Pääsiäisajelua

Koivu on jotenkin niin isänmaallinen puu. 

Seisoo suorassa tuulessa ja tuiskussa...  

Kurkiakin bongasimme matkan varrelta, 

läheltä Kantelejärveä. 

Fasaanikukko oli hyvässä lihassa... 

Rakastan kaisloja. 

Nämä ovat Kantelejärven kaisloja. 

Yhtää joutsenta ei siellä tällä kertaa ollut. 

Joskus niitä on sillä pienellä jävellä 

kymmenittäin. Ehkä olivat jo olleet 

ja kotipaikoilleen lentäneet? 

Kaisloja kovassa tuulessa.

Kohta alkaa sataa lunta. 

Tuuli oli niin hyytävä että kävelen jo poispäin järveltä 

sormet ihan jäässä... 

Kuvaan huvikseni Kantelejärven veneitä. 

Tässä punainen sellainen... 

Ja puinen sellainen. 

Aika romanttinen! 

Lumisade on jo ihan tuolla taustalla tulossa... 

Lumisade lähenee...

Tuuli yltyy... 

Tuuli ja sade ovat vieneet 

värin tästä tönöstä. 

Tuollaisia lumihelmirykelmiä satoi taivaalta, 

kuin Esikoisen takin hihalla näkyy. 

Sähkölangalla istuskeli Tuulihaukka. 

Taisi tykästyä tuuleen? 

Uhkea kuusi 

vei hetkeksi 

huomioni. 

Lähikoskella kuohui vesi ryskyen yli äyräiden. 

Terijoensalava ihan upoksissa kevättulvassa. 

Noukin paikalta hauskan kaarnanpalan. 

Laitan sen meidän puutarhaamme somisteeksi. 

Esikoinen valmistuu ihan pian eräoppaaksi 

ja hän oli meidän seuranamme 

etsimässä kivoja luontokohteita. 

Niinpä poikkesimme katsomaan Askolan 

hiidenkirnuja. Niitä on n 20 eri kokoista aikalailla 

jyrkässä kallion rinteessä jonne ei ole asiaa 

jos on liikuntarajoitteinen. 

Jokaisella hiidenkirnulla on nimi. 

Tässä yksi Kolmosista. Taitaa olla juuri Kattila. 

Jotkut kirnut olivat hurjankin suuria, 

ja tosi syviä, ja nyt vielä ihan täynnä 

jäätynyttä vettä. 

Kallioita vasten lepäävien sammalten  

alta valui koristeellisesti vettä ja jäätä. 

Sammal on suloista. 

Jos jaksoi kaikki jyrkät portaat, pääsi alas Porvoonjoen 

varrelle jossa voi vaeltaa kanootilla, paistella makkaraa, 

keitellä pannukahvit ja kiivetä hiidenkirnuille. 

Kuva ei kerro jyrkkyyskulmaa. 

Metsä odottaa lehtiä puihinsa. 

Kallion vänkkyrämännyt ojentelivat oksiaan 

kohti etelää. 

Hyvässä seurassa annos luontoa

on vieläkin nautittavampi. 

Kymmenet jäkälän eri versiot ovat mielenkiintoisia. 

Mäntsälän Shellin kohdilla oli pellolla 34 laulujoutsenta ja 

muitakin lintusia ansaitulla levolla. Voi minkä matkan ne aina 

tekevätkään kun saapuvat tänne palelemaan...

Tuolla Shellillä on aina pakko päästä käymään kahvilla, 
kun siellä on niin hyvä kahvi ja munkit. 

Erään talon portille oli joku ihana taiteellinen sielu 

kerännyt tällaisen keväisen pääsiäisnäyttelyn. 

 Minä haluaisin kovasti tutustua tuon kaiken 

esille laittaneeseen taiteelliseen ihmiseen! 

Ihana näkymä!  

Hän on luottavaisesti laittanut esille 
varsin upeita ja arvokkaitakin teoksia. 

Niinpä minäkin luottavaisesti kuvasin tätä satumaailmaa 

ihan ilman lupaa ja esittelen herttaisia teoksia 
teille lukijoillenikin.

Älä tyydy valtavirran totuuksiin ja tapoihin vaan 

käytä mielikuvitustasi. 

Ihana! Tuollaisen sammalpedin 
vanhasta metallisängystä olisin muutama 

vuosi sitten tehnyt meidänkin pihaan 
mutta Hani toppuutteli. =) 

Tässä sellainen nyt oli 

ja ilokseni sain sitä ihailla.  

Kiitos. 

Tämä piha oli ihana.

Töyhtöhyyppiä on täällä päin parvina 

mutta parvesta on minun kamerallani paha 

ottaa kuvia joten tässä yksi vain. 

Samoin täällä on peippoja näkynyt parvina joissa 

mukana mm viherpeippoja. 

Siitäkin parvesta oli vaikeaa napata kuvia. 

Kuvissani näkyy vain punaisia peipon masuja. =) 

Kotimatkan varrella tuoksui savu. 

Joku oli laittanut pihasaunan lämpiämään.