This is Finland

Tänään USA:n presidentti Donald Trump

 ja Venäjän presidentti Vladimir Putin

tapasivat toisensa. 

Pieni, kaunis Suomi-Finland sai toimia 

heidän tapaamispaikkanansa. 

Erityinen jokamiehenoikeus antaa meidän 

vaeltaa luonnonrauhaan aina kun me 

sinne kaipaamme. Saamme kerätä luonnostamme 
mielin määrin marjoja, sieniä ja sieluumme kokemuksia. 

Näin ihan kuka vaan voi tuntea puna-apilan, 

Trifolium pratense, ihanan tuoksun 

tulvivan nenäänsä niityn laidalla.

 

Viimeiset maitohorsmat loistavat 

kaikkialla todella runsaina 

Niiden violettipuna on kaunista 

 kun miltei kaikki muut tienvierikasvit 

ovat helteiden ansiosta 

  jo viikkoja sitten kukkineet 

Maitohorsma on todella 

kaikkien rakastama lemmikkikukka 

Lempinimiä sillä on lukemattomia; 

 hepohäntä, horma, häränhäntä, 

  maitiainen, maitohorma, paloheinä, palohorma, palohorsma, palokukka, paloruoho, rieskaruoho, 

tuliheinä, tulivormu, vormuruoho 

 ja mitä lie kaikkia muita. 

Eräskin iskelmänikkari keksi 

riimitellessään rallatustaan 

kukan yhdeksi nimeksi

höpsön rentun ruusunkin 

vaikkeivät horsmien  

todelliset ystävät sitä nimeä 

kyllä koskaan käytä 

 

Rubus arcticus, kuva: Wikipedia 

Mesimarjalla on runollinen ja kaunis nimi 

ja se maistuu viehkolle. Tätä ihmeellistä 

maamuuraimen marjaa voit tavata 

hyvällä onnella jopa tienvarsillakin. 

Achillea millefolium

Tässä on kukka jonka haju ei ole 

hyvä ja jonka nimi on outo, siankärsämö.  

Olen aina ollut pahoillani siitä nimisuomennoksesta, 

koska silläkin kukalla olisi ollut useita hauskojakin nimivaihtoehtoja, kuten aivastusjuuri, akantupakki, hurstinkukka, häränhukka, häränhäntä, juhannuskukka, kaljanen, kuperkeikka, kärsäheinä, mäntäheinä, mäntäpää, nenätiisti, pellonpekko, pellonvanhanen, peltohumala, pietarinkukka, pyörtänäpöllö, satalatva, siankärsäheinä, timpurinkukka, tupakkikukka, jne.

Mutta siitä tehtiin sitten sikapossun kärsäkukka. 

Se tyytyy silti nimeensä 

kuin suomalainen omaansa, koska 

eihän nimi miestä, eikä kukkaakaan 

ainakaan pahenna. 

Phleum pratense

Timotei jakaa mielipiteitä.

Toiset silmäilevät sitä hymyilevin 

silmin ja toiset nuhaisin nenin. 

Se on niin tuttua suomalaisellekin. 

Kaikkia ei voi aina miellyttää, 

vaikka sitä kuinka parhaansa yrittää. 

Tällä pellolla on rypsiä tai rapsia. 

Suomalaisella sisulla olemme täällä 

pohjoisessa maassa keksineet itse jopa oman 

ruokaöljymme. Menemme vaikka läpi harmaan 

kiven ja litistämme siinä samalla kuivasta keltaisesta 

kasvista tipan kultaista öljyä ja sillä ylpeilemme, 

kehottaen kaikkia edes sitä maistamaan 

vaikka salaa ostammekin oliiviöjyä kaappiimme

niin silti kotimaista puolustamme... 

Rakastamme myös villiniittyjämme. 

Rakastamme soitamme. 

Rakastamme pohjoisen vaarojamme 

ja tuntureitamme. 

Rakastamme merenrantojamme ja 

kesämökkikuntiamme. 

Rakastamme kyläkauppojamme, 

peruskoulujamme ja lapsiamme... 

Rakastamme vuodenaikojamme. 

Rakastamme maalaismaisemiamme. 

Rakastamme mummoloitamme ja 

rintamamiestalojamme. 

Rakastamme sorateitämme. 

Jotkut rakastavat jopa ralleja 

niillä pölyävillä teillä ja sama porukka 

hurraa talvella kuraisilla hangilla 

nille kovaäänisille autoille. 

Jotkut rakastavat hengellisyyttä, 

 jotkut raskaampaa heviä. 

Jotkut laulavat kansanlauluja 

tai tanssivat lavatansseja.

Rakastamme metsiämme, peltojamme, 

puistojamme, puutarhojamme ja takapihojamme. 

- Ja me rakastamme niitä kaikkia kasvejamme, 

joskus jopa rikkaruohojamme.  

Elämä on ylä- 

ja alamäkiä, 

ja sen me suomalaiset 

jos ketkä tiedämme. 

Kaikki meistä tietävät 

millaista on mäen alla. 

Ihan melkein ojassa, 

muttei kuitenkaan 

ja josta ainoa reitti on nousta... 

Pitkän ylämäen päällä voi huokaista

ja katsella maailman kauneutta. 

Voisi samalla myös itseään kiitellä 

mutta sitä harva suomalainen osaa...  

Olemmehan niin vaatimattomia. =D

Vaikka viime vuonna juhlittiin Suomen itsenäistymisen 

satavuotista taivalta, ei Suomi ole vasta 100-vuotias. 

Suomi, Finlandia on paljon vanhempaa perua.

Suomen kielikin on jo yli 6000 vuotta vanha. 

Sisukkuudellaan tämä pieni kansa piti kiinni 

sisimmässään suomalaisuudestaan ja sinnitteli 

 jo tuhansia vuosia. Kansa kertoi iltapuhteillaan 

toisilleen Kalevalan taruja ja sisuuntui entisestään. 

Heidän ansiostaan Suomi on mitä on, meille rakas 

rauhantyyssija, täynnä sisukkaita, sielukkaita, 

rehellisiä ihmisiä. 

On se sitten iäkäs ihminen tai 

esine jolla on jo historiaa mukanaan, 

niin muistaa pitää että vanhoissakin 

on voimaa joka on kulkenut kanssaan... 

Suvun vanhinta pitää arvostaa. 

Niitä hartioita pitää halata. 

Heidän sanoihinsa paneutua. 

Sanoissa on mukana 

salaisuuksia, jos vain osaat kuunnella. 

Juuri kun olemme unohtamaisillamme 

identiteettimme, luonto hellii meitä 

sinisillä lähteillä, kukilla ja kesätaivaalla... 

Trifolium repens

...talven valkoisella hangella, kesän 

pilvilampailla ja vaikka tällä viattomalla apilalla. 

Kesäinen heinänteon taika 

on monelle kesän paras aika. 

On onni vaeltaa vapaana pitkin 

maamme mutkaisia teitä, sinne tänne. 

Mutkan jälkeen on tietenkin 

taas uusi mutka 

ja tie jatkuu loppumattomiin. 

Päättyen usein järvien rannoille, 
mökeille ja  

maalaistalojen pihoille... 

Tie vie viljapelloille ja levenee 

antaakseen tietä kaupungeille. 

Niissäkin asuu sisukasta kansaa 

rakastaen betonista kotiaan, 

niin kuin me muut maalla 

omiamme.

Tällainen on minun Suomeni. 

Se on kaunis maa. Se on ollut sitä aina. 

Finland. Se voisi nykyään olla myös Windland, 

koska meillä usein tuulee, paitsi nyt kun on helleaalto... 

Tämä tavallinen, tavallisten ihmisten maa, jossa 

on vielä sininen taivas, valkoisia pilviä ja 

raikas ilma hengitellä. 

Jossa on niemiä, saaria ja notkoja mutta ei vuoria. 

Jossa ihmiset rakastavat luontoaan ja antavat kaikelle 

mahdolliselle lempinimiä. Kukillekin. 

Tämä on maa, jossa ollaan puolueettomia 

ja diplomaattisia. 

Jossa rakastetaan omaa maata ja ollaan 

ystävällisiä naapureille. 

Toivotetaan heidät tervetulleiksi ja 

kestitään vieraanvaraisesti vatsansa pulleiksi. 

Vilkutetaan lähtiäisiksi ja 

toivotaan hyvää kotimatkaa. 

Ja jos naapuri tarvitsee apua, 

sitä empimättä annetaan.

Koska sellainen on suomalainen. 

Ei ole mikään ihmekään 
että ulkomaalaisetkin tänne halajavat, 

vaikkapa hetkeksi vain.