Muuttolintu on lintu, joka viettää vuoden eri osat säännöllisesti eri paikoilla. Muuttomatkojen ajankohdat, suunnat ja pituudet vaihtelevat huomattavasti lajeittain. Maailman kaikista noin 10 000 lintulajista yli puolet on enemmän tai vähemmän muuttolintuja. Muuttaminen on adaptaatio, joka auttaa lintuja selviytymään.
Evolutiivisesta näkökulmasta on vaikea nähdä, miten lajille on voinut kehittyä ominaiseksi viettää aikaa niin keskenään etäisillä alueilla maapallon pintaa, miten käyttäytyminen on voinut saada alkunsa. Eurooppalaisten lajien käyttäytymisen taustalla on usein jääkauden vaikutus: muuttomatka on alun perin ollut varsin lyhyt, esim. vain Välimeren yli, kesän ja talven vaihtuessa, mutta jääkauden lopulla kun jää alkoi vetäytyä, sopiva ilmastovyöhyke on siirtynyt jatkuvasti pohjoisemmaksi, kunnes lopulta muuttomatkat kasvoivat nykyisiin mittoihinsa. Toisaalta ne lentävät keväällä pois tropiikista myös paetakseen tropiikin lukuisia saalistajia.Muuttaminen on linnuille hyödyllistä ennen kaikkea ravinnonhankinnan ja lisääntymisen kannalta. Keväästä syksyyn korkeilla leveysasteilla on tarjolla paljon ruokaa, kuten hyönteisiä, silmuja, kukkia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Siellä on myös paljon tilaa pesiä ja vähemmän petoja kuin tropiikissa. Pesimisen jälkeen, tai viimeistään kun syksy saapuu ja ruoka alkaa vähentyä, monet linnut muuttavat takaisin lämpimille seuduille, missä ruokaa on saatavilla vuoden ympäri.
Yksilö pesii ja talvehtii samoilla seuduilla vuodesta toiseen. Vanhemmat linnut osaavat muuttaa tarpeeksi aikaisin saadakseen hyvän reviirin ja parin. Nuoret linnut lähtevät muuttomatkoilleen usein vasta myöhemmin ja kuluttavat myös matkaansa enemmän aikaa kuin kokeneet linnut. Lintuja kuolee paljon muuttomatkojen aikana, ja nuorten lintujen kuolleisuus on korkeampi kuin kokeneiden lintujen. Jotkin linnut pesivät petoja välttääkseen hyvin syrjäisillä seuduilla, kuten kallionseinämillä tai saarilla.
Miksi ja milloin linnut muuttavat?
Muuttaminen on vaistomaista. Yksittäinen lintu aloittaa muuttomatkansa tuntiessaan vastustamatonta halua lähteä.
Linnut muuttavat pääasiassa ravinnon saatavuuden ja lisääntymisen perässä. Pohjoisen talvessa hyönteis- ja vesiravintoa ei ole riittävästi, joten linnut suuntaavat etelämmäs. Lintujen sisäinen kello ja hormonitoiminta reagoivat päivän pituuden muutoksiin, mikä laukaisee "muuttolevottomuuden".
Syysmuutto voi alkaa jo elokuussa, (esim. kahlaajat) huipentuu syys-lokakuun aikana ja jatkuu joulukuulle asti (vesilinnut).
Valmistautuminen muuttomatkaan
Linnut valmistautuvat muuttomatkaansa vaihtamalla uudet sulat ja syömällä itselleen riittävästi vararavintoa. Lintu muuttaa ruokavalionsa energiapitoisemmaksi lihoakseen nopeammin. Syömisen tarpeen laukaisee vähentynyt auringonvalo, joka aiheuttaa linnun hormonitoimintaan muutoksia. Muuttoon valmistautuminen aiheuttaa linnussa myös ruoansulatuksen tehostumista, ja joillain lajeilla lisäksi esimerkiksi sydämen ja lihasten kasvua ja hemoglobiinin lisääntymistä. Toisaalta linnun lisääntymiselimistö surkastuu lähes olemattomiin. Muuttoa edeltävinä päivinä ja viikkoina lintu muuttuu levottomaksi. Ylimääräisen liikehtimisen avulla lintu vahvistaa lentolihaksiaan ja tehostaa aistejaan.
Miten linnut osaavat suunnistaa?
Lintujen muutto on monimutkainen ja tarkasti ajoitettu prosessi, joka perustuu perinnölliseen vaistoon, sisäiseen kelloon ja erinomaisiin suunnistustaitoihin. Linnut suunnistavat muuttomatkoillaan ja jokapäiväisessä liikkumisessaan käyttämällä useita toisiaan täydentäviä aisteja. Syksyllä ne muuttavat myös paetakseen talven kylmyyttä.
Suunnistus on yhdistelmä synnynnäistä vaistoa ja opittuja reittejä. Linnut käyttävät rannikkoviivoja, vuoristoja, jokia ja muita suuria maastonmuotoja maamerkkeinä. Osa lajeista (kuten joutsenet ja kurjet) muuttaa perhekunnittain, jolloin nuoret linnut oppivat reitin vanhemmiltaan, kun taas jotkut lajit muuttavat yksin perimänsä "kartan" avulla.
Jotkut lajit voivat käyttää jopa hajuaistiaan. Linnuilla on myös erinomainen Nelivärinen näkökyky, ja ne näkevät ultraviolettivaloa, mikä auttaa niitä hahmottamaan ympäristöä paremmin kuin ihmiset.
Linnuilla on magneettiaisti, mikä toimii niille eräänlaisena kompassina, mikä auttaa niitä tietämään sijoituksensa ja suuntansa, erityisesti merien yllä. Sähköiset laitteet saattavat haitata linnun magneettiaistia.
Jotkin lajit muuttavat päivänvalossa, toiset öisin. Esimerkiksi suurin osa pikkulinnuista muuttaa öisin, jolloin lämpötila on viileämpi ja saalistajia on vähemmän. Yöllä tuuletkin ovat rauhallisempia kuin päivällä.
Muutto on herkkää säälle ja esimerkiksi monet pikkulinnut keskeyttävät matkansa huonolla säällä.
Toiset lintulajit muuttavat yksin, toiset taas perhekunnittain tai parvissa. Toisinaan väsyneet linnut saattavat ottaa lyhyen kyydin jopa valtamerilaivalla.
Päivämuuttajat hyödyntävät aurinkoa ja sen polarisoitunutta valoa, kun taas yömuuttajat suunnistavat tähtitaivaan avulla, sekä aiemmin oppimiaan suotuisia reittejä. Valosaaste saattaa harhauttaa lintuja.
Suuremmat linnut, kuten petolinnut ja kurjet, muuttavat usein päivällä hyödyntäen ilmavirtauksia. Päiväsaikaan muuttavat linnut näkevät maiseman paremmin, ja ne voivat saalistaa hyönteisiä ilmasta sekä hyödyntää lämpimiä nousevia ilmavirtauksia ylittäessään vuoria.
Sosiaalisimmat linnut muuttavat parvissa. Näitä ovat muun muassa sorsat, hanhet, joutsenet, kurjet, pelikaanit, flamingot, pääskyt, tilhet ja rantalinnut. Ne voivat muodostaa V:n tai J:n muotoisia parvia säästääkseen energiaa ilmassa, ja huonotkin suunnistajat selviävät parvessa perille.
Pitkät lentomatkat
Muuttomatkat voivat olla jopa kymmeniä tuhansia kilometrejä. Pisimmän muuttomatkan tekee lapintiira. Se asuu puolet vuodesta pohjoisella napa-alueella ja puolet eteläisellä napa-alueella, ja tekee vuoden aikana yhteensä 40 000 – 70 000 kilometrin muuttolennon.
Aloita lintujen tarkkailu
🪶
Lisäksi tänään on mm Eurooppapäivä, #EuropeDay, tuulimyllyjen päivä, #WindmillDay, sekä maailman vatsatanssipäivä, #WorldBellyDanceDay, ja tämä viikko 4.-10.5. on ollut astmatietoviikkoa.





.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti