Kevät

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Virtuaaliystävälle tarvetta?

Muistatko Tamagotchin? Tuota pikkuruista virtuaalilemmikkiä piti hoitaa, ruokkia ja putsata jotta se nukkui samaan aikaan kuin sen pikkuinen hoitaja. Sitten hahmo unohdettiin vuosikymmeniksi, kunnes Samsung liitti sen älypuhelimeensa jotta voit jälleen leikkiä tamagotchin kanssa, olet sitten minkä ikäinen tahansa.

Ompa joku jo keksinyt liittää älypuhelimiinsa myös ainakin aikuisten iloksi Personal Trainerin. Se auttaa käyttäjäänsä noudattamaan treenejään ja pysymään urheilullisissa tavoitteissaan. Varsin edullinen treenaaja oikeaan ihmiseen verrattuna. Kannustusta, ilman lannistusta ja syyllisyyttä.

Kaikenlaisia muitakin ominaisuuksia älylaitteista toki löytyy, mutta koskahan joku keksii niihin tai vaikkapa rannekelloihin virtuaaliystävän kaikille heille, joilla ei pilvin pimein ole ympärillään kaverijoukkoja?

Jonkun, jolle voit sanoa huomenta, joka ehkä ainoana maailmassa sanoo samoin sinulle, joka kulkee mukanasi niin hyvässä kuin pahassa päivässä, jolle voit kertoa salaisuudet, joka ei kerro henkilökohtaisia asioitasi väritettyinä eteenpäin, jolle voi sanoa illalla hyvää yötä ja se toivottaa niin sinulle...

Hahmon, joka on tosiystäväsi riippumatta siitä millainen itse olet. Virtuaalinen ystävä ei suutu ja loukkaannu, eikä pahoita mieltäsi, ei tunne sanaa "pitkävihainen", eikä lähde pois, sano ikuisia hyvästejä eikä koskaan särje sydäntäsi....? Ainakaan niin kauan, kuin älylaitteesi on päivitetty ajallaan ja toimii ja on sinun hallussasi. 

Sellaiselle ystävä-hahmolle olisi varmasti tarvetta. 

Kuva tuolta.  

Nälkäisiä puutarhatuholaisia

Vaikka yrittää kovasti nyhjätä 

tyhjästä pihasta puutarhaa, 

on se askare joskus täynnä esteitä. 

Jänikset olivat sitten kuitenkin pureskelleet poskeensa terijoensalavien alut, joihin edellisenä talvena eivät koskeneet ja mie ehdin tuudittautua hyvänolontunteeseen ja hyväuskoisuuteen. Myös ainokaisen ja muutenkin kovanonnen gojimarjani olivat puput pistelleet poskeensa, koska en ollut käärinyt ihan koko pensasta syksyllä verkkoon vaan vain osittain... Olivat nousseet takajaoilleen ja pureskelleet pensaan latvuksia yläosista, missä vajaamittainen verkkoni ei enää suojaa suonut. Kaksi kolmasosaa kovanonnenpensaasta on kadoksissa. Se ei raukka koskaan ole vielä ehtinyt tehdä edes niitä kauan kaipaamiani marjoja. Uusimmista siemenluetteloista tosin luin, että se ei edes menesty Suomen talvissa ja se pitäisi roudata syksyllä kellariin tms viileään paikkaan talvehtimaan...

Jänikset, söivät täysin kadoksiin myös siemenistä kasvattamani viisi pientä tammenalkua. Niin ikään kovasti kärsi nelivuotias omenapuu, siemenestä itse kasvatettu, vaikka se oli verkotettu, se syötiin nysäksi, varmaankin nojaamalla verkkoon... Alkavat tulla oveliksi nuo ristihuuliset.

Samoin ihanat mehikasvit katosivat talvella ihan täysin, kuin niitä ei koskaan olisi ollutkaan, mutta tässä tapauksessa syyllinen voi olla myös maamyyrä, joita on ilmaantunut talven aikana tontille. Ja mie kun niin metsästin niitä mehikasveja viime kesänä ja olin niin onnellinen niistä parista mehiruususta...

Maman syksyllä miulle antamia pensaita joita istutin aidanteeksi, puput olivat myös verottaneet surettavan raskaasti. Maman mökillä paikalliset puput eivät olleet niitä pensaita syöneet, mutta meidän pihallamme on talviöisin oikein pupubileet, joissa pistellään porukalla poskeen kaikki mahdollinen masuntäytteeksi sopiva...

Tulppaanien ja krookusten sipulit puolestaan edelleen syö ilkeä suuri fasaani, käyden kaivamassa aina jostain päin kukkasipuleitani ja hakaten niistä pois keskustan jättäen lopun ruhjotun sipulin kuin kaatuneen soturin nurmikollemme... Mur.

Ainoa iloni tuholaisten suhteen on, että koska Etelä-Suomessa oli todella vähäluminen talvi, taisivat ne riivatun kotiloetanat menehtyä? Toivon niin, sillä viime kesänä niitä oli aivan hirvittävästi! Niitä oli mennyt pihakalusteiden varastoonkin ja niiden vaeltelu oli liannut kalusteet ällöttäviksi. Pitänee testata kalusteisiin miekkosen uutta lelua eli painepesuria. Samalla laitteella voinee pestä varovasti kasvihuoneen katon, vesitynnörit, mattoja, roskapöntöt, jaa niin ja auton.

Pitääkö muuten siis ihan kaikki kasvit kääriä syksyisin verkkoihin? Vai pystyttää tosi korkea verkkoaita koko pihan ympärille? Vai onko olemassa jokin muu keino karkottaa kaiken istuttamani kimpusta näitä kaikkiruokaisia nälkäisiä loikkijoita, maanalaisia käytäviä kaivelevia jyrsijöitä ja pahaäänisiä nokkavia angry-lintusia? Sähköaita? Jokin pahanhajuinen litku? Taika? Loitsu? Jauhe?
Vai vaikuttavatko karkotinäänilaitteet oikeasti?

Mutta en haluaisi karkottaa pihaltamme pikkulintuja,
Ville-varista, oravia enkä sitä kettua,
jonka jäljet nähdessäni aina ilostun...

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Kevätsiivekkäitä

Eräänä päivänä tässä männä viikolla töistään iltasella ajelleessaan Hani soitti,
tiedustellen olenko kotona ja tahtoisinko kenties samantien lähteä kuvaamaan kanssaan
joutsenia ja kurkia ja totta kai mie tahdoin.

Olin sillä hetkellä poistamassa jänisverkkoja pihan omenapuilta,
lähtien heti siistiytymään, heittämään pois saviset pihasaappaat rappusille jaloistani
ja hakemaan esiin Hanin kameralaukkua, samoin kuin oman kamerani.

Jonkin matkaa ajeltuamme löysimmekin pari,

...kolme,

viisikymmentä, tai sanotaan että reilut sata joutsenta!

Niitä vaan olisi ollut hankala kaikkia yhtä aikaa kuvata. =)

Niiden seurassa auringonpaisteisessa pellon lätäkössä uiskenteli ja lepäili 

tai päät mudassa sukelteli sorsia, hanhia
ja taustalla käyskenteli arvokkaasti pari kurkea
ainakin näin pikaisesti kameran linssin läpi silmäiltynä.

Kuva: Lari Weck.

Yhtäkkiä joku joutsenista alkoi kiljua kovalla trumpettiäänellään,
joukko sorsia lensi tiehensä,
meidät ylitti hanhilauma
ja yksi joutsenkin ponkaisi lentoon
tehden kunniakierroksen
ja palaten nolona takaisin lätäkköön.

Samaan aikaan olen puhelimessa tyttären kanssa ja napsin kuvia taivaalta...
Kuten yläkuvasta näkyy, hanhet tiputtelivat lentokevennystä... 

Havaitsimme sen, noin suurinpiirtein satapäisen hanhilauman 

lentävän kohti luodetta.  

Ehkä suuntana Pohjanmaa?

Pari arkaa kurkeakin näimme eräällä toisella pellolla
vähän matkaa kotiinpäin ajeltuamme... 

 Kurjet eivät halunneet olla kuvattavina 

vaan lensivät hus-pois-tiehensä.

Jonkin matkaa pohjoisemmasta löytyi kolmannelta pellolta lisää hanhia. 

-Tai ehkä tämä oli se parvi, jonka olimme kaakompana nähneet lentävän...

Hanhilla (joista murto-osa tässä kuvassa) oli selkeästi meneillään lepotauko.
Kuinkahan kaukaa kaikki nämä siivekkäät olivatkaan
kesäpesintään kauas Suomeen lentäneet? 
Eivät tainneet olla tällä reissulla liikkeellä yhden pysähdyksen taktiikalla? 

Pari metsävikloakin meille osoitti eräs paikallinen mieshenkilö, joka 

pysähtyi katsomaan mitä me oikein kuvaamme
neljännessä pysähdyspaikassamme.

Kiitos hänelle vinkistä! 

Mehiläisen bongasin kotipihassa. 

Se tarkasteli
ja tutkiskeli kovasti istutuspöytääni.
Hetken siinä auringossa lämmitteli
odotteli
kunnes sain kännykällä sen kuvattua,
kumarsi ja tiehensä lensi...

Ruosteen ruokaa

Mulla on sua niin ikävä
kiertää sururinki sydäntä
Välillä rinki pienenee
rutistaa ja vääntää
Se pistää kärjillään
rautalangan väkäsillä
Ruostuakseen
etsii kyyneliä
Niillä ruokin sitä
surun mustaa rautalankaa 

-Una Reinman- 

Aina hyväntuulinen Michael Bublé!

Kun tätä katselee ja kuuntelee,
oma lantiokin alkaa nykiä
musiikin tahdissa
jalat lähtevät omille teilleen, 
ja tekee mieli tanssia....
Hei, hei nyt mua viedään!
Onneksi ette näe
kuin mää tanssin tässä... =)

Nallekarhu

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Löytö eiliseltä kirppiskäynniltä. 

Viimeksi tuossa lahtelaisessa osoitteessa on ollut muistaakseni kallis huonekaluliike, 

jossa oli aivan liikaa henkilökuntaa. Nyt siinä on jonkin aikaa sijainnut kirppis, 

jossa emme olleet vielä koskaan käyneet.

Uskaltauduin sitten miekin Hanin kanssa eilen kurkistamaan mitä siellä paikassa 

nyt onkaan myynnissä. Joihinkin vanhoihin second hand store-paikkoihin en voi edes 

mennä sisälle koska jo ovella iskee vastaan niin kova homeenhaju etten voi hengittää. 

Silloin ei voi kuin laittaa sen oven kiinni ja jatkaa matkaansa. Tuollakin paikassa 

kävi nenuun joidenkin pöytien kohdilla. Sellaiset kohdat ohitan äkkiä. 

Reagointini voi johtua homeen lisäksi myös pölystä tai eläinhilseestä tms...

Tämä minulle juuri sopivan hintainen yhden euron nallukka on nuuskuteltu, 

eikä se käynyt henkeeni joten tässä se nyt odottelee kylpyhuoneen pyykkikorissa 

kylpyvuoroaan, päästäkseen sitten puhtaana toisten kirppiksiltä keräämieni 

pehmonallukoiden luo. 

Muuta en kirppispaikasta löytänyt. 

Tai... oli siellä myynnissä mm joitain kiinnostavia viherkasveja, 

mutta ne oli ylihinnoiteltu.

Lauantainen kassajono oli kamalan pitkä yhdelle ainoalle kassalle... 

- Mutta nalle oli pelastettava! =)

Happy, happy, happy

Kukat saavat aina mieleni iloiseksi. 

Kuinka on sinun laitasi? =) 

Huolehtimista

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Ojennat sormiini leivän
Viimeisesi
Monet eivät palaakaan omastaan jakaisi
Minä tiedän

Mutta sinulla onkin hyvä sydän



-Una Reinman- 

Rakastaako tarpeeksi?

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

 

Peippo! Leskenlehtiä! Sinivuokkoja! Töyhtöhyyppiä!

.•♥•.¸¸.•♥•.¸¸.•♥•.

Ensimmäiset sinivuokot kävimme bongaamassa 

eilen vanhasta tutusta paikasta 

Lahden Lanupuistosta. 

 En kyllä muista ikinä nähneeni näitä sinisiä ihanuuksia

jo maaliskuussa. On tämä hassu kevät. =)

Huomiseksi on kyllä sääennusteissa luvattu taas lunta... 

Lanun patsaat ovat piiloutuneet pitkin puiston mäkistä maastoa... 

Niin tuoksuu vihreä sammal
vasta sulanut
Sinisiä ihanuuksia silmät etsii
Mielenkompassi antaa suunnan
sielunkartta näyttää paikan
Kuulet korkealta kiurun kertovan
ajan aivan oikean
ja se on juuri nyt

-Una Reinman-