Uunissa muhinutta

Kello on puoli yksi lauantaiaamuyönä, kun istun kirjoittamassa tätä ja meillä tuoksuu herkullisen hyvälle lihapadalle, joka odottaa jäähtymistään keittiössä, jonne sen äsken kannoin olohuoneesta. Nii-in. Olohuoneen takasta itseasiassa. 

Kun tulipesä oli tänään palanut tarpeeksi ja kaakeliuunin pinta alkoi olla lämmin, päätin toteuttaa suunnitelmani kokeilusta, johon liittyi musta uunipata, lanttua, pari porkkanaa, muutama peruna, yksi omena ja kolme kappaletta porsaankyljyksiä viipaleina luineen.

-Possunkyljykset olivat ainoa tuote joissa oli luu mukana, lähikaupan valikoimissa. Juuri se luu tuo pataruuille sen mielettömän hyvän maun. (Sellaisen, jonka Mama sai aikaan ruokiinsa hauduttamalla niitä puuhellalla tuntukausia ja kun isäpuoli vimein illan pimetessä saapui kotiin, meillä laitettiin lautaset pöytään ja syötiin.) Sekaan heitin myös ruokaöljyä, vettä, lihaliemikuution, sipulia, suolaa, pippuria ja vielä yhtä salaista makua jota muut kuin meidän perheen Reinmanit eivät tiedä.

.

.....

Jotain sellaista makumuistoa oli tuossa äsken hiukan maistelemassani ruuassa. Se ei ollut mikään pikaruoka, mutta koska keksin idean vasta myöhään tänään, emme ehtineet sitä tänään syödä ja huomenna valitettavasti joudumme lämmittämään pataruuan. Silti se voittaa kaikenmaailman muut pikaruuat mennen tullen. 

Tästä lapsuusmuistoja kolkuttelevasta tuoksusta tulen kyllä tosin nälkäiseksi... =) 

En tainut muistaa syödä lounasta tänään kun vaelsin ojia ja keräilin minikuusia,
enkä toki miksikään pikkujouluksi vaan omaksi iloksemme.

Jouluiseksi kodinkaunistukseksi. 

Late on mennyt nukkumaan jo ajat sitten, tuolla kuorsaa vintillä ja minä odotan padan jäähtyvän senverran, että voinen nostaa sen pelottomasti jääkaappiin yöksi. Meillä kun ei ole mitään kylmäkonttooria jonne voisi ruokaa säilöä. 

Maistan vielä yhden palan lanttua.
Seuraavalla kerralla laitan pataan mukaan myös luumuja. 

Possu rakastaa luumun makua.
And me too.


-------------------------------------

PS: 

Hih. (nolo)

Katsoin nettiä ja blogiani 
seuraavan kerran vasta lauantaina iltapäivällä 
ja olin ihan noloissani! 

Tämä teksti oli vahingossa 
kaikkine unisine virheineen päivineen pölähtänytkin esille,
vaikka sen piti jäädä koneeseen talteen 
tarkistusta ja mahdollisia kuvia varten. 

Mutta tuli tässä todettua, 
että kirjoitan unissani fb:n ja 
tekstiviestien lisäksi blogiakin... =P 

Pata on jo miltein syöty pois.
Tilkkanen jäi pakasterasiaan
ensi viikolle joksikin lounaakseni.

Oli se takkaruuaksi ihan ok. =)

PPS:
En tänä vuonna enää tee joulukalenteria, 

koska viime vuonnakaan sillä ei enää ollut edes lukijoita ja katselijoita.

Pieni Joulu

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Tänään oli Älä osta mitään-päivä, niinpä näissä pikkukuusissa on lopulta käytetty 

tallessa olleita koristuksia, kirjan sivuista leikeltyjä sydämiä sekä joskus Tiimarin alelaarissa 

olleita valkoisia lintuja, ja siinä se.

Tai siinähän ne.
 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Meillä kun ei koskaan tiedä, tuleeko meille joulukuusta lainkaan, 

päätin hiukan etuilla tässä asiassa
ja hain metsikkömme ojasta nämä ikään kuin ylimääräiset pikkukkuuset
tuomaan metsän vihreää tuoksua tupaan.


Sitäpaitsi kuusenjalka meni rikki viime
keväänä kun se jäätyi pahasti kiinni maahan,
kun joku (köh köh) vei viime joulun kuusen ulos
ja koetti sitten kevään tullen irrottaa jäistä jalkaa
jäisestä maasta huonolla tuloksella...

`♥•.¸¸.•♥´

Kokeilin pikku kuusiin ensin kaikenlaisia
erilaisia itsetehtyjä koristuksia  

à la vanhan kirjan sivu...
 
`♥•.¸¸.•♥´

On jotenkin sielulle ja silmille rauhoittavaa, 

ettei ympärillä ole kamalasti muovia ja välkettä. 

Joskus yksinkertaisin vaihtoehto riittää.

`♥•.¸¸.•♥´

Päädyin kuitenkin sitten tosiaan näihin. 

`♥•.¸¸.•♥´ 

Nämä kaksi pikku kuusipuuta pääsivät ikkunalle kahdestaan. 

Välttämättä ne eivät miun silmissäni tarvitsisi mitään erityisiä koristeita 

koska puu on aina kaunis ihan sinälläänkin.

Lisäilin sitten niihinkin näitä 

muutaman vuoden ikäisiä paperisydämiä.

♥ 

Tässä yksi pikkupuu poseeraamassa. 

Kirpputorilta hiljattain tekemäni kaunis löytö, 

venäläistyylinen ruusukuvioinen huivi, 
on pesty ja silitetty 

ja nyt se pääsi joulupöytäliinaksi. 

Keittiön ikkunalla...

♥  
Pikkukuusia on siksi niin monta 
että jokainen Murunen saa oman 
pienen kuusen itselleen. 
 ♥

Joulunaika voi alkaa. 

Mitään suursiivouksia ei tarvitse. 

Eiköhän se,
että siivoaa sitä mukaa kun näkee pölyä tai roskia, 

riitä jokaisessa taloudessa.

Ei saa tehdä siivouksesta itselleen stressiä...

 Siivotaan sitten joulun jälkeen niitä neulasia yms...

Porot juoruilee...

¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸
 
Hassutelkaa tässä kuussa.
Antautukaa lapsenmielisyyden valtaan
ja päästäkää sisäinen jouluaskartelijaminänne 
villisti valloilleen.

`♥•.¸¸.•♥´

    

Sytykeruusut

 

Tarvitset: kanamunakennoja, 

paksupohjaisen kattilan, pihdit 

ja kynttilänpätkiä. 

 

Revi tai leikkaa rasioista 

kansi ja kennot erilleen. 

Kennot irroitetaan toisistaan
ja kansiosa revitään/leikataan n. 1 1/2 cm suikaleiksi.

Kiedo suikale rullaksi etusormesi ympärille,
laita rulla kennoon ja painele kiinni pohjaansa. 

Rulla keriytyy samalla enemmän auki
ja asettuu omille paikoilleen ruusukkeeksi. 

 

Tee kaikki ruusukkeet valmiiksi. 

🌹🌹

Sulata sitten hiljaisella lämpötilalla 

paksupohjaisessa kattilassa kynttilänpätkiä. 

- Paksupohjainen pysyy lämpimänä pitkään.  

Kun steariini on  sulanut, sammuta  liesi 
ja ota kattila pois  liedeltä 
ja siirrä se esim.  sanomalehdillä 

suojatulle pöydälle. 

Poista kynttilöiden sydänlangat pihdeillä seoksesta.  

Anna steariinin jäähtyä kädenlämpöiseksi
niin mahdolliset tipat eivät polta sormiasi. 

Kasta ruusukkeet kärjistään kattilassa, mutta 

älä pudota tai upota sytykeruusuja /
  takkaruusuja kokonaan steariiniin!  

Ruusussa pitää olla vielä pahvia
näkyvissä, josta sen voi sytyttää. 

Liika steariini ei ole hyvä juttu missään tulipesässä. 

Älä tee näistä steariinikakkusia! 

Kasta munakennoruususta kärjet useamman kerran, jos haluat,
mutta jo yksi kerta riittää aikaansaamaan pinnan, 
joka palaa herkästi tulipesässä. 

Sytykeruusukkeet kuivuvat nopeasti
ja ovat pian valmiita käytettäviksi
puu-uunien sytyttämiseen. 

.•🌹•.  

 

.••.¸¸🌹¸¸.••.   

 

 

 

.••.¸¸🌹🌹¸¸.••.   

Kanamunakennot ovat erilaisia, joten saat erilaisia sytykeruusuja...  

 

 

.••.¸¸🌹¸¸.••. 

Pitkänomaisia sytykeruusuja. 

Tuuttiruusuja! 

🌹🌹🌹

 

Koti tuoksuu näitä tehdessä ihan kynttiläpuodille. 

 

 

 🌹  

Siinä niitä nyt taas on. 

Syttyruusuja. 

Sytykeruusuja. 

Takkaruusuja. 

 

 

Voit vaikuttaa sytykeruusujen väriin
sulattamalla vain tietynvärisiä kynttilöitä 

- mutta väri ei tässä ole pääasia.

 

.••.¸¸🌹¸¸.••.   

 

Pääasia on se,
että näillä saa helposti sytytettyä takan,
saunankiukaan, 

puukamiinan jne.


Testattu on. 
Toimivat kyllä hyvin.





.••.¸¸🌹🌹¸¸.••.  

 

 
Eivätkä nämä tuoksu bensiinille
niin kuin kaupan sytykepalat
ja ovat niitä nätimpiäkin.

Näitä sytykeruusuja annan tulevana jouluna lahjoiksi heille
joilla on puu-uuneja. 

.••.¸¸🌹🌹¸¸.••. 

Amor ama

Pakkasta on. Mittari näyttää - 8 astetta mutta minä olen ihan jäässä 

jo tässä talven vaiheessa. 

-Voi että kun mie en tykkää enää lainkaan talvesta!
Palelu ihan sattuu. =(

On meillä sisätiloissa lämmintä
mutta ulos ei meinaa uskaltautua enää lainkaan.

Jospa voisikin 
vaipua talvihorrokseen 
kuin siili,

 kiepille 
untuvatäkin alle...
♥

Pieniä suloisia piristeitä sisältyy kuitenkin arkeeni kukkien muodossa. 

Tuon amarylliksen (aka ritarinkukan) ostimme muutama viikko sitten sipulina, 

istutin sen sisääntuotujen minttujen seuraksi 

ja kas, nyt jo noin kauniisti se kukkii.
♥ 

Ja kukkia tulee siihen koko ajan lisää ja lisää... 

Tähän kukkaputkeen tulee näköjään kuusi kukkaa. 

Ah. 

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

-Ja niitä pitää koko ajan kuvata... =)
♥  
♥  

PS: 

Uusimmassa Pirkka-lehdessäkin
12/2013 on ihania 

Pirkka-amarylliksiä,
s 18 - 19.

Pääasiaa

Päätä on särkenyt niin monta vuorokautta, etten enää muista, koska särkyily alkoi.
FB:ssa sain toissa viikolla ihanasti monia osaaottavia vinkkejä migreenin selättämiseen. Kiitos vaan kaikille ihanille erilaisista nikseistä.

Tietenkin olisi helpointa ja yksinkertaisinta jos olisi olemassa täsmälääke joka auttaisi särkyyn.
Viime aikojen täsmälääkkeeni, jonka etsimiseen meni erilaisine turhine ja turhauttavine kokeiluineen useita vuosia, muuttuikin sopimattomaksi, nielua uhkaavasti turvottavaksi ja epämukavaksi, joten en voi sitä enää käyttää.

Tuleekohan yleisesti ja usein ihmisille jokin stoppi johonkin lääkeaineeseen jonkin aikaa sen sovittua kropalle? Voiko lääkkeelle tulla immuuniksi? Voiko lääke alkaa hyökätä käyttäjänsä kehoa vastaan?  Kertokaa oi asiantuntijat.

Uuden täsmälääkkeen etsimiseen menee aikaa ja sen oikean löytyminen on sattuman kauppaa.
Niinhän se on monessa muussakin asiassa... 

Uuden migreenitäsmälääkkeen löytymiseen asti 

taitaa olla energiajuoman nauttiminen 

migreenin ollessa pahimmillaan se kaikkein paras lääkitys. 

Turhat stressaamiset tulisi myös heittää olan yli oikealle.

Kaikkien omien rakkaitteni kasvojen tutkiminenkin 

on päänsärkyä ja samoin otsaryppyjä vähentävää puuhaa. 

Niin on myös pakkasessa kävely,
varsinkin käsi kädessä... 

Lumisadetta vain pallossa

Vaikka pohjoinen Suomi
on jo lumen peitossa, maa
täällä eteläisessä Suomessa
 on vielä lumeton,
likaisenharmaanvihertävä ja sataa vettä.



Menin vintille etsien joulukoristeet esille,
vain katsellakseni ja tutkaillakseni niitä siinä vinttihuoneen lattialla.
Tarkistaakseni, ovatko kaikki huolella viime tammikuussa talteenlaitetut
koristukset yhä ehjiä.

Lämpötilojen vaihtelut eivät tee hyvää muutamille koristeille
eikä tavaroiden säilytyspaikkana toimiville pahvilaatikoille.

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Onneksi kaikki joulukuusenoksahassutukset ja muutkin joulu-joulu-jutut olivat tallella. Ne pari rakasta jouluista lumisadepalloanikin, joita erityisesti kaipailin, noiden muiden, jo esilläolevien hilepallojen seuraksi.
♥

On aina yhtä sykähdyttävä hetki nähdä jouluiset koristukset, lisättynä tietenkin sillä yhdellä, joka joulun ihan uuden uutukaisella kuusenkoristeella. Se tämän tulevan joulun uusi koriste on jo ostettu. Löytyi Robin Hoodista viimevuotisten koristeiden aleunnuslaatikosta toissapäivänä.

Olin jo unohtanut, mitä kaikkea meillä onkaan jouluisen ajan koristukseksi olemassa, vaikka tuo miekkonen tosiaan tuntee suorastaan jostakin ihmeen käsittämättömästä syystä vastenmielisyyttä joulua kohtaan. Myös kodin koristelu oli hälle ensi alkuun hämmennystä aiheuttava seikka. On se miun seurassani näinä vuosina oppinut joulua jotenkin sietämään. Ihan inasen. =)

Kolme pahvilaatikollista joulusomisteita
odottaa nyt olohuoneen nurkassa sitä hetkeä,
kun rohkenen ottaa ne esille
ja miettiä, mitä laitan minnekin.
Mutta hys-hys siitä vielä... =)

♥ 
Minun jouluni 
on tunnetta,
kodikkuutta,
lapsellista hassutusta
 ja valoa pimeydessä... 
♥

Luulin, ettei meillä ole enää yhtään ulkovalonauhoja joten menin ja ostin viime viikonloppuna yhdet sellaiset. Ripustelin ne sitten vesisateessa haravanvarren avulla pihamaalle pystyttämiini muutamiin kaasulinjalta haettuihin, jonkun miekkosen syyskesällä järeällä raivaussahalla kaatamiin haapoihin. Mielestäni valonauha tuli ripusteltua haapojen oksille kauniin tähtimäisesti, mutta kun sen päivän iltahämärä saapui, näytti lamppurivistöasetelmani keittiön ikkunasta katsottuna valaistulta nuolelta, joka osoittaa alaspäin!

 Onneksi Goce-satelliitti  joka todisti ettei maapallo olekaan pyöreä, jo putosi vaaraa ihmisille aiheuttamatta ihan muualle, ettei valonuoleni toiminut sen laskeutumisvalona. Satelliitin viimeisiä päiviä tuli mielenkiinnolla netin kautta seurattua. Se kulki meidän pienen maamme yli aina hujauksessa, vajaassa parissa minuutissa... Hurja mikä vauhti sillä oli päällä viimeiseen asti.

♥

Toisaalta tämän pihamaan ikuinen tuuli muuttaa kuitenkin joka puuskutuksellaan valonauhojeni paikkoja hitusen, joten lamppujen yhä uudelleen ja uudelleen muodostama kuvio on siten kuin elävä taideteos. Ehkä lamppujen kuvio tänään ei enää muistutakaan nuolta, vaan jotain aivan muuta. Ripustelen ne toiset, joulutavaralaatikoista löytyneet pihavalot jonnekin muualle, sillä ne ovat liian erilaiset lamppujensa lämpösävyltä noihin uusiin verrattuna, että ne tappelisivat vaan turhaan keskenään samassa puussa roikkuessaan.

♥

Lauantaina etsimme lähikaupoista Myllyn parasta torttutaikinaa mutta sepä oli loppu ja sunnuntaina ei ikäväkseni lähikaupat olleet auki, ja kun mää sille päivälle olin suunnitellut meidän kahden ihan pikkuruista pikkujoulua. Onneksi Hani tiesi työmatkareittinsä varrelta pienen kyläkaupan, jonne sitten ajeltiin, jossa toden totta olikin ovi auki, autoja pihamaalla ja asiakasjonoa kaupan perälle saakka. Sieltäkään en juuri sitä valmistaikinaa löytänyt mutta Myllyn paras lehtitaikinaa löytyi ja ne tortut (tosin hiukan kuivakat) saatiin paistettua ja tuoksuva talviherkkujen kausi avattua.

Pikkujouluksi riittää, 

että pöydällä on kynttilä tai pari palamassa 

ja kahvin kanssa on näitä
ruotsalaisten haukkumia joulutorttuja. 

Ei tarvita muuta. 

No ehkä pari oman kullan suukkoa. =)
 ♥♥

♥

Oikeaa lunta odotellessani voin
varovasti ravistella lumisadepalloja 

kuvitellen itseni sisään niiden maailmaan 

ja toivoa kaikesta huolimatta vähälumista talvea. 

Tämä kostea keli saisi vaihtua jo pikkupakkasiin.

Loppuisi nenun niiskutus. 

Saisin tuulettaa taas petivaatteita ja mattoja pihalla. 

Sillä tavalla tehtynä ulkoilman sisälletuominen raikastaa kaiken. 

Ajatuksetkin.
♥

♥♥♥♥

PS:
Joulu saattaa olla täällä etelässä lumeton...

Kiusaamisesta...

Hilkka Ahde on nostanut kanteen ex-pomoaan vastaan työpaikkakiusaamisesta. Hän on kertonut ex-pomostaan XX:stä mm: "Hän ei tervehdi minua, ei vastaa puheluihini, eikä noteeraa minua millään tavalla."

Mutta näinhän muissakin suomalaisissa työyhteisöissä toimitaan, eikö vaan? Sellaistahan se arki ja todellisuus monellakin on. Näin käy yleensäkin paikoissa joissa muutama ihminen kokoontuu jonkun asian vuoksi yhteen. Aina on olemassa joku, jota joku toinen tai jopa osa muuta porukkaa näkyvästi karsastaa. Työkaverit saattavat pomon lisäksi suhtatua noin toisiin työntekijöihin eivätkä kohdatessaan ole tuntevinaan sinua.
Minäkin olen ollut muutamassa tuollaisessa työpaikassa. Ne olivat ahdistavia kokemuksia.

Niin ja vaikkapa perhepiirissä, sukulaisten kesken tai jopa naapurien kesken saatetaan käyttäytyä tällä tavoin. Mitä eroa Ahteen kokemaan? Ei mitään. Tuo on suorastaan nykysuomalaisuutta.
Valitettavasti. Vai onko sellainen käytös kansainvälistä?

Tosin jos katselee tv:sta Diili- tai Hell's Kitchen ohjelmia, tietää, miten kauheata kohtelu ihan oikeasti työpaikalla voi olla. (Vaikka ne ovatkin käsikirjoitettuja ja viihdeohjelmiksi tarkoitettuja show-pläjäyksiä, on niissä tietynlainen todellisuuspohja...) Siksipä en katso kyseisiä ohjelmia, en englanniksi enkä suomeksi koska ne ovat ahdistavia ja tuovat mieleen pahoja muistoja eivätkä todellakaan viihdytä.
-Pomottajatyyppi ei aina muuten välttämättä ole miespuolinen...

Ahde jatkaa: "XX:n käyttäytymiseen kuului toisten työntekijöiden arvostelu ja jopa haukkuminen, mitä jo alussa vähän ihmettelin..."

Tuokin on niin tuttua. Noinhan työpaikoilla yleisesti tehdään. Eikö?
Joku ikuisesti ja aina mitätöi kaiken tekemäsi, eikä ikinä todellakaan sano mitään positiivista. Negatiiviset asiat hän kyllä tuo kovaan ääneen esille. 
Olen sellaisissakin työpaikoissa ollut, hetken.

Varsinkin kun joku on poissa, niin hänet porukalla selän takana kunnolla haukutaan...
Puhumattakaan nyt siitä, että samalla tavalla jälleen saattaa joku läheinenkin puhua sinusta, ja vaikkapa muista ystävistään ja sukulaisistaan. Mitä eroa Ahteen kokemaan? 

Ahde: "XX oli tosi vihainen, oli että saatanan perkele, pilaat koko XXX:n maineen. Hän sanoi, että ajattelu on minulta kielletty, hän sanoi, että tästä lähtien sinä teet vain muistioita..."

Voi, voi niin tuttua takuulla monelle. Kiroaminen, manaaminen ja yleinen lannistaminen, kaikenlainen henkinen lyttääminen on tuttua monelle. Niin työkaverille, alaiselle, sukulaiselle toisen sukulaisen taholta tai jopa puolisoiden kesken käytyä nillitystä.

Mitä eroa siis näilläkään muiden ihmisten kokemilla sattumuksilla töissä ja kotona on verrattuna Ahteen kokemaan?

Ehkä se, että joskus joku on saattanut menettää jopa omankin malttinsa ja hän on antanut samalla mitalla takaisin sille ikuiselle toisten panettelijalle, mustamaalaajakiusaajalle, eikä ole enää missään tekemisissä moisen kanssa.

On Ahteen tapauksessa muutakin eroa.
Me muut emme ole nostaneet näistä asioista oikeusjuttuja...

En todellakaan puolustele syrjintää millään tavoin, enkä missään tapauksessa väheksy Ahteen kokemuksia enkä asian julkiseksi nostamista. Päinvastoin. Pointtini onkin, ettei alentavaa syrjintää tulisi kenenkään sulattaa keneltäkään. Piste.

Joka asiassa vaan pitää olla se ensimmäinen, se ennakkotapaus, se rohkein joka uskaltaa nostaa teräväkyntisen kissan pöydälle. Ehkä tämä mahdollinen käytöksestään vastuuseen joutuminen saa tylyttäjäpomottajat, työkaverit jne hieman miettimään, miten kohtelevat kanssaihmisiään.



Lainaukset: Iltalehti 

Et ole yksin...

Jos tunnet itsesi 

yksinäiseksi

- hyräile -

se saa enkelit 

tanssimaan ympärilläsi 

etkä ole enää yksin 

Una Reinman 

Itse hyräilen
   vähän väliä... 

 ♥

Äänenmurtajabiisejä

♥

Jotenkin kynttilöiden valosta tuli yhtäkkiä mieleen Selma-mummoni ja hänen yksi lempilaulunsa Kodin kynttilät. En koskaan muista kuulleeni Selma-mummon itse laulaneen, mutta hän kuunteli hymyillen tämän soidessa radiossa. Voin kuvitella miten hän kuunteli aivan kaikki Sävellahjat radiostaan, joka oli hänelle kuin ystävä.

Erityisesti Selma rakasti Tapio Rautavaaran laulua ja piti kaikista tämän Suomi-filmeistä.
Kyllä mummo Ansasta ja Taunostakin piti. Suuresti pitikin. =)

Mummon lempikipaleita oli myös Iltatuulen viesti, joka soi usein edellä mainitussa radio-ohjelmassa. Mamani ei voi vieläkään laulaa tätä ääneen, vaan pois jo vuosia sitten nukkuneen äidin ikävä murtaa hänen äänensä kaipauksen möykyllä rinnassa ja suru saapuu äkisti ja väkisin.

♥

Lapsuudenkodissa Mamani lauloi usein Siskon, Veljen ja miun kanssani. Kilpailimme näihin vuodenaikoihin mm siitä, kuka muistaa eniten joululauluja. Muutenkin silloin tällöin putkahdimme lauluun yhdessä. Ehkä Veli lauloi vähiten, hiljaisena poikana. Ehkä mie itse olin eniten Maman kanssa ääneessä. Laulu kuului lapsuuteeni.Yritin mie soittaakin (korvakuulolta) kaikkea mahdollista, niinko sirmakkaa eli haitaria, pikkukammarin urkuharmoonia, epävireistä (kuka sen nyt olisi virittänyt?) venäläistä matkamuistokitaraa, ikivanhaa mandoliinia, nokkahuilua jne.

Usein pyykkejä silittäessäänkin Mama lauloi ja hyräili. Yksi Maman lempipyykinsilityskipaleita, kun olin vielä lapsonen, oli tämä Anita Hirvosen Itke vaan. Minä aina sitä kuunnellessani itsekseni ihmettelin, eikö sitä heppua hirveästi satu kun joutuu sillai sementtiin hyppäämään. Ajattelin kai, ettei se voi olla tuoretta, pehmeää sementtiä vaan sitä jo kiveksi kovettunutta... =) 

Itse lauleskelin usein omille lapsilleni kaikenlaista ja erityisesti iltalauluja. Taisi Rautavaaran Sininen uni olla se illan toivotuin. Mie vaan sattuneista syistä ja seikoista johtuen muutin, ja vaistomaisesti muutan edelleen tuon unihepun nimen UniJukaksi. Joskus se tosin taisi olla UniTeppokin.

Ääneenlauleskelu silittäessä on jäänyt tavaksi minullekin. Se vaan tulee jostakin sielun syövereistä se sellainen lauluhyrinän pakko. Tylsästä työstä pääsee eroon tekemällä sen nopeasti ja tukkoiseksi silityspölystä tulevasta nenusta selviää mukavammin (vaikka se epäloogiselta kuulostaakin) ääneen laulellen... =)
-Ai pahus, miulla muutes onkin jo taas keskisuuri vuorellinen silitettävää.

Ja mitäs minä sitten silittäessäni laulan? Hmmm... esimerkiksi tätä, tai vaikka tätä allaolevaa, hyräillen ja laulaen vuorotellen. Se on muutes miulle itselleni sellainen äänenmurtajabiisi...

♥

Mikä on sinun äänenmurtajabiisisi?
♥

Se aika vuodesta

Lehdet ja muukin media on tulvillaan joulua. 

Nappaan lehdistä edullisia koristeluideoita mutta muuten mietin sekavin ajatuksin koko jouluhössötystä. 

Jo viime vuonna tein lakon niiden kaikkien pakollisten jouluherkkujen teon kanssa.
Tein makkarakastiketta ja keitin perunoita silloin kun toiset väänsivät monenmoista laatikkoruokaa,
kinkkuja, suolakalaa ja sen seitsemänsortin silliä pöytiinsä.

Pitääkö sinun mielestäsi 

ja juuri sinun pöydässäsi jouluna olla pakosti 

niitä kaikkia perinneherkkuja?

Voisitko vastata oikealla sivun yläreunassa olevaan
jouluiseen kyselyyni, joka päättyy vasta jouluaattona,
kyselyn toimiessa samalla jonkinlaisena 
joulukalenterina. =)

Voit valita useamman vastausvaihtoehdon. 

Sataisiko vai pakastaisiko?

Valamonruusut eivät halua luopua lehdistään...

Sää muuttuu hetkessä. 

Arkea marraskuussa. 

Viime keväänä pihaan ilmaantunut terttuselja kasvoi kesän aikana miltein parimetriseksi pensaaksi.

Kädet korvilla ja sydämellä

Ei tarvita kuin sylillinen tahallista väärinymmärrystä, 

lisättynä muutama kauhallinen pahansuopuutta tihkuvaa pötypuhetta, 

mukaan raastetaan ripaus synnynnäistä mielensäpahoittajaa, 

seuraavaksi jatkuvaa hurjaa hämmennystä ja sokeaa sekoitusta, 

sekaan heitetään silloin tällöin hyppysellinen kieroja sukujuuria 

niin totaalinen mykysoppa onkin valmis.

Se on semmoista joskus jossainpäin... =)

Nykytekniikan avulla myös nettituttavuuksista pääsee eroon erittäin nopeasti. Mitä sitä turhia meilailemaan edes mitään vastauksia takaisin, kun ihmisen voi deletoida yhdellä pienellä klikkauksella ikuisesti kadoksiin omalta näytöltään.

Varsinkin jos se ihminen ei ole sinulle hyödyksi juuri tällä hetkellä. Jos hänellä vaikka on teknisiä ongelmia...  

-Siitä ajatuksesta syntyi ylläoleva tekstikuva...

Teknisistä tuli mieleen, 

jotta meidän oma tietokoneemme muuten on 

-onneksi- 

 nyt korjattu ja päivitetty ja sille syntyi samalla poikanenkin. Joskus meillä immeisillä ei rikkimenneen korjaus syystä tai toisesta ole kovinkaan nopeata puuhaa. 

Tämä otsikko löi myös silmille:  

"Suurin osa köyhistä kaipaisi vain ympäri korvia." 

Hra Heikkinen ei taida tietää, että esim joitakin sairauksia potevan on erittäin vaikeaa työllistyä ja siten sitä jää kaiken jalkoihin. Pitänee kulkea toinen käsivarsi korvien suojana jos Hra Heikkinen kävelee vastaan ja puristaa toisella kädellään vessapassia taskussa nyrkissään, kaiken varalta.  

On silti väärin olla kade sille köyhälle jos hän saa siitä niukkuudestaan 

ja omasta selkänahastaan revittyä tahdonvoimallaan säästöön jotakin 

ja karkaa joskus jonnekin aivan muualle 

lataamaan akkujaan. 

Toki sellaisten köyhien akkujen lataaminen on turhuutta  

kaikkien kademielten mielestä.

Kateus on vaan niin suurta energian tuhlausta... 

Ylimääräisen energian voisi käyttää vaikkapa yksinäisen ihmisen piristämisellä. 

Matkustamalla itse katsomaan häntä jolla on ikävä.

Vaikka sitä koko ajan sinua odottavaa vanhusta, 

jolle sinä olet yhä tärkeä...

Jossain kerrottiin köyhyysrajan olevan 1800€/kk?

Ohos. Sehän on suuri summa!

No mihin kohtaan ihmisarvojanalla silloin sijoittuu, 

jos ei saa edes puolia tuosta summasta kokoon kuukaudessa millään? 

Mutta köyhällä voi olla rikas sielu. 

Sen arvo onkin mittaamaton...

 Ihan kaikessa ei tarvitsekaan olla mukana.

Hidastakaamme elon kiirettä! 

Vegaanipäivä

Tänään vietetään Mailman vegaanipäivää.