27.9.2013

Maailman sydänpäivä



Suomessa vietetään syyskuun viimeisenä sunnuntaina 
sydänpäivää. 


Tavoiteltu tulevaisuus

        Ihmisillä on oikeus elää terveyttä edistävässä ympäristössä
        Ihmiset toimivat aktiivisesti oman terveytensä hyväksi
        Ihmiset saavat tarvitsemansa hoidon oikea-aikaisesti ja tasa-arvoisesti
        Arvovalinta tarkoittaa sitä, että kestävä, laadukas ja aineeton hyvä
määräävät valinnan, ei lyhyen aikavälin tehokkuuden tavoittelu


    Tavoitellun tulevaisuuden edellytykset


        Ihmisellä on mahdollisuus helposti tehdä tervettä elämää tukevia valintoja
        Ihminen ottaa kykyjensä mukaan vastuun omasta ja läheistensä terveydestä
    eikä päivittäiset elämäntavat kuormita kohtuuttomasti terveyttä
        Terveys on kansalaistaito ja osa ammattitaitoa kaikissa ammateissa
        Verotus- ja hintapoliittiset ratkaisut kannustavat terveyttä tukeviin valintoihin
        Julkishallinnon päätöksenteko ja ohjausjärjestelmä mahdollistavat ja tukevat terveyttä
    ja hyvän hoidon järjestämistä
        Julkinen terveydenhuollon palvelujärjestelmä ja muut terveydenhuollon palvelut toimivat hyvin.
        Terveys, hyvä hoito ja sosiaalinen turvallisuus ovat arvovalintoja.
Näissä tasa-arvo  toteutuu riippumatta sukupuolesta, asuinpaikasta,
    sosiaalisesta asemasta ja etnisestä taustasta

        Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tiedot,
taidot ja menetelmät ovat laadukkaita ja ajan tasalla


Sydänliitto pyrkii yllä oleviin tavoitteisiin vaikuttamalla päätöksentekoon eri tasoilla, tekemällä itse ja toimimalla yhteistyössä julkisen terveydenhuollon, valtimoterveyskumppanien ja muiden yhteistyötahojen ja toimijoiden kanssa. "




Hei! 
Sinä juuri! 
Pidä huolta sydämestäsi! 



23.9.2013

Syysmäistä




Olli-oravalla (harmaanaamioinen) on ruskeaverikkö söpö kaveri. 
Olen nimennyt söpöliinin Ofeliaksi.
Kaksin on varmasti mukavampaa käydä
mutustelemassa auringonkukansiemeniä.

Toisinaan lintulaudan ja laudan alusen,
jossa oravatkin nyt istuvat,
valloittaa sirisevä parvi keltasirkkuja,
seassaan ne pihan vakituiset varpuset
ja kaikki lörpöttelevät ihanasti. 
Mutta tänään tasan kello viisitoista
näin kaksitoista kurkea lentämässä
kohti etelää.

Säätiedoissa luvattiin pakkasta
jo Etelä-Suomeen...

Haikeaa...









22.9.2013

Rakas Päiväkirja-päivä




Valokuvatorstain aiheena oli Kaipaus. 
Mun kuvassa kaivataan jo kesää... 



Blogistania alkaa jotenkin hyytyä näinä muunlaisen ja muualle vaeltavan sosiaalisen median aikoina, mutta jotkut jaksavat yhä kirjotella blogeihinkin päivittäisiä kuulumisiaan.

Tänään, 23.9. on Rakas Päiväkirja-päivä.

Ah, tulee mieleen ajat jolloin iltaisin ei saanut unta jos ei kirjoittanut päiväkirjaan jotakin päivästään.
-Myöhemmin tosin hävitin nuo päiväkirjat ja se vähän näin jälkeenpäin harmittaa...

Blogini on ollut vuosia päiväkirjani. On monta asiaa jotka olen voinut tarkistaa jälkikäteen täältä. Monta kukkaa. Monta julkaistua juttua. Arkistossa on monta julkaisematonta sivua joissa on todella päiväkirjaa siitä kaikesta muusta, kuin kukista.





21.9.2013

Lämmityskausi on alkanut



Illalla kynttilät valaisevat...

Vasta maanantaina 16.9. luovutin. Laitoin jalkaani pitkät housut kuljettuani monta kuukautta peräkkäin sortseissa, caprihousuissa ja mekkosissa. Tylsää. Se siis oli tylsää myöntää, että nyt ON syksy säänkin puolesta.

On jo yhtäkkiä niin kylmää että tuvassa villasukatkaan eivät riitä. On lämmitettävä käsivarsiakin, muullakin kuin villatakilla.

Siispä rallatellen laitan takan uuninpesään tulennoksen ja painun kumisaappaineni ulos vesisateeseen asioille, viemään roskia ja katsomaan onko varpusilla ruokaa. Kun palaan kymmenen minuutin päästä, kuulen jo ulkorappusille kimeän korviavihlovan äänen. Pitää koventaa vauhtia ja pidentää askelta, heittää lennossa saappaat pois jaloista, kiivetä portaat yläkertaan pidellen samalla korvia ja melkein silmiäkin, napattava savuhälytin irti katosta ja kiskottava siitä patterit pihalle!

Huh!!! 

Seuraavaksi pikainen kipitys takaisin alakertaan,
pitää kiskoa tuuletusikkunat auki, kuten myös se helkkarin toinen savupelti...


Savunhaju tuntui vielä kolmantenakin päivänä. 
Onneksi se sopii villiksi ripaukseksi kotoiseen tunnelmaamme. 



Kun lapset aikoinaan tulivat koulusta, he totesivat tyynesti: 
-Ai, äiti on taas leiponut, 
kun savuhälytin makasi pöydällä ilman paristojaan...








Kansainvälinen rauhanpäivä



Se on tänään.
Kansainvälinen rauhanpäivä
Kunpa koko maailmassa olisi rauha ja kaikilla hyvä tahto... 



Ihmiset eläisivät nätisti ja tyynessä rauhan seesteisyydessä...

Rauhanrakentamisen taito on aloitettava jo lapsuudenkodissa.
On opetettava lapselle jotta kun tulee haaveri tai välirikko niin
selvitetään kenessä oli syy ja pyydetään heti anteeksi,
halataan ja sitten jatketaan
kuin välirikkoa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

**************
Tarinaa ei sitten saa muunnella myöhemmin.

**************

Pahinta ihmiskunnassa on kieroilu ja valehtelu.
Joskus joku imee ne paheet itseensä jo äidinmaidossaan.
Kypsyttelee ne sitten varttuessaan 
(mielestään) loistaviksi taidoiksi
ja käyttelee uutterasti avujaan
joilla saakin paljon pahaa aikaan. =(

Kieroilija ei koskaan ota mistään
tekemisistään syytä itselleen.
Syy ja vastuu on aina jonkun toisen... 
 Anteeksi
ei pyydetä koskaan...

**********************

Mutta mie
menen nyt pihalle.
Ihana satapäinen varpuslauma
ei valehtele.
Ne tykkäävät miun lintulaudastani.

Vilpittömästi. 
 Miekin tykkään.

Piha olkoon miun rauhan satamani
jossa vietetään tänään Rauhanpäivää. =)



20.9.2013

Punaiset pihlajat ja etätyö





Marjoista ne eivät punastele tänä syksynä sillä keväällä oli kukkia pihlajissa mahdottoman vähän. 
-Ne vähät marjat ovat linnut jo popsineet pois mitä niihin tuli. 

muistinpa juuri että pakastimessa odottaa aina vaan puoli muovipussillista viimevuotisia pihlajanmarjoja joista pitäisi tehdä pihlajanmarjamarmeladia.


Karsimme pihasta muutamat muiden puiden alla pahasti kasvavat pihlajat matalammaksi. Ne joita oli joku joskus rääkännyt puihin isketyillä nauloilla ja ruuveilla. =( Niidenkö vuoksi muutama puu oli sisältä jo huonon näköinen. Tämä pihlaja oli muodostanut keskustaansa sydämen.

Kuorin vesurilla rangat ja laitoin pihamökkiin kuivumaan. Kuivuttuaan sahaamme ne noin sentin paksuisiksi kiekoiksi ja hiomme niistä sydämellisiä lasin/mukinalustoja. Saapas nähdä miten onnistumme.... Aiheesta lisää sitten kun pihlajan rangat ovat kuivuneet...



Tänään vietetään Kansallista etätyöpäivää.

Sellaistahan miekin tässä. 
Pihalla pitäisi olla mutta olenkin sisällä...  ;D

Menen lukemaan
Eben Alexanderin Totuutta taivaasta...


 




Sen seitsemän sorttia





Ystäväni Jansku kertoi etteivät hänen kätensä enää kestä neulomista
vaan hän keskittyy enemmänkin ompeluun nykyään,
joten ostin häneltä villalankavarastoaan
ja nyt lankojen paljoudesta hurmaantuneena
(Kiitos jättipehmopaketista Jansku!) 
ja, ja, ja koska olen nainen 
aloitin malttamattomana jo
(koska pihallakaan ei enää ole kauhiasti puuhailemista)
seitsemän eri neuletta, joista kaikista on tehty pätkä...  
Hi hi! 



Minuun siis iski taas jonkin 
neuloosi
Ihania nuo kirjavat langat joita en koskaan ennen olekaan neulonut. 
Tässä keossa on mm Karusellia, Seiskaveikkaa, Papukaijaa, Jamboa, 
Isoveli Coloria, Nallen Luontopolkua, Polkkaa ja vanhaa 
suosikkilankaani Impivaaraa, jota on ihana neuloa sekaan 
jonnekin yksivärisenä raitana.

Kauppamatkalla tulee jälleen neulomuskauden alettua silmäiltyä 
onko lankaosastolla joku lanka tarjouksessa... 

Se pieni Sukkapuoti odottelee... 
Enää muutama kk jouluun... 






Kasvihuoneesta on jo tomaatit pois siivottu, 
ja ainoa paprika hallaharsoon kiedottu. 

Kannoin ne kaikkein pienimmät, 
myöhimpään, myöhimmin, myöhimpänä, 
(kuinka se pitää sanoa???) 
no viimeisimpänä kylvetyt yrtit sisälle. 

Kasvavat 
sitten 
jos jaksavat. 

 


Valkoinen pelakuu pääsi taas talvetukseen. 
Ensin se herkistelee mieliä keittiön pöydällä koreillen.




19.9.2013

Siinä on sitten hieno ihminen





 Mää rakastan blogistaniaa!

Sen avulla olen tutustunut niin moniin teihin, ihaniin ihmisiin! Kuten nyt vaikkapa viimeksi ihanaan Ireneen joka kirjoittaa Rakkaudesta Vironperään-blogia. Hänen kotinsa on ihastuttava ja puutarha on juuri sellainen kuin puutarhan pitääkin. Paljon puita, paljon kukkia, vesielementtejä ja lepopaikkoja ja paljon, paljon silmänruokaa...

Toki monilla muillakin puutarhablogien kirjoittajilla on juuri sellaisia oikeita puutarhoja.
Te onnekkaat!

Jokin aika sitten huokailin Irenen blogissa mm yhtä tiettyä ruusumaista pelargoniaa... No eipä siinä muuten sen kummempaa mutta kun muutama päivä sitten samainen Irene yllätti minut kysymällä osoitetta johon tuon ihanan pelakuun pistokkaan voisi lähettää! Oi, voi, voi mikä yllätys!

Postiljooni toi eilen postilaatikkoomme kaikenlaista mainosta, kirjeitä ja yhden kirjekuoren jossa selkeästi oli sisällä jotain paksumpaa kuin lasku, joita sinne lootaan kertyy ihan liikaakin. Kipitin postien kanssa sisätiloihin, laitoin teekupillista varten vesipannun kuumenemaan ja avasin omat postini.

Siinä yhdessä kuoressa ei tosiaan ollut laskuja vaan muhkealehtinen komea pelargonian alku ja kauniilla käsialalla kirjoitettu kirje! Oih, Pelargonium Zonale Appleblossom...  
Riisuin pistokkaalta muovipussukan ja kostutuspaperin, joka oli himpunverran vielä kostea ja asetin heti paikalla oksan mukiin jonne laskin vettä tarpeeksi juurtumisen kannalta. Mietin jo samalla miten hakisin sille oman saviruukun lähikaupasta, sillä pelakuut rakastavat saviruukkuja...

Maltan tuskin odottaa pistokkaan kasvamista, niin iloissani olen! 


Kiitos Irene!
♥ 
Jo otsikossa olevia mummoni sanoja lainaten, 
sinä olet hieno ja sydämellinen ihminen. 
Tämä kukkienystävä kiittää ja niijaa hymyillen
kun on olemassa muitakin
kukkienystäviä,
joilla lisäksi on
hyvä SUURI sydän... 


 
PS: Tämä pelakuunpistokas on jo omassa ruukussaan... =) 








17.9.2013

Vielä kukassa




  Jouluruusu kukki viime syksynäkin vielä silloin 
kun sen päälle satoi lumipeite. 
Se jatkoi keväällä siitä mihin se viime vuonna jäi 
ja on kukkinut taas koko kesän. 

 Gojimarja teki jälleen liian myöhään kukat. 
Marjoja se ei ehdi taaskaan tehdä. 
Ei tällä kasvuvyöhykkeellä.

 Liljankukka.


Mie keräsin liljan kaverit nuppuina maljakkoon 
-nyt nupullaan olevat - gladiolukset 
ja freesian ainoan kukkavarren.

Jotkut maljakon leikkokukista 
ovat jo kauniissa kukassa. 




 Tämä tuntematon valkoinen rento kukka heräsi eloon 
uusien laventelinalkujen joukosta kasvihuoneessa 
usean kukkanupun voimin. 


Syysvuokko kukki pienen ohikiitävän hetkensä. 


Tämä Ahkeraliisa jatkaa kukkimistaan nyttemmin kasvihuoneessa. 


Tsinniat ovat yhä kukassa... 



Samoin anemoniat eli kruunuvuokot. 

Ihan mukavaa kun vielä joku jaksaa kukkia.


Eilisen päivän vietin kaivellen lapiolla reikiä pihaan
uusille kasveille, puille ja kukille,
jotka armas Mamani lahjoitti omasta
puutarhastaan meille
ja Pikkuveikka kuskasi ne.
Miljoona kiitosta molemmille!

Hani toi niille uusille multaa
säkkikaupalla illalla
ja nyt kaikki on istutettu,
kasteltu ja
osittain verkotettukin.

Vielä kun jo aikaa sitten tilaamani
valkoiset narsissit vihdoin saapuisivat
niin sitten syksy voisi alkaa
ja mie kaivaudun olohuoneen sohvalle
neulomaan ja odottamaan kevättä. 





Vähänkin on paljon



 Varsinkin jos se vähäinen valaisee 
ja raikastaa. 
Tässä ulko-oven seutua ennen...


 ...ja tässä jälkeen rakennustelineiden lainauksen ja 
pienimutoisen maalauksen... 
Ruskeat katonaluslaudat olivat muistoa talon 
entisestä värityksestä. 






Yläkerran kohdilla ei onneksi ruskeaa väriä
ollut niin paljon kuin ns. uudessa päädyssä. 

Olen todistetusti ylittänyt rakennustelineellä 
kävellessäni nuo mustat sähköjohdot ja 
pelännyt ihan hirveästi. 
Vain ylittämällä ne 
sattoi maalata tuon oikealla näkyvän märkätilojen 
katon reunuksen... 

Telineet olivat naisenkäteen kovin paksut. 
Parhaiten niissä pystyi kiipeilemään ilman 
hanskoja. Tosin kädet olivat alumiinista 
mustanharmaina. 

Kummallisinta oli että reidet tulivat tasohyppelystä 
kipeäksi. Varmaan se jalkojen jännittäminen ja 
jonkinlainen jännitystärinä... =) 

Nytpä on ensi kertaa talossa, 
 tv-antenni 
sekä yläkerrassakin korvausilmaventtiili 
ja talolla osittain valoisampi yleisilme. 
Homma jatkuu ensi kesänä. 
Nyt loppui telineiden vuokra-aika kesken...




16.9.2013

Kerää kiviä!




Teemapäiväidea josta kovasti tykkään! 
Olen aina kerännyt kaikkea luonnosta. 
Hassunmuotoisia pieniä kiviä, (mm sydämiä!) 
söpöjä käpyjä, kukkia, kasvien siemeniä jne...
Esikoisen jalat meren rannalla... <3...Taitavat olla tällä hetkelläkin... <3


Joskus jäädessäni ihailemaan jotakin kalliokielekettä, 
on mukanakulkeva tokaissut:
-Et kyllä ota mukaan!
No enhän mie nyt ihan kaikkea...

Usein ovat kylläkin housut olleet pudota 
kun taskuissa on ollut niin paljon kiviä.
Tai vanhalla junaradalla käveltäessä ratanauloja, tms... =)

Tänään, 16.9. kaikki saavat ihan luvalla Kerätä kiviä. 
On sellainen päivä.



15.9.2013

Lahjaoksa







 Tuttavat tietävät, miten hurmaannun syksyllä hortensioiden kukista... 
Sellaista ei (vielä, tai vieläkään) kasva meidän pihassa, 
mutta miepä sain lahjaksi pienen syyshortensian oksan.


Tässä tämä ihanuus 
jota kovin isosti olenkin ihaillut.




14.9.2013

Lintujenruokintakausi aloitettu





 Ihana varpusparvi pärpättää ja rupattelee tutusti ruusupuskissa
ja parven vahtilintu istuu tietty korkeimmalla ruusun oksalla.
Vahtivuoro vaihtuu usein, koska se työ tuntuu olevan kovinkin
tavoiteltu asia varpusten keskuudessa. 


Vuorotellen ne kipaisevat popsimaan ruokaa laudalta 
ja kaapivat nokallaan reunojen yli maassaodottajillekin murkinaa.


Maassa käykin aika vilinä varpusten napatessa ruokaa nokkaansa
ja kuitenkin yhtäaikaa lörpötellessä lakkaamatta keskenään,
kuin juhlaväki pitopöydän ääressä, kunnes jokin pelästyttää ne
ja parvi pölähtää tiehensä.



Olli-orava on pihalla varsin uusi tuttavuus vain parin viikon ajalta ja se oli aluksi kovin hämmentynyt muutama päivä sitten varastosta ilmestyneestä ruokintalaudasta. Se juoksi vähän väliä hakemaan suuhunsa ruokintalaudan alta lintujen pudottamia auringonkukkien siemeniä ja pähkinöitä, kiiruhtaen piilottamaan talvivarastoiksi niitä pitkin pihaa ja kukkapenkkejä.

Kävi ihan sääliksi sen uurastus kun se ei malttanut istua oikein itse syömään kun sen luonto käski sen varastoida ja säilöä kaikkea talveksi. Se oli kuin orava-Martta puuhaillessaan murkinaa pahan päivän varalle.

Siksi kai Olli toi ulkorappujen kaiteelle puoliksi mustuneen tatin josta se oli ihan  
vaan hieman maistellut. Siihen sieni jäi miun kauhistuksekseni ja kaiteella tatin vierellä 
kulkivat pienet, hieman likaiset, hellyttävät oravan tassujen jäljet.  

Olipa rapunkaiteen tatti sitten kiitoslahja meille siemenistä tai oikeasti Ollin mielestä sienien kuivauspaikka, niin mie kuitenkin eilen poistin sen, koska siinä samalla kaiteella piti tuulettaa täkkejä. Sorry vaan orava...



Miun vatsaani koskee nykyään miltei
jo sienien katseleminenkin. Tosin sienethän ovat
ravintoketjun viimeisin lenkki, eli hajottajia. Ei siis
mikään ihme ettei kaikkien meidän ruuansulatus niitä sulata. 

Tässä mustesieni, 
jollaisia pihaan on putkahdellut. 
Ne poistuvat kyllä
kunhan taas ajelen ruohonleikkurilla... =)




Olli-orava hieman nahistelee pihamme vakituisen vieraan/asukin Ville-variksen kanssa. Kohdatessaan toisensa ne vähän uhittelevat, kumpi sen ruokintalaudan alla oikein saa kulloinkin olla.
Olli ei edellisten pihaoravien tavoin istu laudalla syömässä vaan tyytyy maahan tippuneisiin ruokiin. Nyt se jopa malttaa syödäkin vaikka toisinaan sen on ihan pakko kipaista viemään joku siemen piiloon sinne sun tänne. Palaa se kuitenkin takaisin ja ruokintalauta tyhjenee hurjaa vauhtia.

Vain kerran olen nähnyt Ollin kiipeävän pitkin ruokintalaudan tukipuuta, kun se ajoi käpytikan tiehensä. Hyvä Olli! Tikan miekin ajan pois ruokintapaikalta. Kesällä sitä vihulaista piti ajaa oikein tosissaan tiehensä kirjosiepon pesäpöntöltä...





13.9.2013

Ovenpielen ahkera kukkija





Koko kesän ahkerin kukkija on ehdottomasti ollut 
tämä virolainen balsami aka Ahkeraliisa,
Impatiens walleriana.
♥ 


Helmikuussa kylvin siemeniä multapotteihin 
ja tässä on sievä tulos.
♥ 


Kuvattuna elokuussa...
♥ 

ja nyt syyskuussa...
♥ 


Ahkera, vaatimaton ja kiitollinen kukka. 
Karsii itse itsensä. 


Muista vaan säännöllisesti kastella ja 
ennen kaikkea muista hymyillä sille... ;)

Nyt se pitää ottaa jo yöksi sisälle,
jotta se vielä himpun verran kestäisi
ettei vielä tarvitsisi konkreettisesti
ovenpieleen jo asetella syys/talvikukkia...

Ahkeraliisaa voi kasvattaa myös huonekasvina
ja tämänkin, kolmen yksilön ruukun,
voisi ottaa talveksi sisätiloihin
mutta pitää ajatella kaikkia muita ensi kevään 
tulevia multapotteja, jotka täyttävät talon...








Positiivisen ajattelun päivä





Tänään on sellainen päivä
Tänään kaikki ajattelevat kurjistakin asioista positiivisesti. 
Ei voi olla niin kamalaa asiaa, ettei siitä saa irti edes yhtä positiivista ajatusta...
Sanotaanhan yhden tuoreen tutkimuksenkin mukaan  
optimistien menestyvän elämässään muita paremmin. 

Joten,
vaikka on perjantai ja 13 päivä 
ja
vaikka nyt ihan äkeitä sataisi
ei se positiivisen ajattelun mukaan mitään haittaa. 



11.9.2013

Älä osta syklaamia, marjakanervaa, koristekaalia, tai krysanteemia




Älä osta syklaamia, marjakanervaa, 
koristekaalia, tai krysanteemia 
jos syyskukkasi joutuu sään armoille. 

Ne eivät kestä Suomen sääoloja, 
ulkosalla vaikka kaikki 
ovat tosi söpöjä ja suloisia 
ja totta kai myyjä vakuuttaa 
niiden kestävän myös pakkasta... 
Niin, ehkä asteen... 

Itselläni on kaikista näistä 
huonoja kokemuksia.


 Pakkasten saavuttua 
niistä on jäljellä vain pahalle 
haisevaa surullisen näköistä 
mössöä kukkaruukuissa.  





Paitsi jos sinulla on lämmin lasitettu 
parveke, talvihuone, lämmin kasvihuone, 
kuisti, tms paikka jossa ne eivät pakastu. 
Koskaan. 




 

 Vanha kunnon kellokanerva Erica,
 kestää jotenkuten talven, pakkasen ja lumen. 
ainakin sateelta suojattuna. 

Jääpolte riipii senkin, 
jos laitat sen sään armoille... 

Kuvassani on luonnon kanervaa
joka kestää talven kynsissä 
MELKEIN 
saman verran kuin Ericakin. 





Erican pikkuserkku Calluna kestää myös talvea.
Laita silti sekin paikkaan jossa suoranainen sade 
ja viima eivät rääkkää kasveja.  




Kuusenoksat ovat somia mutta lyhytikäisiä. 
Niiden neulaset alkavat ulkonakin pian karista.


Mänty sen sijaan on kestävä havuoksana 
ulkoasetelmissa, jopa ihan kuivana.


Havut ovat kauniita vielä keväälläkin.
Asetelmaan voit ripustella lisäksi pikkuiset 
valot syksyn pimeitä ja talvea valaisemaan, 
eikä muuta tarvita. 
Asetelma on sinällään ihana 
jo syksyllä. 




Oma suosikkini on laittaa 
yksinkertaisesti pelkkää 
sammalta ruukkuihin. 


Mutta mistä saa havuja, sammalta, oksia jne? 

Näin sanoo Ympäristö.fi. Jokamiehenoikeuksista. 


Jokamiehen (ja naisen) oikeuksiin
ei kuulu nyhtää puunoksia metsistä luvatta, 
eikä mitään varpuja, sammalia eikä jäkälää. 

Tarvitset aina maanomistajan luvan, jos otat 
mukaasi metsästä jotain muuta elävää 
kuin sieniä ja marjoja. 



Havuja voit ostaa torilta 
ja kukkakaupoista, sammalta ja 
jäkälää voit kysyä metsänomistajilta. 




Jäkälät ja sammaleet voit 
istuttaa uudelleen 
pihallesi kasvamaan.