Löysin kirpputorilta kiinnostavan kirppispöydän, jossa oli tavaroita,
jotka olisin voinut kaikki ostaa, mutta olin määritellyt itselleni 10 euron ylärajan.
Oikeastaan olin mennyt tällä kertaa kirppikselle aikomuksenani ostaa kangasta.
Joko uutta, jos jollain sellaista on myynnissä tai sitten jonkin vaatteen tai vaatteita,
joista saisin kangasta askarteluideaani.
Kirpputorilla oli kuitenkin aivan liikaa ihmisiä miun makuuni, jolloin minusta tuntuu ruuhkassa
että pyörryn, en saa happea ja joudun paniikkiin ja miun pitää lähteä äkkiä ulos.
Sama tunne iskee joskus tavaratalon meluisessa kassajonossa tai vaikkapa kirkossa jne
epämukavuusalueilla, suljetuissa paikoissa, joissa on liikaa melua ja ihmisiä.
Niinpä ihailin oikeastaan vain sitä yhtä pöytää, ja silittelin muutamia esineitä,
ja viimein valitsin itselleni kirjan, joka näytti lukemattomalta ja uudelta,
sekä lintujenruokintalaudan, joka niin ikään oli uusi, Plantagenista ostettu
ja vielä osaksi paketissa. Oi, uusi kirja muutamalla eurolla on onni.
Miksi sitten ostaa lintujenruokintalauta,
kun metsäkin on kaadettu?
Lintujenruokintalauta, uusi sellainen tähän pihaan, on lohdutusta pikkulinnuille,
jotka menettivät kotipaikkansa ja pesäpuunsa pikkumetsän tuhoamisen myötä.
Sillä onneksi pihasta kuuluu vielä lintujen ääntä.
Lintulauta on jo paikoillaan pihalla,
ja sen ovat löytäneet pikkuiset ystäväni.
Kirja on jo aloitettu ja odottaa minua luokseen
sohvalla...
