Tässä viimeisen isomman lumimyräkän jälkeisen
aurinkoisen päivän kuvia pihamaalta.
Nyt näistä lumista on enää muisto vain, mutta
olin unohtanut kuvat kameran sisuksiin...
Terijoensalavat ovat mukavasti kasvaneet
pituutta kesä toisensa jälkeen.
Kesällä ne muodostavat lehtineen ihan
mukavan näkösuojan.
Takapihan raita tuolla salavien takana
kurkottelee sinitaivasta.
Etupihan yksi koivu
on saanut jo pesäpönttöönsä
tiaisasutusta.
Kesäasukkaat ovat siis saapuneet.
Hopeapajumme sai arboristilta nuorennusleikkauksen
ja sen ikä näin piteni, eikä ole vaaraa, että
oksat halkeaisivat tai myrskyllä kaatuisivat
autojen, ihmisten tai rakennusten päälle,
niin kuin naapuripihoissa on käynyt...
Tästä se keväällä ja kesällä piristyy kasvattamaan
uusia oksia ja virkeitä lehtiä.
Sähkölaitoksen miehen turhaan katkoma kuusenlatva
on vielä ihan pirteänä. Se olisi ensi jouluna ollut
hyvä joulukuusi...
Vanhan pihlajan
ja hieman nuoremman pajun latvuksia.
Minä en halua pyöräillä talvella,
tapaturma-alttiina tyyppinä...
Pyörämme olivat koko talven
terassin suojassa. Nyt ne ovat jo
ajokunnossa, eivätkä enää somisteina.
ajokunnossa, eivätkä enää somisteina.
Takapihan epäluuloisen naakan katse...
Etupihan lintubaarissa on
käynyt paljon siivekkäitä
tämän talven aikana.
Saldo kaksi x 25 kg auringonkukansiemeniä,
paljon talipalloja ja pussikaupalla erikoissiemensekoituksia.
Keltasirkku ihmettelee mitä
kurkistelen olohuoneen ikkunasta...
Vielä niitä lumisateita sataa muutama
tällekin näkymälle, ja sitten saadaan
odotella kevätkukkien pilkistystä maasta...
