja tämän kaksi lapsosta...
Oli kieltämättä huimaa katsella kuustenlatvoja
lintuperspektiivistä...
Mutta juu, liian korkea paikka minulle...
Ihmettelen miten ne musiikinkuuntelijat
pysyvät tuolla kallionlaella...
Lähdinkin kapuamaan hassuja portaita alaspäin
jo ennen Hania ja päästin syvän helpotuksenhuokauksen
kun olin vihdoin n 60 metriä alempana, metsässä.
Tuolla metsikössä kasvoi mustikoitakin.
Juhannuksena Kouvolan suunnalla ei
bongattu yhtään mustikkaa!
Tuusulan seudulla niitä on kuulemma
paljon... =D
Linkkejä:
