Niin kauhea talo, että se oli melkein romanttinen.
Sarjassamme tien varrelta bongaamiani juttuja... =)
12.11.2014
Aavemaista
Olen aina ollut sellainen omanlaiseni erityisherkkä introvertti & erakko. Rakastan hiljaisuutta, balladeja, elokuvia, hyviä kirjoja, puita, perhosia ja kukkia, sekä mustarastaan laulua, auringonlaskuja, iltaruskoja, kuuta ja tähtitaivasta, kahvin tuoksua, kokkaamista omille rakkaille, sateen ropinaa, tuulen tuoksua pyykeissä ja aamukastetta. Omaan jonkinlaista vaeltajan verta suonissani, sillä en malta jäädä paikoilleni pitkäksi aikaa. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita jo ihan pikkutytöstä saakka. Betonisessa kaupungissa näännyn, mutta luonnon rauhassa herään eloon. Siellä voin jälleen hengittää. Luonto on ollut aina paras ystäväni. Tällä hetkellä talvinen asuinpaikka on Suomi ja kesällä Eesti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
tuolla asuu varmaan peikkoja jotka ovat kilttejä ja pupujusseja ehkä oraviakin. on koloja mihin rakentaa talvi pesä
Kaunis ja tunnelmallinen...
Pistää mielikuvia liikkeelle.
Kuvana teknillisesti mainio...
Ketähän tuossakin on asunut...:)
What a lovely little house, even if it is going back to the soil!!
♥
Kiitos Eko. =)
Itse päärakennus taisi olla hiukan sivussa ja kookkaampi rakennus. Tuo oli jokin mummonmökki tai saunamökki tms... ♥
Thank You Judy. =) I think it was scary and interesting same time. =)))
Lähetä kommentti