Uunissa muhinutta

Kello on puoli yksi lauantaiaamuyönä, kun istun kirjoittamassa tätä ja meillä tuoksuu herkullisen hyvälle lihapadalle, joka odottaa jäähtymistään keittiössä, jonne sen äsken kannoin olohuoneesta. Nii-in. Olohuoneen takasta itseasiassa. 

Kun tulipesä oli tänään palanut tarpeeksi ja kaakeliuunin pinta alkoi olla lämmin, päätin toteuttaa suunnitelmani kokeilusta, johon liittyi musta uunipata, lanttua, pari porkkanaa, muutama peruna, yksi omena ja kolme kappaletta porsaankyljyksiä viipaleina luineen.

-Possunkyljykset olivat ainoa tuote joissa oli luu mukana, lähikaupan valikoimissa. Juuri se luu tuo pataruuille sen mielettömän hyvän maun. (Sellaisen, jonka Mama sai aikaan ruokiinsa hauduttamalla niitä puuhellalla tuntukausia ja kun isäpuoli vimein illan pimetessä saapui kotiin, meillä laitettiin lautaset pöytään ja syötiin.) Sekaan heitin myös ruokaöljyä, vettä, lihaliemikuution, sipulia, suolaa, pippuria ja vielä yhtä salaista makua jota muut kuin meidän perheen Reinmanit eivät tiedä.

.

.....

Jotain sellaista makumuistoa oli tuossa äsken hiukan maistelemassani ruuassa. Se ei ollut mikään pikaruoka, mutta koska keksin idean vasta myöhään tänään, emme ehtineet sitä tänään syödä ja huomenna valitettavasti joudumme lämmittämään pataruuan. Silti se voittaa kaikenmaailman muut pikaruuat mennen tullen. 

Tästä lapsuusmuistoja kolkuttelevasta tuoksusta tulen kyllä tosin nälkäiseksi... =) 

En tainut muistaa syödä lounasta tänään kun vaelsin ojia ja keräilin minikuusia,
enkä toki miksikään pikkujouluksi vaan omaksi iloksemme.

Jouluiseksi kodinkaunistukseksi. 

Late on mennyt nukkumaan jo ajat sitten, tuolla kuorsaa vintillä ja minä odotan padan jäähtyvän senverran, että voinen nostaa sen pelottomasti jääkaappiin yöksi. Meillä kun ei ole mitään kylmäkonttooria jonne voisi ruokaa säilöä. 

Maistan vielä yhden palan lanttua.
Seuraavalla kerralla laitan pataan mukaan myös luumuja. 

Possu rakastaa luumun makua.
And me too.


-------------------------------------

PS: 

Hih. (nolo)

Katsoin nettiä ja blogiani 
seuraavan kerran vasta lauantaina iltapäivällä 
ja olin ihan noloissani! 

Tämä teksti oli vahingossa 
kaikkine unisine virheineen päivineen pölähtänytkin esille,
vaikka sen piti jäädä koneeseen talteen 
tarkistusta ja mahdollisia kuvia varten. 

Mutta tuli tässä todettua, 
että kirjoitan unissani fb:n ja 
tekstiviestien lisäksi blogiakin... =P 

Pata on jo miltein syöty pois.
Tilkkanen jäi pakasterasiaan
ensi viikolle joksikin lounaakseni.

Oli se takkaruuaksi ihan ok. =)

PPS:
En tänä vuonna enää tee joulukalenteria, 

koska viime vuonnakaan sillä ei enää ollut edes lukijoita ja katselijoita.