Prinsessa Diana

Tunnen myötätuntoa läheisensä menettäneitä kohtaan. 
Kuulumme samaan surulliseen kerhoon, jonka jäseniä 
emme haluaisi olla. 

- Prinssi William,  
Cambridgen herttua. 


♥♥♥


Tänään on 21 vuotta siitä kun hänen 
ja Harry-veljensä äiti 
 Walesin prinsessa Diana menehtyi. 

Prinsessa elää yhä pojissaan,
 lapsenlapsissaan, 
ja meidän muistoissamme.  

Varsinkin Williamin ulkonäköön, 
hymyyn ja jopa eleisiin 
on Diana jäänyt elämään... 






♥
 

 Lahden kansanopistossa media-alaa 
opiskellessani päätin tehdä aikoinaan

seminaarityöni aiheesta Prinsessa Diana ja media. 

Luokallamme oli tyttö joka suorastaan vihasi Dianaa jostain 

ihmeen syystä... Mietinkin etukäteen, miten pahinta 
mitä voisi sattua olisi, että juuri hän olisi opponoijani... 

Opponoijat arvottiin ja tietenkin oli 

sitä kuuluisaa huonoa tuuriani 
että juuri hänestä tuli opponoijani, 

ja hänpä haukkuikin työni pataluhaksi. 
Työstäni ei kuulemma olisi 
koskaan mitään hyötyä kellekään. 

Tallella se yhä on, 
tämä 50-sivuinen 
opinnäytetyöni. 

Minulle se oli siihen aikaa 

ikäänkuin surutyö,  - monestakin eri asiasta. 

Prinsessa Dianaan palatakseni, 
- Olisipa tuo ilta Pariisissa 31. elokuuta 1997 mennyt toisin. 
- Olisipa prinsessa Dianan autokuski ollut vesiselvä 
ja ajanut liikennesääntöjen mukaan. 
- Olisipa prinsessalla ollut turvavyö kiinni! 
- Olisipa Dianan miesystävän turvamies 
huolehtinut että kaikilla muillakin kuin hänellä 

olisi ollut turvavyö kiinni... 

- Olisivatpa paparazzit olleet jahtaamatta heitä... 

Tapahtunutta ei valitettavasti 
voi kukaan meistä muuttaa. 


♥

Lepää rauhassa 
kaunis sydänten 
prinsessa. 

♥

Valtakunnallinen sienipäivä

• Poimi vain sieniä, jotka varmasti tunnet, ettet poimi myrkkysieniä.
• Älä kerää sieniä valtatien tai tehtaiden läheisyydestä tai puistoista, koska sienet keräävät itseensä raskasmetalleja.
• Poimi sienet kokonaisina. Irrota ne maasta varovaisesti kiertämällä ja vetämällä.
• Kerää sieniä poudalla. Silloin sienet ovat kuivia.
• Poimi sienet nuorina ja mahdollisimman hyväkuntoisina, niin ne säilyvät hyvin ja maistuvat parhailta.
• Perkaa ja käsittele sienet heti poimimisen jälkeen jo metsässä. Poista hiekka varovasti.
• Kerää sienet ilmavaan koriin tai astiaan, ei koskaan muovipussiin.
• Poimi samaan astiaan vain yhtä sienilajia.
• Älä kerää metsästä valkoisia sieniä jos et ole täysin varma, että osaat erottaa ne valkokärpässienestä (Amanita virosa).
• Valmista sieniateria pian keräämisen jälkeen. Sienet pilaantuvat kalan ja lihan tavoin nopeasti. 
• 
  
  
  

Teiden varsilla sieniin ja marjoihin tarttuu raskasmetalleja 

Raskasmetallit kadmium ja lyijy voivat viipyä elimistössä jopa kymmeniä vuosia. Suurina pitoisuuksina lyijylle altistuminen voi vaikuttaa esimerkiksi keskushermostoon. Pitkäaikainen matalille *kadmiumpitoisuuksille altistuminen on puolestaan yhdistetty munuaistiheyden toiminnan heikkenemiseen ja siitä johtuvaan osteoporoosiin riskin kasvuun. 

 

"Viljelysten laitamat jättäisin kokonaan väliin, sillä jos kyseessä ei ole luomutila, voi maastossa olla torjunta-aineita. Myöskään teollisuuslaitosten lähiympäristöstä en keräisi sieniä enkä marjoja", Marttaliiton Hopsu-Neuvonen sanoo ESS:lle.

Myöskään kaupunkipuistojen sienet eivät innosta häntä. 

"Puistoissa voi kasvaa esimerkiksi herkkutatteja, mutta niihin tahtoo kertyä raskasmetalleja. En suosittelisi keräämään sieniä vilkkaasti liikennöityjen teiden lähellä sijaitsevista kaupunkipuistoista." 

Teksti: Etelä-Suomen Sanomat 

*Kadmium on ihmiselle myrkyllistä ja se aiheuttaa syöpää. 

 

 

 

 

 

 

Trehaloosia sairastavat 
eivät voi syödä lainkaan sieniä. 

Minunkin vatsani tulee 
trehaloosin vuoksi kipeäksi 
melkeinpä jo sienien homeisesta hajusta. 

- Kyllä. Sienet haisevat mielestäni homeelle! 

 

Sieni on sienirihmastoa. 

Homekin on homesienirihmastoa... 

 

On vähättelyä, että trehaloosi-intoleranssin oireet muistuttaisivat laktoosi-intoleranssin oireita, koska sekin minulla on. Trehaloosi-intoleranssi on eri asia ja monta astetta rankempaa vatsakipua, vatsan turvottelua, tuskaa, kylmää hikeä, mikään ei tunnu auttavan ja oksettaa, mutta oksentaminenkaan ei auta, vatsa menee ihan sekaisin ja saat asua vessassa loppupäivän/illan/yön... Ja sinne ei sitten muilla ole asiaa... 

Tämä show saattaa kestää kolmekin vuorokautta... :( 

 

Ainoa hoito on vältellä kaikkia sieniruokia.

 

 

 

Vietänkin mieluummin tänään  
Vaahtokarkkipäivää. 

 

Tässä vuoden takaisesta postauksesta 
ohje vaahtokarkkeihin.  

Tänään on muuten myös 
kansainvälinen Kadonneiden päivä.

Yrttisuolapäivä

Omatekoinen yrttisuola:

5 dl karkeaa merisuolaa
½ dl lipstikkaa
1 dl persiljaa
1/2 dl timjamia
(1/2 dl korianteria) ei pakko!
1 chili (ei pakko!)
½  sitruunan raastettu kuori 
kehäkukan ja krassin terälehtiä + 
muutama basilikan ja mintun lehti     
 
Laita kaikki ainekset 
kehäkukkaa ja krassia lukuun ottamatta 
tehosekoittimeen ja ajele hienoksi.
Levitä suolaseos leivinpaperin päälle.
Lisää muutama kehäkukan ja krassin terälehti suolan päälle.
Anna kuivua huoneenlämmössä 3-4 päivää, 
kunnes suola on kuivunut.
Laita valmis suola lasipurkkeihin. 

-Eat&Go- 

Tänään on nimittäin

Enemmän yrttejä, vähemmän suolaa -päivä. 

Tänään on myöskin
Kansainvälinen ydinkokeiden vastainen päivä.

 

Kauden kaunopunahattuja

Echinacea purpurea, kaunopunahattu,  

on kaunis perenna ja kuuluu 

pihamme viimeisimpiin kukkijoihin.

Vähäluminen talvi palellutti kukkapenkistä 

mm näitä ja siksi kukkien määrä on tänä kesänä 

harvinaisen vähäinen. 

Tämä perenna kestää kauniina 

ihan pakkasille saakka. 
Mutta jos talvet ovat vähälumisia, 
pitää näiden päälle kerätä itse lisälunta 
suojaamaan niitä talvivaurioilta. 

Metsissä, mailla ja mannuilla

Tässä vähän maisemia meiltäpäin. 

Tällaisia löytyi hieman. Mutta vain hieman. 

Hirmu helle kärvensi jopa puolukoiden kasvustot.

Joutsenlammen joutsenet piilottelivat 

kolmea poikastaan... 

Jopa lumpeiden lehdet 

olivat palaneet auringossa.

Männyt ovat kärsineet helteestä. 

Kuusi kestää kuivuutta paremmin, 

erilaisen juuristonsa vuoksi. 

Koivuissa on jo paljon keltaisia lehtiä 

kuin syksy olisi jo pitkällä. 

Kiitos helteen.

Maanviljelijöiden pitäisi 
nyt äkkiä puida ne vähät viljansa, 
( vähyys, kiitos helteen) 

koska sadekausi alkaa.

Hevosia parilta paikalliselta pihalta. 

Kesän pionien muisto

Nyt se kauhea kesä alkaa olla lopuillaan! 

Pionitkin kukkivat vain hetken ja sitten 

ne olivat poissa. 

Tässä muutamia kameraan jääneitä 

otoksia noista ihanista perennoista. 

Ystävän vieraillessaan tuoma pionikortti. 

Minulta vain kissa puuttuu. =) 

Viimeinen pioninkukka... 

Pionin narrinhattuja, kruunuja eli siemenkotia. 

Näistä saa hauskoja kuivakukkia 

asetelmiin. Saa niistä toki siemeniäkin 

mutta pionin kasvatus on vuosien prosessi... 

Mutta jos sinulla on aikaa odotella ja olosuhteet ovat otolliset, niin ehkä 5 - 7 vuoden päästä pionisi kukkii ensimmäisen kerran... 

Sisäilmasta sairastuneet

Itsekin kuulun ryhmään sisäilmasta sairastuneet ja 
samaan surulliseen ryhmään kuuluvat myös lapseni. 
Olemme joutuneet tahtomattamme moneenkin eri 
vesivahinkoiseen ja homeiseen asuntoon asumaan. 
Se kaikki ei ole voinut olla jättämättä jälkiä. 

Astma on ikuinen. 

Viimeisin paha tapaus oli Esikoisen 
asuinolot muutaman vuoden ajalta. 
Hänen seurassaan ollut keräilijäihminen kantoi 
mukanaan homeisia tavaroita. On omituista että 
joku ehdoin tahdoin kantaa mukanaan asunnosta 
toiseen hometta ja pilaa täten ihmisten terveyden 
lisäksi ne asunnotkin!!! =( Järkyttävää! 

Tilanne oli viime helmikuussa niin vakava 
että poika-parka oli joutunut jopa yöpymään 
laavulla, koska kotona ei voinut hengittää! 
Silloin me Hanin kanssa puhalsimme 
pelin poikki, annoimme pojalle turvapaikan 
muutamaksi kuukaudeksi 
ja avustimme hänet uuteen kotiin.  

Mukaansa hän pystyi ottamaan vain 
joitakin esineitä... =( 
Hän menetti omaa omaisuuttaan 
tässä episodissa aivan kamalasti. 
Ei hänellä vieläkään ole huonekalujakaan... 
Tärkeintä tietenkin on että hän pääsi vihdoin 
ulos tuosta tilanteesta! 

Tänään onkin Ilman päivä eli  
Sisäilmasta sairastuneiden päivä. 

Tänään on myöskin Koirapäivä 
sekä Vessapaperipäivä. 

Tänä yönä on täysikuu... 

 

Juhli Suomen luontoa

Suomalaiselle luonto on niin lähellä, ettei sitä aina edes huomaa. 
Se on kuin paras kaveri, jota alkaa kaivata vasta, kun siitä joutuu erilleen. Se on mukana kaikessa mitä teemme: ruoassa, puheessa, juhlissa, taiteessa ja leikissä sekä tietysti liikunnassa. 

Välillä käy niin, että tähän kaveriin menee myös hermot. Kun lunta tupruttaa silmien täydeltä, tai kun vettä tulee kesken kesähäiden, me kiroamme tuittupäistä luontoamme. Mutta kun sen kanssa pääsee taas liikkeelle, mieli virkistyy ja jalka nousee rivakammin. 
Saattaa vähän naurattaakin. 

Jokaisella meistä on luonnon kanssa omat juttunsa. Sen kanssa tulevat tutuksi ikihonkien humina, aaltojen pauhu, kaupunkiluonnon öiset salat ja lähimetsän antimet. Mistä yksi etsii marjoja tai sienisopan aineksia, etsii toinen lepoa ja kolmas seikkailua. Näin kirjavaa kaveria kannattaa juhlia yhdessä.  Juhli Suomen luontoa.

 Teksti: Suomen luonnon päivä 

Tänään saa myös liputtaa!

Sisäministeriö suosittaa liputusta 
Suomen luonnon päivänä, 
elokuun viimeisenä lauantaina. 

Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, 

joka virallisesti liputti luontonsa kunniaksi. Sama juhlava toiminta jatkuu myös vuonna 2018. 

Osallistu liputukseen itsellesi sopivalla tavalla ja itsellesi sopivassa paikassa. 

Nosta lippu salkoon, pukeudu sinivalkoiseen, kuvaa kaunis maisema, koristele päiväsi pikkulipuilla tai leivo sinivalkoinen kakku. 

Näytä miten ylpeä olet Suomen luonnosta!

Tänään on myös kansainvälinen 
Suudelkaa ja tehkää sovinto päivä. 

Terassi on yhä ihana

Synttärisitruunapuu tykkäsi olla ulkona 

ja kasvatti uusia komeita oksia 

ja kukki kesällä innokkaasti.  

Nyt se on jo tosin viety sisätiloihin 

koska yöt ovat olleet jo niin viileitä. 

Se kasvattelee muutamaa sitruunaa. 

Niistä ensimmäinen pitäisi valmistua jouluksi. 

Sitruuna kestää kypsyä yhdeksän kuukautta. 

Pelakuut kukoistavat yhä 

mukavasti. 

Harmi kun sisällä ei ole tilaa 

niiden kaikkien talvetukselle... 

Lankaköynnöksistä osa saa jäädä 

talven koristeiksi ja ainakin yhden niistä 

ajattelin viedä sisäkasviksi. Kokeilumielessä. 

En ole koskaan ennen nähnyt näin 

muhkeita lankaköynnöksiä!

Matkamuistomuratit kasvoivat myös 

muhkealehtiksiksi. Niistä otan latvuksia 

jälleen multapurkkeihin sisätiloihin... 

Tiesitkö että keijunmekkokin pärjäisi sisällä 

talven? Olen kerran talvettanutkin sellaisen 

mutta nyt en tiedä minne nämä kaikki 

saisin mahtumaan... 

Terassilta pääsee paljuunkin nykyään. 

Palju oli kesän paras paikka. 

Tuo purje tuo varjoa terassille. 

Olisi pitänyt näin jälkeenpäin ajatellen 

laittaa pelti terassin kattomateriaaliksi, 

eikä läpinäkyvää muovia. 

Toisaalta katon ansiosta kukat kukoistavat. 

Ulko-oven pielessä on vielä yksi pursuileva 

kukkalaatikko jossa kasvaa murattia, 

lankaköynnöstä ja pelargoneja, 

sekä alakuvassa paremmin näkyviä 

valkoisia orvokkeja. 

Kesävieraani tuoma tuoksuva tupsulaventeli 

alkoi tehdä uusia tupsuja, 

leikattuani sen edelliset kukkineet pois. 

Tämä kuva ei ole meiltä mutta se on siksi tässä 

että tämä vain puuttuu, riippumatto. 

Miten ihana siinä olisikaan loikoilla. 

Tänään on Vesuviuksen päivä.