Translate

10.4.2008

Harjulla sataa

.




















Sää on painostava
hiljainen ja harmaa
Sataa solkenaan
Jos olen aivan hiljaa
voin kuulla
harjun humisevan
Kuin Heathcliffin
ja Catherinen
itkuisesti kuiskivan
Kutsuvan toisiaan
Yhä uudestaan
ja uudestaan




-Una Reinman-





Inspiraationa: Emily Brontë - Humiseva harju

30 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Kaunis teksti.
On kummallinen sää: ei kevät, ei talvikaan. Jospa se siitä kirkastuu.

Anonyymi kirjoitti...

Kaihoisa kuva. Aivan kuin olisi ikävä jotain. Katse merelle. Tässä on hyvä pysähtyä ja miettiä.

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun pääsisikin tuollaiseen hiljaisuuteen - keskelle ei-mitään, pois tästä kiireisestä, ahdistavasta arjesta...

Mutta kiitos mielikuvamatkasta kuitenkin.

T: S.

Anonyymi kirjoitti...

Kuvastaa tuota kirjaa oikein hyvin. Rakkautta ja ei kuitenkaan vai sittenkin.

Suffeli kuvailee kirjoitti...

kaunis kuva!!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tuohan voi olla vaikka Enklannista.

Katriina kirjoitti...

Kuva sopii aiheeseen täydellisesti!

Anonyymi kirjoitti...

Selvästi Humisevan harjun tunnelmaa: haikeaa ja vähän surullista.

Maria kirjoitti...

Ihana kuva! Sopii täydellisesti aiheeseen!

Juliet Parrish Radha kirjoitti...

Todella kaunis ja hiljainen kuva.

Anonyymi kirjoitti...

Upea. :o

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiintoinen kirja: humisevalla harjulla ja silti umpiossa.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno tunnelma kuvassa, juuri se mitä kirjassa on oikeasti. Etsin omistani tuota tunnelmaa mutta en löytänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Vesihän kantaa ääntä pitkällekkin. Kantsii siis just sateella
huudella kutsuja :)

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kuva-humina kuuluu ihan tänne asti !

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Sooloilija =)
Jostakin luin että talvi oli
marraskuuta maaliskuuhun asti.
Tuntuu se marraskuu jatkuvan...
Kyl se siitä kirkastuu.
Täällä paistaa jo aurinko. =o)




Kiitos Nukke =)
Aivan.
Sellainen sen päivän tunnelmakin oli
kun kuvasin tuota rantaa. =)





Kiitos Ässä =)
Soisin kyllä siullekin pätkän hiljaisuutta.
Jospa kiire helpottuisi ajan mittaan?

*jaksuhali*





Kiitos Neulekirppu =)
Voi heitä...
Se oli viha- rakkaussuhdetta pahimmillaan?
Vai parhaimmillaan? =)



Kiitos Suklaatia =)
Tuo järvi alkaa tummua jo uhkaavasti.
Kohta se jälleen on vapaa jäästä.



Oh-show-tah hoi-ne-ne
Aivan. =)
Nummilta?
Meren rannalta.
Jospa tuota modernia roskapönttöä ei ois... =)



Kiitos Helmi =)
Niin miustakin, kun etsin sopivaa
Valokuvatorstaihin...




Kiitos Iines J =)
Haikeassa on aina ripaus kauneutta? =)




Kiitos Mymskä =)
Nuo muut Valokuvatorstain kirjat ovatkin
miulle vieraita.
*nolottaa tunnustaakin*



Kiitos Anuradha =)

Kuten myös Furiae =)



Helanes =)
Ehkä se on naistenlogiikkaa? =)
Riutuvaa rakkautta...
Kaikensyövää mutta ah, niin tärkeää.



Kiitos Savisuti =)
Ehkä teilläpäin ei ole näin sumuista? =)
Kuten tässä jo kerroin
vain tuo yksi kirja oli tuttu.
Olen lukenut sen jo aivan tyttösenä
ja palannut kirjan pariin yhä uudelleen. =)



John
Hyvä idea. =)
Mie olen tosin yleensä vain sivustaseuraaja.



Kiitos Melita =)
Asun harjun lähellä...
Siitä syntyi tuo idea. =)

Inkivääri kirjoitti...

Hieno kuva ja teksti, ihan kuin oikealla Humisevalla harjulla.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Inkivääri =)
Penkit ja roskapöntön voi kuvitella
vaikka hautakiviksi niin tunnelma on täydellinen...

Anonyymi kirjoitti...

Muistan televisiosta sarjan, katselinkin aika paljon. Hieno runo.Tunnelmainen.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitoksia Gevoveeva =)
Siu pitää ehdottomasti lukea
se tarina kirjana.
Sen voi nähdä sielunsa silmillä... =)

Anonyymi kirjoitti...

Kauniin utuinen kuva, unenomainen kuten kirjakin.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Almamaria =)
Joskus toden ja valveen raja on ohut.
Kirjana rakastan tuota tarinaa =)

Anonyymi kirjoitti...

Varmaan humisevalla harjullakin välillä sataa ja sade riipii lehdet puista. Kuitenkin se on kaunis kuva, ilmasta huolimatta. :)

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Tarjuska =)
Ilmahan on kuin morsian. ;D
Niinko vanha kansa sanoo,
oli sää mikä tahansa. =)

Myy kirjoitti...

Pidän tästä harmaasävyisestä kuvasta kovin. Kaihoisa runosikin on kaunis.

Vanhanajan kirjoissa ja filmeissä rakastan eniten sitä pakahduttavaa tunnetta, jonka pelkkä kosketus tai katse voi luoda. Kaikki ei ole yltäkylläisen seksikästä ja rivoa kuten nyt jo mainokset tien varsilla.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos Pikku-Myy =)

Niin, jotain pitäisi jättää sentäs
mielikuvituksen varaankin. =)
Olen samaa mieltä kanssasi. =)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis runo.
Tosin tämän sinä oletkin jo kuullut muutamaan kertaan (:

Hallatarinoita kirjoitti...

Kiitos siullekin, Piatta =)

Anonyymi kirjoitti...

Runosi herätti halun lukea Humiseva harju, jälleen kerran. Tarina on monikerroksinen, aina siitä uutta löytää.

Hallatarinoita kirjoitti...

Sanankehrääjä,
-mikä kaunis sana. =)

Emily Bronte'n ainokainen kirja
on suuri romanttinen ja
mystinen klassikko
josta todella, kuten kerrot,
löytää aina jotain uutta.

Kuin elokuvasta,
kun sen katsoo
useampaan kertaan. =)