Viime syksynä ostin lähi K-marketista kaksi valkoista ruukkuruusua joiden uloimmissa terälehdissä oli ikäänkuin vihreä sävy, aivan kuten tässä ihanassa vihreävaaleanpunaisessa ruusussa jonka kerran omistin...
♥
Istutin rakkaudella ja lempeillä kosketuksilla valkoiset ruukkuruusut rinnakkain kukkapenkkiin, peitin ne myyräverkoilla ja lumen saavuttua lumikeoilla ja toivoin, toivoin niin ja kevättä odotin...
Mutta keväällä lumien sulettua vain toinen ruusu oli hädintuskin hengissä ja toinen kadonnut kokonaan. Sen toisen kai suojaverkosta huolimatta myyrä vei ja suuhunsa söi...
Henkeään haukkova ruusu oli pahoin paleltunut joten leikkasin sitä runsaalla kädellä, kastelin ja odotin ja odotin...
♥
♥
Muut kukat sen ympärillä kukkivat ja komeilivat koko kesän ja leveilivät tuoksullaan, perhoskokoelmillaan ja kukkakärpäsillään ja ihmisihailijakerhollaan.
Mutta valkoinen ruusu ei kasvanut, ei kukkinut, ei kai jaksanut.
Ennen kuin nyt.
Viime kuussa se kasvatti lehtien lisäksi yhden ainoan kukkavarren jonka päähän ilmestyi salaperäinen mehukas nuppu. Nuppu tosin alkoi jonkin ajan kuluttua sitä ohimennessäni aina vilkuiltuani, näyttää... hmmm... oranssilta?
Kuvasin nuppua ja ihmettelin.
-Tulisiko ruususta kenties oranssi?
Seuraavina päivinä nuppu näytti punaisemmalta.
-Tulisiko siitä sitten kuitenkin punainen?
Nuppu kuitenkin muutama päivä sitten
- nyt vasta syyskuussa -
raotti salaperäisyyyden verhoaan ja suojuslehtiään
ja yllätysruusu kurkisti maailmaa hehkeän keltaisena, jossa on punaisia täpliä.
Se siis vaihtoi reippaasti väriä...
Se siis vaihtoi reippaasti väriä...
♥
Aivan ihastuttava kukka, vaikka en juuri keltaisia kukkia harrastakaan, enkä koskaan olisi ostanut itselleni keltaista ruusua. Sellainen vaan nyt ilmestyi salaa kukkapenkkiini valkoisen ruusun tilalle.
♥
Aina ei voi itse päättää
mitä elämältä haluaa
Joskus elämä päättää puolestasi
ja myöhemmin huomaat sen tehneen
ihan oikean päätöksen
Aina ei voi itse päättää
mitä elämältä haluaa
Joskus elämä päättää puolestasi
ja myöhemmin huomaat sen tehneen
ihan oikean päätöksen
-Una Reinman-
5 kommenttia:
Kyllä kannatti vaalia heikkoa kasvia, kun lopputulos oli noin ihana. Ethän tämän jälkeen vieroksu keltaista väriä? Sehän luo aurinkoa ympärilleen pilvisenäkin päivänä.
Minulla oli keltainen Dagmar-ruusu, joka ei keväällä jaksanut nousta uuteen kesään. Ikävöin sitä. Pidän keltaisesta ja kaikista muistakin väreistä!
Aivan totta, elämä antaa ja lahja on otettava vastaan. Helpompaa hyväksyä vain ja nauttia :)
http://elamaakuvina.blogspot.fi/
Sinulla saattaa olla vartettuna maallsempaan juureen (kuten usein tällaiset ruukkuruusut). Ne ovat usein valkoisia, mutta yllättävät. Näyttäisi että kukkasi on maailman rauhanvalloittaja nimeltä Peace. Tosin se on vähän kärsineen näköinen, mutta jos vähän vahvistat esim. tuhkalla, se voi vahvistua ensi keväänä. Jos etsit sanaa blogistani, sieltä löytyy monenlaista tarinaa tästä. Nyt hehkutin sille Huiskula-ruusujen muistoksi. Ihana kun huomaat sen 'yhden' ruusun.
Vieho ruusu ja oikein hieno tarina siitä.
Minulla on ihka oma tarina puolestaan keltaisen ruususta, toki tykkään kaiken värisistä ruusuista.
Kiitokset kaikille kommentoijille. =)
Olen iloinen kaikista pihamme kukista, sillä tässä pihassa ei todellakaan ollut yhtään mitään kolme vuotta sitten tänne muuttaessamme. Se oli suuri harmi että ei ollut edes hedelmäpuita ja niiden kasvattamiseen menee tuhottoman monta vuotta. Niitä on nyt istutettu 9 kpl pihalle.
Plus kaikenlaisia kukkia erilaisilla menestyksillä... ;D
Lähetä kommentti