Hauskaa Vappua kaikille!

Ihana toukokuu 
 kuohujuomineen 
ja 
munkintuoksuineen 
alkakoon. 

Tässä teille 
Hyvät munkit:

1 l Munkinpaistoon sopivaa kasvisöljyä

    2 1/2 dl maitoa

    25 g hiivaa
(tai kaksi pussia kuivahiivaa)

    1 kananmuna

    1 dl sokeria

    1 tl kardemummaa

    1 tl vaniljasokeria 

    n. 7 dl vehnäjauhoja

    1/2 tl suolaa

    50 g pehmeää voita 

    PINNALLE:

    Sokeria

Liuota hiiva lämpimään maitoon ja lisää kananmuna. 

Jos käytät kuivahiiva, sekoita hiiva jauhoihin.

Sekoita sokeri, kardemumma, vehnäjauhot ja suola keskenään. Lisää suurin osa jauhoseoksesta taikinaan ja vaivaa taikinaa hetki.

Lisää lopuksi pehmeä rasva ja loput jauhot. Vaivaa taikina kimmoisaksi, lisää jauhoja tarvittaessa. Jätä taikina leivinliinan alle kohoamaan.

Kun taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi, pyörittele taikinasta pötkö ja jaa se noin 25 - 30 osaan. Pyörittele taikinapaloista pullia.
Kohota pullat leivinliinan alla leivinpaperin päällä kaikessa rauhassa.

Kuumenna sillä aikaa rasva kattilassa. Älä koskaan laita lieden lämpötilaa täysille rasvankeiton aikana. Paista n 180-185 asteisessa öljyssä. 

Muista pitää kattilan kansi esillä, jotta voit tarvittaessa tukahduttaa palavan rasvan. Älä koskaan heitä palavan öljyn sekaan vettä. (Olen ollut lapsena paikalla ja nähnyt että öljy syttyy vedestä palamaan entistä pahemmin!) Älä pidä liesituuletinta päällä. Jos et ole koskaan tehnyt munkkeja, tee ekat munkit sellaisen seurassa joka jo osaa...!

Nosta muutama munkki kerrallaan reikäkauhalla kattilaan. Paista munkkeja noin viisi minuuttia. Käännä munkit kerran paistamisen aikana.

Nosta munkit kattilasta reikäkauhalla lautaselle talouspaperien päälle ja pyörittele ne kuumina runsaassa sokerissa.

Voit tunkea teräväkärkisellä pursottimella hilloa tai

cremetäytettä valmiiden munkkien sisälle... =)

*************

Gluteenittomat munkit: 

34 kpl hillomunkkeja tai munkkirinkeleitä 

5 dl maitoa, vettä tai wissyvettä
50 g hiivaa (tai 2 pussia kuivahiivaa)
2 tl psylliumia
1 tl suolaa
1-2 tl kardemummaa 
1,5 dl sokeria
2 munaa
13 dl semperin fin mixin hienoa jauhoseosta
90 g sulatettua voita tai margariinia (1 dl)

Lämmitä maito, vesi tai wissyvesi kädenlämpöiseksi. Lisää nesteeseen hiiva ja sekoita hyvin.
 Lisää sen jälkeen psyllium ja anna turvota noin 10 min.
(Jos käytät kuivahiivaa nesteen täytyy olla 42 asteista ja lisää kuivahiiva tällöin jauhoseokseen.)
Lisää joukkoon muna, sokeri, suola ja kardemumma hyvin vispaten.
Lisää puolet jauhoista hyvin sekoittaen ja voisula.
 Lisää loput jauhoista ja alusta taikina hyvin yleiskoneella tai käsin kimmoisaksi, mutta pehmeäksi taikinaksi.
 Leivo taikinasta jauhotetuin käsin pieniä pyöreitä pullia ja kohota kuuman vesihöyryn päällä tai huoneen lämmössä leivinliinalla peitettynä kaksinkertaiseksi. Jos teet munkkirinkeleitä leivo ensin pyöreät pullat ja tee peukalo-etusormi otteella reikä keskelle.  Kuumenna paistonkestävä öljy 170-180 asteiseksi ja paista munkit kauniin kullan ruskeiksi.
Vinkki: Laita öljyyn nokare taikinaa ja jos se nousee heti pintaan se on sen merkki että öljy on tarpeeksi kuumaa.  

  Nosta kypsät munkit talouspaperin päälle valumaan.
Laita pursotinpussiin mansikka, vadelma tai omenahilloa tai marmeladia ja pitkänokkainen munkkitylla paikoilleen.
Pursota hilloa kypsän munkin sisään.
Pyörittele munkit siro erikoishienossa sokerissa.

Itse käytän paistonkestävää marmeladia hillomunkeissa koska se pysyy paremmin munkin sisässä. 

  Gluteeniton ohje Pörden sivulta

 

 Nigellan churrot: 

125 g jauhoja

1 tl leivinjauhetta

ruokalusikallinen ruokaöljyä

2,5 dl kuumaa vettä  

Kaikki sekoitetaan yhteen ja

voidellaan kädet ruokaöljyllä 

jotta saadaan taikina käsin nostettua pursottimeen.

Kokeile ensin öljyn paistolämpötilaa leipäpalalla.

Älä kuumenna öljyä liian kuumaksi

Purista pursottimesta taikinaa suoraan öljyyn 

ja leikkaa saksilla sopivia pötköjä.

Käytä tähtityllaa. 

Paista pinnalta kullanruskeaksi

nosta kuivumaan talouspaperille hetkeksi  

ja pyöritä sitten sokerikaneliseoksessa. 

Suklaadippi: 

 

Yksi levy tummaa suklaata

pala maitosuklaata

1,5 dl kermaa 

Anna seoksen sulaa hiljalleen kattilassa 

pienellä lämmöllä...  

älä keitä.

Kaada pieniin kulhoihin valmis suklaakastike.

Valmiit churrot dipataan paksuun suklaaseen.

 Suklaadippinä voi käyttää myös espanjalaisten
rakastamaa Paladin maestroa. 

Kaada kuppiin maitoa, kuppi mikroon, lämmitys,
sekoitetaan pari lusikallista Paladin paksuuntuvaa 
suklaajauhetta sekaan,
ja eikun nauttimaan.






Churroja ja munkkeja voi 
ottaa jälkiruuaksi mukaan,
kun pakkaat eväskoriin 
kevään ensimmäisen piknikin. 

 Keskimmäinen kuva pixabay

Kevät tuo toukokuun

Ja toukokuu tuo kevään! 
Tässä muutamia viime syksynä Virosta tuomiani 
 posliinihyasintin, Puschkinia libanotican 

sipuleita kukassaan.  

Mukana keväisessä kukkakollaasissa muitakin tällä hetkellä pihassa 

 kukkivia ensimmäisiä pieniä välähdyksiä tulevasta kesästä, 
idänsinililjoja eli scilloja, sinivuokkoja ja krookuksia.

Tulppaanien alkuja näkyy jo siellä täällä, 
samoin narsissien ja kirjopikarililjojen vihreitä pilkahduksia. 
 

 Koivuangervo on kohta lehdessä 

eli sen voin sanoa olevan jo kuuluisalla 

hiirenkorvalla! 

 Myös puut alkavat paisutella lehti- ja kukintoalkujaan.  

Tässä esimerkkinä omenapuun kukkanuppu, 

syreenin lehtinupukkasykerö, 

terttuseljan viininpunaisia kukkatertun alkuja, 

ja pihlajan pehmeänukkaisia lehtikääryleitä.

 Peippokin on saapunut 

ja laulanut varsinkin aamuisin pihalla punarinnan 

ja niiden kaikkien muiden ihanuuksien 
kanssa kilpaa... 

Mene sinäkin ulos 

neljän - viiden - kuuden 

maissa aamulla 

ja 

rakastu 

lintujen konserttiin, 

niin tiedät mistä puhun. 

Viimeinen villasukkarutistus

Yleensä neulon vain talviaikaan koska kesällä on paljon kaikkea muuta, etten malta istua neule sylissä. En malta myöskään neuloa ulkona, samasta syystä koska senkin ajan voin puuhailla puutarhassa.

Kaikki puutarhurit ja kotipihan omistavat tietävät ettei puutarha ole koskaan valmis. Siellä on aina jotakin tekemistä. 

Tässä parit viimeisimmät Unasukat.

Punasävyisissä pitkissä sukissa on lankana pääasiassa mellanraggia ja seiskaveikkaa, 

alemmissa polvisukissa viidakkolankaa ja seiskaveikkaa.  

Minulla ei ole ohjeita kun alan neulomaan vaan neuloessa minulle muodostuu  jonkinlainen mielikuva jota noudatan...

Lopputulos on sitten sellainen kuin kulloinkin sattuu tulemaan. =) 

Nämä sukkaset menevät ensi joulun 

pukinkonttiin. On se hyvissä ajoin aloitettava 

sellainenkin askar. =) 

Syksyllä sitten jatkuu neulominen, 

ellen nyt jostain ihmeen syystä ala tikuttamaan 

myös kesäaikaan... 

Kirjoja, ruusuja ja lahjoja

 Kirjan ja ruusun päivä ehti mennä lauantaina. 

Itse lueskelen nykyään melkeinpä E-kirjoja mieluummin, 

koska saan kirjan sivun tummalle tabletin taustalle 

valkoisella tekstillä, ja sellainen lukeminen ei häiritse 

Hania vuoteessakaan, niin kuin tavallisen kirjan luku 

tekee, kun lamppuhan siinä pitää olla päällä 

ja toinen vaan huokailisi ja kääntyilisi siinä valossa... 

Minulla onkin jo mukava kirjasto tabletilla. 

Ai niin, on siellä yksi Hanin kirjakin.

Hänkin lukee mm lentokoneessa ja laivassa. 

Niissä minä taas neulon. Jos mahdollista.

Oon sanonutkin että on ihastuttavaa 

jos postiljooni tuo laatikkoomme jotakin muuta 

kuin laskuja, ja viime viikolla Posti toikin! 

Nimittäin SS eli Sukulaissielu lähetti ihanat 

sukat miulle ja hauskan kortin niiden kaveriksi. 

Ollaanko me tuossa kuvassa? =P 

Vaikka parhaillaan yläkerran huoneet ovat remonttikäsittelyssä

 ...niin varsinainen remppablogi kävi nyt nukkumaan.

Keittiön ikkunalaudalla on Mårbacka pelargoneja jotka kestivät 

jälleen upeasti talvetuksen. Ne kaipaavat jo ulos. 

Queen Maryn poikaset ovat terhakoita 
ja niiden emot kukkivat kammarin ikkunalla. 
Samalla alustalla pieniä malabarinpinaatin 
Basella alba, alkuja...  

Kesäkuun 10.s on se päivä jona perinteisesti 

on voinut jo viedä herkätkin kukat ulos, 

tietenkin niitä sitä ennen jo ulkoilmassa 

karaisemalla. 

Terassia koristavat ihan uuden uutukaiset pöytä ja tuolit. 

Meidän ensimmäiset ihan omat ja uudet. =) 

Valitettavasti ne entiset pääosin muoviset 

olivat jo hapertuneet niin pahoin että 

niistä piti luopua jo viime syksynä.  

Näin alkoi remonttiblogin viimeinen postaus, 

ja nyt kun sen blogin nukkumaan laitoin niin 

en sitä enää herättele, eli sen lukijat voivat siirtyä tänne.

Yhden blogin pito on paljon järkevämpää 

kuin kolmen, eli kakkublogikin kävi unille. 

Koetan näitä kaikkia asioita muistaa kertoa tässä 

ainoassa blogissani. 

Tallinna - Helsinki 7.4.2016

Kalalokki liiteli Suomenlahden rannalla. 
Suomenlahti (viroksi Soome laht, ven. Финский залив, Finski zaliv) on Itämeren itäisin lahti Suomen ja Viron välissä. Suomenlahden itäosat kuuluvat Venäjälle. Suurimmat Suomenlahden rannikolla sijaitsevat kaupungit ovat Pietari, Helsinki ja Tallinna.

Wiki...

Tallinnaa vastarannalta katsottuna. 

Tallinna (viroksi Tallinn) sijaitsee Suomenlahden etelärannalla. 

Tallinnan nimen uskotaan tulevaan Taani linn -sanasta, 

joka tarkoittaa tanskalaisten kaupunkia tai linnaa. 

Tanskalaiset hallitsivat Tallinnaa Lindanisen taistelusta 1219 alkaen. 
Vuonna 1346 Tanska myi Tallinnan saksalaiselle ritarikunnalle. 
Tallinna siirtyi vuonna 1561 Ruotsille ja edelleen Venäjän keisarikunnalle 1721. 
Vuonna 1918 Viro julistautui itsenäiseksi saksalaisten hyökättyä Latviasta Viron kautta kohti Pietaria. 24. helmikuuta 1918 annetun itsenäisyysjulistuksen jälkeen Viron itsenäisyyshallitus joutui painumaan maan alle, koska saksalaiset eivät hyväksyneet itsenäisyyttä. Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan kykeni virolaishallitus toimimaan ja Tallinnasta tuli maan pääkaupunki. 
Vuodenvaihteessa 1918/1919 kuitenkin neuvostovenäläiset joukot hyökkäsivät idästä, ja rintama siirtyi kymmenien kilometrien päähän Tallinnasta. Suomalaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia vapaaehtoisia tuli Viroon puolustuksen tueksi. 
Viro teki sopimuksen Neuvostoliiton kanssa 1939, ja vältti talvisodan kaltaisen tapahtuman.
Viro muuttui neuvostotasavallaksi ja elokuussa 1940 Neuvostoliiton jäseneksi, Eestin sosialistiseksi neuvostotasavallaksi. 
Natsi-Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Viron alueesta tuli Viron päähallintopiiri vuoteen 1944 saakka. 
Saksalaisten vetäydyttyä puna-armeija hyökkäsi Tallinnaan 22. syyskuuta 1944 ja Viro siirtyi taas Viron sosialistiseksi neuvostotasavallaksi, jonka pääkaupunki Tallinna oli...
Tallinnasta tuli jälleen itsenäisen Viron pääkaupunki vuonna 1991. 


Kaupungin alueella on yhteensä 46 kilometriä rantaviivaa, ja siihen kuuluu kolme suurehkoa niemimaata: Koplin, Paljassaaren sekä Kakumäen niemimaa. Keskustan eteläpuolella sijaitsee myös pieni Ülemistejärvi. 


Tallinnalle ovat tyypillisiä kylmät talvet, viileät ja vähäsateiset keväät, lämpimät kesät ja pitkät sateiset syksyt. Ilman keskilämpötila on helmikuussa −5 °C ja heinäkuussa 16 °C

Kovaa tuulta Suomenlahdella.

Russalka, Kulkijoiden suojelijaenkelipatsas jonka edustalla kuvataan 

usein hääpareja, kohoaa korkeana kaikkien näkyville.

Russalka on pystytetty samannimisen laivan muistoksi. 

Enkelin kädessä oleva risti osoittaa laivan arvioitua uppoamispaikkaa. 

 

Video Russalkasta.

Tallinnan satama-alue oli käyntimme aikana hyvin hiljainen...

Tallinnan vanhaa kaupunkia teki mieli mennä katselemaan laivaanmenoa odotellessa, 

mutta kova sadekuuro ajoi meidän pois sieltä. 

Tallinnan vanhakaupunki otettiin 

Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1997. 

Tallinnan keskiaikainen kaupunginmuuri oli aikanaan tehokas puolustuseste. Aikanaan 16 metriä korkeasta, kolme metriä leveästä ja neljä kilometriä pitkästä muurista on jäljellä kaksi kilometriä ja 26 tornia.

Tässä ajellaan jo laivan sisuksiin 

ja laivamatka kotiin alkaa. 

Laivan ikkunasta napattu kuva pienenevästä Tallinnasta. 

Nägemist Tallinn!

Aurinko laski noin klo 20 maissa.

Laivan myymälässä olisi ollut tällaisia kivoja aamiaiskulhoja myynnissä.

Helsinki näkyy. Menimme ulos kannelle, sille sivustolle jossa oli tupakointi kielletty 

niin eikös eräs nainen rynnännyt sinne tupakalle, kylteistä välittämättä.  

Kohta oltiinkin jo satamassa ja pienen odottelun jälkeen ajelimme kohti 

ABC:tä hakemaan maitopurkkia ja siitä sujuttelimme kotiin 

puolille öin saunomaan omaan, vielä puulle tuoksuvaan saunaan. 

Oli ihan kiva reissu jälleen.

Lähteet Wikipedia

Alatskiven linnakartano

 Entinen linnakartano on nyt hotelliravintola 

Alatskiven linna 
on 1500-luvulta peräisin oleva kartano, 
joka entisöitiin 1800-luvulla uusgoottilaiseen tyyliin. Tarjolla on klassisesti sisustettuja linnahuoneita, joista 1 sijaitsee tornissa. Jokaisessa huoneessa on ilmainen WiFi.

Kaikki linnan huoneet ovat tilavia, ja niissä on puiset kalusteet. 

Kaikissa huoneissa on oma kylpyhuone.

Alatskiven linnassa on vehreä puutarha ja ilmainen pysäköintimahdollisuus. 

Myös hierontahoitoja on tarjolla lisämaksusta. 

Hotellin ravintolassa tarjoillaan aamuisin buffetaamiainen.

Peipsijärvi on 3 km:n päässä hotellista.

Viite: Booking.com. 

Linna entisöitiin Arved von Nolckenin toimesta 1885. 

Mallina on käytetty kuningatar Victorian kesälinnaa 
Skotlannin Balmorassa. 

Edustustilat sijaitsevat alakerrassa. 

Kahden kerroksen läpi ulottuvassa aulassa on 

pylväsparvekkeet ja kaksi isoa takkaa. 

Salia koristavat uusklassiseen tyyliin rakennetut korinttilaiset pylväät, kuvagalleriaa uusrenessanssityyliset tummat puupaneelit jne. Rakennuksessa on hyvin säilyneitä laadukkaita puusepän- ja stukkotyönäytteitä Tarton ja Riian mestareilta; näyttäviä takkoja, uuneja sekä kaakeleista valmistettu lämpömuuri.

Aitat, navetat ym. talousrakennukset sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä päärakennuksesta. Pienin kivin koristellulla laastipinnalla päällystetty tilanhoitajan talo entisöitiin v. 1929 kouluksi. 

Linnaa ympäröi suuri kuvauksellinen linnanpuisto. 

Kartanorakennus seisoi kymmenen vuotta tyhjänä, ennen kun v. 1999 kunnanhallitus yhteistyössä virolaisrunoilija Juhan Liivin museon kanssa rupesivat sitä entisöimään. 

Viite

Virolaisten kartanoiden ja linnojen tapaan myös Alatskivi meni huonoon kuntoon Neuvostoaikana. Viron saavutettua uudelleen itsenäisyyden Alatskivi oli hetken suomalaisomistuksessa. 

Nykyisin sen omistaa Viron valtio. 

Viite

Alatskivi-linnan ravintola

Alatskiven linnassa yhdistyvät kolme erilaista kulttuuria; skottikulttuuri, joka on vaikuttanut linnan arkkitehtuuriin, virolainen talonpoikaiskulttuuri, joka edustaa aikaa jona ihmiset elivät ja työskentelivät linnassa ja kartanon mailla, sekä saksalaisaatelistokulttuuri, 

joka edustaa vanhoja saksalaisia perinteitä. 

Ravintola tarjoaa vieraille kolmen kulttuurin yhdistelmän

ruokalistan ruokavalikoimassa. 

Vieras voi lisäksi poimia ruokalistalta perinneruokalajeja. 

Viite

Linnakartanon tiluksilla on lampi jossa 

uiskenteli huhtikuun alussa kyhmy- ja laulujoutsenia 

hanhien ja sorsien kanssa sulassa sovussa.

Linnan pihapiiri tuntui olevan ihanine vanhoine suurine puineen 

oikea lintujen paratiisi. Ilman täyttikin rastaiden ja monien muiden 

lintujen laulukuoro.

Tässä olisi kolopesijöille kerrostalo.

Tiluksilla on useita piharakennuksia joista 

tämä oli mielestäni mielenkiintoisin. 

Siihen voisi tehdä vaikka asuntoja. 

Olisi huisin upeaa asua siinä.

Kevätpuut ovat hieman tarunomaisia. 

Venäläisessä ravintolassa ja muita ruokahetkiä

Vasilisa kaunoinen, on venäläinen kansansatu.

Maatuska (ven. матрёшка, matrjoška, latinan sanasta matrona) on puolestaan matkamuistona tunnettu venäläinen sisäkkäisten hahmojen muodostama puunukke. Suomen maatuska-sana perustuu venäjän kielen äiti-sanan hellittelymuotoon. 

Ensimmäisen venäläisen maatuskan tiedetään tehdyn vuonna 1890.

 Sisäkkäin olevia nukkeja on yleensä pariton määrä, 

mikä symboloi venäläisessä perinteessä jatkuvaa elämää, 

kun parillinen symboloi elämän päättymistä. 

Maatuska onkin eräänlainen hedelmällisyyttä ja jatkuvuutta symboloiva esine. 

Viite: Wikipedia

Virossa pitää syödä sekä paikallisia että venäläisiä herkkuja. 

Tässä hauska maatuskamainen katumainos Vassilissa-nimiseen 

ravintolaan ja alla heidän omaa mainontaansa: 

Venäläinen ravintola Vassilissa

Vassilissa on Tarton keskustassa sijaitseva koko perheen ravintola, jonka keittiö tarjoaa erinomaisia makuelämyksiä sekä suurille että pienille herkkusuille. Ravintolan sisustus on kodikkaan viihtyisä ja erikoinen. Sekä suuremmat että pienemmät seurueet viihtyvät meillä mukavasti hyvän ruoan parissa.
Ruokalistallamme on edustettuina kaikki venäläisen keittiön parhaat palat - paikkansa muiden muassa ovat löytäneet niin blinit ja mäti, Kiovan kana kuin Pavlova-kakkukin. Samoin perinteiset keitot kuten okroshka, ukha ja seljanka. Ruokamme valmistetaan aina tuoreista raaka-aineista.
Odotamme sinua kylään!

Tunnelma oli kotoinen, ruokailuvälineet olivat komeat, joka puolella oli erilaisia hienoja maatuskanukkeja ja henkilökunta oli pukeutunut venäläistyylisesti.

Mielenkiintoista, miten ruskea ja vaaleansininen sopivat toisiinsa... 

Minun lohipiiraani, 

joka vei melkein kielen mennessään ja 

aiheutti valtavasti mmmmm, mmmm-ääniä.

Hanin annos oli possua ja perunaa 

kermaisessa ja juustoisessa liemessä. 

Lasku tuli pöytään pienessä maatuskassa
sekä kaksi pientä rinkeliä, 

tuomaan hyvää mieltä 

ja makua hotelliin matkatessa. 

Nämä annokset söimme Pasta ja pizzaravintola Da Vincissä. 
Minulla oli lautasellani kanaa ja Hanilla lasagnea.

 Erään illan kuumana juomana oli 

Da Vincin amarettokahvia.
Mmmmmmnam. 

Kiovan kana oli hyvää!

Sitä maistoimme eräässä Tarton kauppakeskuksessa
olleessa ruokapaikassa, jossa sai itse ottaa lautaselleen mitä vain ja 

maksu tuli sitten lautasen painon mukaan. Kumpikin otti kunnon
lounaat ja hinta oli kahdelta yhteensä hieman yli 10 euroa.

Toomemäen puistossa

Toomemägi on saanut nimensä mäelle rakennetuista Tarton tuomiokirkosta ja piispanlinnasta. Alue on todennäköisesti ollut asuttuna jo nuoremmalla kivikaudella. 

Nykyisin paikka on Tarton omaleimaisin puisto, jota kaunistavat yliopiston maineikkaimmille opiskelijoilleen ja opettajilleen pystyttämät muistomerkit sekä lukemattomat 

vaahterat, lehmukset ja jalavat.

Kristjan Jaak Petersonin (1801–1822) patsas. 

Riiassa syntynyt Peterson ehti lyhyen elämänsä aikana 

luoda vironkielisen kirjallisuuden perustan. 

Hän myös käänsi viroksi maailman runouden klassikoita. 

Huhtikuun alussa lukemattomat valtaisat peltipuut olivat vielä alastomia 

mutta luulen että ne ovat nyt jo hiirenkorvilla.

Toomemäen puistossa on hauska pieni silta joka johtaa näköalatasanteelle.

Sillankaiteeseen on joku nakutellut sydämen
ja R-kirjaimen...

Näkymää alas näköalatasanteelta.

Onneksi en käytä korkkareita. Niillä olisi ollut todella vaikeaa 

kävellä tätä kunnon mukulakivikatua.

K.E. von Baerin patsas. 

Keski-Virossa syntynyt baltiansaksalainen Karl Ernst von Baer (1792–1876) oli yksi 1800–luvun monipuolisimmista luonnontieteilijöistä sekä tunnetuimpia Tarton yliopiston kasvatteja ja professoreita. Baer muistetaan alkio-opin eli embryologian kehittäjänä. von Baer tutki myös muun muassa geologiaa, oli antropologian kehittäjiä Venäjällä sekä selvitti jokien virtaamisen lainalaisuuksia.

Tarton tuomiokirkko oli aikanaan koko Baltian merkittävimpiä goottilaistyylisiä tiilirakennuksia. Sen rakentaminen aloitettiin ilmeisesti 1200–luvun puolivälissä; tiilikirkkoa laajennettiin 1300–luvulla. Kirkon kuoriosaa laajennettiin 1400–luvun jälkipuoliskolla; samalla länsifasadiin lisättiin mahtavat kaksoistornit ja koko portaalin levyinen muuri.

Kirkko jäi käytöstä uskonpuhdistuksen myötä, ja se raunioitui tulipalossa vuonna 1624. Vuosina 1804–1807 Tarton yliopiston arkkitehti J.W. Krause kunnostutti kirkon kuoriosan ja teki siitä yliopiston pääkirjaston. Kirjasto muutti vuonna 1982 uuteen kirjastotaloon. Nykyään tiloissa toimii Tarton yliopiston museo. Tornit on kunnostettu näköalapaikaksi, jotka ovat yleisölle avoinna kesäkausina. Raunioissa järjestetään kesäisin teatteriesityksiä ja konsertteja.

Lainaukset sivulta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tartto 

Tuomiokirkon valtavien raunioiden takaa näkyy mm 

tämä puu joka kasvaa rinteessään varsin mielenkiintoisesti...