Ihana punarinta on jälleen pihamme asukkaana. Rakastan sen laulua kuten myös mustarastaiden liverrystä, joiden huilumainen ääni kaikuu lähimetsästä. Kun pyörällä poljen oikoreittiäni kaupalle tai muuten vaan keskustaan, ajan ohi mustisten laulupuiden ja melkein huumaannun niiden laulusta.
Tosiaan siinä alkaa väkisin hymyilemään
sellaista luritusta kuunnellessaan.
Jonkin ajan kuluttua,
ihan hetkisen vain
suuntaan pyöräni joelle,
jossa saan ihastella satakielen uskomatonta
laulunluritusta,
