Metsäretkihetki

 Lauantaiaamuna lähdimme ajelemaan jonnekin 

ja itse oikeastaan olin siinä vaiheessa varsin 

tietämätön matkakohteestamme.

Menomatkalla piipahdimme ensin kahvilla 

 Valkealassa tässä ihastuttavassa 

kahvila-sisustuspuoti Kaarnasydämessä. 

Kuvassa Hanin porkkanakakkupala. 

Siellä olisi ollut myynnissä kaikkea ihanaa sisustuksellista, 

mutta hinnat valitettavasti yli miun kipurajani. 

Siispä tyydyin vain ihailemaan niitä kaikkia ihanuuksia.

Nuo ylimmän kuvan sydämelliset

lyhdytkin olivat tosi suloisia. 

 Repoveden kansallispuiston maisemissa 

oli kovasti muitakin vaeltajia. 

Sinne yllätysreissumme sitten johti. 

Aamupäivällä oli todella kaunis sääkin.

Olin pakannut marjaämpäreitä mukaamme, 

mutta niitä ei sitten tarvittukaan ja minä 

olin ihan väärin pukeutunut sinne paikkaan. 

Minulla oli kangaskengät jalassa 

ja kumisaappaat autossa.

Repoveden metsä oli kaunis, 

sammalmattoineen ja puunrunkoineen. 

Vastarannan kalliot näyttivät jyrkänuhkeilta ja kunnioitettavilta.

Lossilla pääsi yli järvensalmen, käsivoimin. 

Onneksi oli herrasmiehiä mukana 

jotka kävivät töihin heti lossille astuttuamme. 

Metsän kauneus on sen hiljaisuus.

Itselläni oli vaan niin huonot kengät, 

ettei vaeltelusta tullut kovin pitkäaikaista. 

Jos olisin tiennyt minne päädymme, 

olisin pakannut vaelluskengät autoon mukaan. =)

Woikosken kaasutehtaan koski kuohusi kotimatkalla. 

Ihastuin tuohon koskenpartaan kivitaloon...

Meillä oli eväitä mukanamme joita ampiaisetkin 

valitettavasti tahtoivat myös maistella ja niinpä istuskelumme 

huovalla rantakalliolla, jäi tosi lyhyeksi piknikiksi.

(Ulkonasyöminen kävi lyhyeksi myös Lahdessa 

Sinuhen leipomon lounaskahvilassa tässä eräänä päivänä.)

Ovat nuo kaikki lentävät ötökät tosi nälkäisiä, koska kaikki 

mesikukat ovat suurinpiirtein jo kukkineet. Nälkä ajaa ötökän 

jopa istumaan ihmisen eväsleivälle... 

ja leipähän lentää silloin kauas, 

piknik-viltti ravistellaan 

ja ihmiset juoksevat autolleen 

ajaen tiehensä... 

 Heinola sattui olemaan kotimatkan varrella 

joten menimme katsomaan onko Jaakko-papukaija Lintutarhalla 

vielä saunaan menoa kehottelemassa, mutta ei löytynyt 

koko papukaijaa? Mitä sille on tapahtunut? 

Löytyi vaan valkoinen papukaija Kaija, 

jota lapset tuntuivat kutsuvan Kaija Koo:ksi 

ja utelias, mutta selkeästi strrrrressaantunut koputtelija Otto-kakadu,
(oli repinyt itsestään hirrrrrveästi höyheniä yksinäisyydessään...) 

jonka olisin huolinut heti mukaani, komea Julli-korppi, 

joka tuijotti katolla vaeltavia puluja, hassu harmaahaikara 

ja monta muuta nokallista eläintä.

Seikkailusta se tämäkin kävi. =)