Päivä ennen kesämyrskyä

Sinisiipi hiirenvirnan kukassa. 

- Varmasti ulkomaalainen ei osaisi 

sanoa tuota lausetta. 

Pidän kovasti metsäkurjenpolvista. 

Siksi niitä pitää aina tavatessa kuvata. 
En sen linnun jaloista kylläkään
mutta näistä kukista.

Nämä tosiaan eilisiä kuvia. 
Jos olisin ollut tänään kuvaamassa 
niin olisi ollut vähemmän 
kukkia eikä lainkaan perhosia. 

Oletko koskaan miettinyt 
minne perhoset menevät 
 sateella ja tuulella? 

Katso ensi yönä kohti taivasta

Tänään, kesäkuun viimeisenä 

päivänä, tai siis ensi yönä 
sattuu olemaan  

Tähdenlentojen katseluyö, 

sekä Asteroidiyö, 

joten nyt älä nukahda liian aikaisin! 

Virallisesti teemapäivien nimet olivat Tähdenlentojen katselupäivä 

ja Asteroidipäivä mutta eihän niitä päiväsaikaan näe... 

Halaa, kuvaa ja nautiskele vohvelia

Tänään sattuu olemaan

Anna halaus sitä tarvitsevalle -teemapäivä.

Kamerapäiväkin on tänään, 

niin kuin meillä himokuvaajilla 

on joka ikinen päivä. 

On myöskin Vohveliraudan päivä. 

Anna töitä vohveliraudalle 

ja herkuttele tuloksilla.

Hyvä ja paha aurinko

Tänään pitäisi olla aurinkolasipäivä, 

mutta täällä ainakin saattaa sataa vettä 

joten arskoja ei taida tarvita. 

Aurinkolaseihin palatakseni:

Muistathan suojata 

etenkin lasten silmät  

 

 

Lasten silmän linssi suodattaa vähemmän UV-säteilyä kuin aikuisten, ja verkkokalvon keskeisille alueille pääsee siten runsaasti haitallista valoa. WHO:n mukaan jopa 80 % koko elämän aikaisesta UV-altistuksesta tapahtuu ennen 18 ikävuotta. Sen vuoksi lasten silmien suojaaminen on erittäin tärkeää. Englantilaisen tutkimuksen mukaan kuitenkin vain 25 % vanhemmista suojaa lastensa silmät auringonvalolta. Näistäkin valveutuneista vanhemmista kuitenkin puolet valitsee lasten aurinkolasit edullisen hinnan perusteella. 

UV-säteily vaikuttaa verkkokalvon ja linssin rakenteisiin haitallisesti niin, että harmaakaihin ja silmänpohjan ikärappeuman riski lisääntyy. UV-säteily vaikuttaa myös silmää ympäröiviin rakenteisiin, kuten luomiin ja silmän pintaosiin, kuten sarveiskalvoon. Lyhytaikainenkin altistus voimakkaalle valolle voi aiheuttaa silmän pinnassa palovammaan verrattavissa olevia muutoksia. Fotokeratiitti eli lumisokeus on sarveiskalvon pinnan kivulias palovamma, jonka voi saada myös kesäaikaan veden äärellä, purjehtiessa tai rantaleikeissä.

-Teksti: Coronaria silmäsairaala

-Silmät voivat palaa auringossa samaan tapaan kuin iho?

 

Totta. Silmän palovammaa kutsutaan lumisokeudeksi tai hitsaajan silmäksi. Siinä silmän pintakerros eli sarveiskalvo ärtyy auringon ultraviolettisäteilystä. Silmät ovat todella kipeät ja vetistävät. Tuntuu kuin niissä olisi hiekkaa. Lumisokeuden saa herkimmin talven hangilta tai kesällä veden ääreltä, koska UV-säteily heijastuu lumesta ja vedestä. Lumisokeus on ohimenevä mutta kivulias vaiva, joka parantuu itsestään levolla. 

-UV-säteilyn voi tuntea silmissään? 

 

Tarua. Vaikka silmät ärtyvät herkästi auringosta, näkymätöntä UV-säteilyä ei voi tuntea silmissään. UV-säteilyn määrää ei voi arvioida myöskään lämpötilan tai auringon polttavuuden perusteella. Säteily voi olla voimakasta myös pilvisenä päivänä. Säteilyn määrän pystyy tarkastamaan vain UV-indeksistä. 

-Silmien UV-suodatuskyky lisääntyy iän myötä?

 

Totta. 25-vuotiaan silmä on kehittänyt luonnollisen suojan UV-säteille, koska silmän linssi muuttuu iän myötä. Lapsen silmän linssi on vielä kirkas, joten auringon säteily etenee silmänpohjaan asti. Siksi on tärkeää suojata lasten ja nuorten silmät auringolta. UV-säteily vauhdittaa kaihin syntyä. 

-Teksti: Hyvä terveys/ Aurinkolasit päähän näön vuoksi 



Eihän se aurinko riskitöntä ole muullekaan kropalle. 
"Palanut iho ei ole ainut auringon aiheuttama vaara, 
vaan myös ruskettuminen viittaa ihon vaurioitumiseen." 
-Teksti: Harva tietää tätä auringon aiheuttamaa vaaraa

PS: Apteekista aurinkosuojavoidetta tilatessani huomasin tämän huomautuksen: 

Huomioitavaa:

Liiallinen auringolle altistuminen on vaarallista. Pidä vauvat ja pikkulapset pois suorasta auringonpaisteesta. Älä oleskele liian kauan auringossa silloinkaan, kun käytät aurinkosuojatuotetta, sillä se ei anna 100 % suojaa. Levitä aurinkosuojatuotetta ennen aurinkoon menoa. Lisää tuotetta usein ja runsaasti erityisesti hikoilun, uimisen tai kuivaamisen jälkeen. Suositeltu määrä aikuisen vartalolle on noin 2 rkl / levityskerta ja lapsen iholle on noin 1 rkl / levityskerta. Varoitus: Jos tuotetta käytetään suositeltua määrää vähemmän, suojateho pienenee merkittävästi.

Juhannuksen muistoja

Osa Murusista ja me kaksi olimme 

Mamani mökkivieraina juhannuksena. 

Mansikkamäen ihana tila otti 

meidät vastaan emäntänsä tapaan 

viraanvaraisena ja ihastuttavana.

Maman rhodot kukkivat ihan 

mielettömästi! 

Itselläni on tämän värinen rhodo 

jossa on YKSI kukka. 

Maman useissa pensaissa oli 

satoja ellei tuhansia kukkia. 

Näissä kuvissa on niistä vain murto-osa. 

 Mamalla on viherpeukalo!

 Mamani rakastaa sinisiä orvokkeja.

Tämä on Maman edelliseltä mökiltä 

Asikkalasta tähän pihaan 

siirretty erikoiskielo. 

Kookas ja kaunis. 

Raesateet ovat yrittäneet tehdä tuhoa... =(  

Saisivat mokomat rakeet nyt 

jo loppua!!!! Miekin pelkään 

pionieni puolesta...

Äiti-Mama on siirtänyt metsäkurjenpolvia 

tonttinsa metsäosuudelta puutarhaan 

jossa niistä kasvaa tietenkin hänen hoidossaan 

mahtavan kokoisia ja uhkeita. 

 Aikoinaan Hollolassa asuessamme ihailimme äidin 

kanssa Salpakankaan seurakuntakeskuksen 

seinällä kasvavaa piippuköynnöstä. 

Mama hankki sellaisen tänne mökilleen vuosia 

sitten ja kesäisin köynnös peittää pihan vanhan 

pienen navetan miltei näkyvistä. 

Piippuköynnös yrittää 

kurkottaa taivaalle. 

Kevään viimeisiä tulppaaneja 

lemmikkien kera.

 Päivänliljoja kukassaan.

 Eri syreenilajikkeita Maman pihalta. 

Kaikkia en edes älynnyt kuvata... 

Maman mökki on kuin 

suoraan Karjalasta, vaikka 

Hämeessä sijaitseekin. 

Akankaali koreana. 

Olen saanut tätä Mamalta 

meidänkin pihaamme mutta ei 

se meillä lähtenyt kasvamaan. 

Jospa minulta puuttuu se jokin 

tietty kosketus? 

Vein mukanani Mansikkamäelle 

tietenkin mansikkakakun...  

Lisäsin päälle vielä kirsikoitakin 

kun itse olen niihin ihan hupsuna! 

Meitä hemmoteltiin kaikella ihanalla! 

Oli leivitettyä kananrintaa, uusia perunoita 

valkosipulivoilla, ihanaa salaattia, 

savukinkkua juustolla, ranskan 

perunoita jne...!

Lähdimme illalla massut pullolaan 

ja suupielet kohollaan. 

Maistelimme meillä vielä lasilliset 

Oodi vapaudelle -kuoharia. 

Oli kyllä turhan hapanta (kuivaa) 

miulle, mutta muut pitivät siitä. 

Olen kai liikaa myynyt kirpparilla 

tavaroita kun ei meiltä löytynyt 

edes neljää samanlaista 

samppanjalasia. =) 

Sunnuntaina Muruset auttoivat Hania 

rakentamaan kesäkeittiön lattiaa. 

Siihen sitten kannettiin Tokmannista 

hankittu isompi hiiligrilli jossa 

paisteltiin kanankinttuja, ananasta, 

pottuja ja maggaraa ja vielä 

jälkiruuaksi lettuja. 

Kuvassa miun gluteenittomia lettusiani. 

Ne tavalliset, joita muut söivät, 

 taisivat pysyä koossa 

paremmin kuin nämä. 

Mutta makuhan se on tärkein. =) 

Virran partaalla

Vaelsimme Hanin kanssa virranparraslenkkimme jo 

reilu viikko sitten mutta aikalailla täällä on saman 

näköistä edelleen, kuin olisi vasta kevät. 

Metsäkurjenpolvet kukkivat kaikkialla 

muualla paitsi meidän pihalla 

ne ovat vasta nupullaan.  

Sittenpä on jotain 

mitä odsottaa... 

 

 Piikkilankakerä on joltain joskus 

niitylle unohtunut... 

En mennyt kovin lähelle etten löydä 

ruosteista piikkilankaa vielä polvestani. 

Nurmitädykkeitä niityllä. 

Näitä ihanuuksia on myös 

omalla pihalla. 

Tuttuja lapsuudesta...

 Meilläpäin on tänä keväänä 

(vai kesänä?) 

ollut pihlajissa ihan kamalasti 

kukkia! Syksyllä pitäisi pihlajien 

notkua marjoista. 

Viime keväänä niissä ei 

ollutkaan kukan kukkaa, 

eikä syksyllä siten marjan marjaa... 

Jospa se vanhan kansan lumi-

uskomus meneekin niin, 

että lunta on talvella saman-

verran kuin pihlajassa marjoja? 

Kun toisinpäin se ei tunnu 

pitävän paikkaansa, ettei pihlaja 

muka kahta kantaisi, lunta 

ja marjoja, samana vuonna. 

Ja taas hiukan metsäkurjenpolvia. 

 

Lupiinit ilahduttivat ojan penkalla. 

Tiedän että joku raivostuu niitä 

nähdessään, samoin kuin jättibalsamiakin 

katsellessaan. Mie vaan ilostun... 

Neidonkorento bongattuna 

virran varrelta.

 

Koko tämän ajan jonka olemme täällä 

asustaneet, on Palojoki raukka aina vaan 

enemmän rehevöitynyt. 

Onneksi emme hankkineetkaan sitä 

kanoottia, josta seitsemän vuotta sitten 

hieman haaveilimme... 

Ei sillä pääsisi tuolla eteenpäin. 

 

Niin kaunis on taivas, 

kaunis on maa... 

 Viimeiset voikukanhahtuvat... 

 Jokin vanha narsissilajike joka 

aikaa uhmaten ilmestyy entisen 

talon pihan paikkeille, 

vaikkei sitä pihaa enää 

edes ole... 

Se aika vuodesta

Suomessa juhlitaan juhlapäiviä 
jo aattona, joka on monelle vielä 
samalla työpäivä: vappua vapunaattona,

joulua jouluaattona, juhannusta juhannusaattona jne. 

Me otamme vähän ennakkoa juhlasta kuin juhlasta 

joita useissa muissa maissa vietetään 
vasta varsinaisena juhlapäivänä. 
Mutta yhtä kaikki, ihan sama. 
Juhlia on niin harvoin niin mikä 
ettei niitä saisi viettää usean 
päivän ajan. 


Säästä ja itikoista viis, 
otetaan taas 
juhannus haltuun! 

Juhannus on vuoden valoisimman ajan juhla, 

jota vietetään kesäkuussa kesäpäivänseisauksen lähellä. 

Juhannusta vietettiin Suomessa alun perin Ukon juhlana 
sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. 

Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin ”pesässä”, eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä.
 Juhannuspäivä oli suotuisa myös enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. 

 Pahoja henkiä karkoitettiin juhannuskokkoja polttamalla. Juhannuskokkoja poltettiin aluksi maan itäisissä osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. 
Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä ja pohjoisissa osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Aikaisemmin maan länsiosissa poltettiin ennen juhannusta helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Jälkimmäinen perinne elää edelleen Pohjanmaalla. Myös syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan poltettiin kokkoja. 

Juhannusta vietettiin alun perin vuoden valoisimpana päivänä eli kesäpäivänseisauksen aikaan. Katolinen kirkko siirsi juhlan vieton kesäkuun 24. päivään eli vietettäväksi puolta vuotta ennen joulua.
 Suomessa juhannusta juhlitaan kesäkuun 20. ja 26. päivien välisenä lauantaina,näin on ollut vuodesta 1955 lähtien.

Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin myös suursiivous. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja. Koivunoksista sidottiin lisäksi tuoreita vihtoja. Sisään taloon kannettiin kukkia ja tuoreita puunlehviä. Pihoille tehtiin lehtimajoja ja huoneisiin ripoteltiin haavan- ja pihlajanlehtiä. Koivunoksista sidottiin vihtoja.

Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamassa yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin. 

Juhannus on ollut Suomessa aiemmin vilkkainta avioliittoaikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia.  

^{1950-luvulla Aavasaksalle saapui joka vuosi juhannuksena suuri joukko matkailijoita keskiyönauringon juhliin. Vanhoja juhannusperinteitä vaalitaan vuosittain etenkin Helsingin Seurasaaressa järjestettävissä perinteisissä juhannusjuhlissa.}

Ahvenanmaalla ja suomenruotsalaisella rannikkoalueella on pystytetty juhannussalkoja, joka koristellaan lehdin ja kukin.
On arveltu keskiajan Hansa-kauppiaiden tuoneen salkoperinteen Pohjoismaihin, jolloin tapa olisi sukua Manner-Euroopassa vappuna pystytettäville saloille.

Pohjanmaalla on ollut käytössä juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsittiin latvatupsuun asti. Kuusi sai seistä pihalla ainakin kekriin saakka syksyllä.

Monet juhannuksen perinteistä juontavat juurensa vanhaan eurooppalaiseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan kesäpäivänseisauksen aikana. Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. 

^-Wikipedia-  

Juhannusaattona on myös 
Suomen lipun päivä 

 ja liputuspäivä.

Lippu nostetaan salkoon virallisesti aattoiltana klo 18.00

 ja lasketaan salosta juhannuspäivän iltana klo 21.00. 
Mutta monesti näkee että lippu on jo aattoaamusta 
salossa ja on siellä kaksi päivää. Ei se ole niin 
vakavaa. 

Juhannuksena on tehty runsaasti erilaisia juhannustaikoja.  Tunnetuimpia ovat erilaiset lemmentaiat. Taioilla pyrittiin takaamaan naimaonni, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Juhannustaioista monet tehtiin alasti. Naimaikäiset tytöt koettivat saada selville tulevan sulhasensa esimerkiksi kiertämällä kolmesti saunan ympäri ja kurkistamalla lakeisesta sisään tai katsomaan keskiyöllä alastomana lähteeseen. Juhannussaunassa valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi lukemalla loitsuja ja kylpemällä kukista tehdyllä vihdoilla.

 Juhannuspäivä oli suotuisa enteiden katsomiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea. Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. 

-Wikipedia-

Lisää juhannustaikoja...

Katso vuoden 2017 juhannussää täältä. 

Katso juhannuksen aukioloajat täältä

23.6. on Kansainvälinen leskien päivä. 

24.6. Juhannuspäivänä on myöskin Käy uimassa -päivä, 
jos tarkenet ja samalla on myöskin Keijukaispäivä. 

25.6. on Hirsimökkipäivä ja monethan ovatkin 
tällä hetkellä jollain mökillä... =) 

26.6. On vuorossa Kanoottipäivä. 
Sekin sopii varmasti monelle juuri nyt, kuin nenä päähän. 
Samana päivänä on niin ikään Suklaavanukaspäivä. 
Se onkin vähän erikoisempaa juhannusruokaa.