Äänenmurtajabiisejä

♥

Jotenkin kynttilöiden valosta tuli yhtäkkiä mieleen Selma-mummoni ja hänen yksi lempilaulunsa Kodin kynttilät. En koskaan muista kuulleeni Selma-mummon itse laulaneen, mutta hän kuunteli hymyillen tämän soidessa radiossa. Voin kuvitella miten hän kuunteli aivan kaikki Sävellahjat radiostaan, joka oli hänelle kuin ystävä.

Erityisesti Selma rakasti Tapio Rautavaaran laulua ja piti kaikista tämän Suomi-filmeistä.
Kyllä mummo Ansasta ja Taunostakin piti. Suuresti pitikin. =)

Mummon lempikipaleita oli myös Iltatuulen viesti, joka soi usein edellä mainitussa radio-ohjelmassa. Mamani ei voi vieläkään laulaa tätä ääneen, vaan pois jo vuosia sitten nukkuneen äidin ikävä murtaa hänen äänensä kaipauksen möykyllä rinnassa ja suru saapuu äkisti ja väkisin.

♥

Lapsuudenkodissa Mamani lauloi usein Siskon, Veljen ja miun kanssani. Kilpailimme näihin vuodenaikoihin mm siitä, kuka muistaa eniten joululauluja. Muutenkin silloin tällöin putkahdimme lauluun yhdessä. Ehkä Veli lauloi vähiten, hiljaisena poikana. Ehkä mie itse olin eniten Maman kanssa ääneessä. Laulu kuului lapsuuteeni.Yritin mie soittaakin (korvakuulolta) kaikkea mahdollista, niinko sirmakkaa eli haitaria, pikkukammarin urkuharmoonia, epävireistä (kuka sen nyt olisi virittänyt?) venäläistä matkamuistokitaraa, ikivanhaa mandoliinia, nokkahuilua jne.

Usein pyykkejä silittäessäänkin Mama lauloi ja hyräili. Yksi Maman lempipyykinsilityskipaleita, kun olin vielä lapsonen, oli tämä Anita Hirvosen Itke vaan. Minä aina sitä kuunnellessani itsekseni ihmettelin, eikö sitä heppua hirveästi satu kun joutuu sillai sementtiin hyppäämään. Ajattelin kai, ettei se voi olla tuoretta, pehmeää sementtiä vaan sitä jo kiveksi kovettunutta... =) 

Itse lauleskelin usein omille lapsilleni kaikenlaista ja erityisesti iltalauluja. Taisi Rautavaaran Sininen uni olla se illan toivotuin. Mie vaan sattuneista syistä ja seikoista johtuen muutin, ja vaistomaisesti muutan edelleen tuon unihepun nimen UniJukaksi. Joskus se tosin taisi olla UniTeppokin.

Ääneenlauleskelu silittäessä on jäänyt tavaksi minullekin. Se vaan tulee jostakin sielun syövereistä se sellainen lauluhyrinän pakko. Tylsästä työstä pääsee eroon tekemällä sen nopeasti ja tukkoiseksi silityspölystä tulevasta nenusta selviää mukavammin (vaikka se epäloogiselta kuulostaakin) ääneen laulellen... =)
-Ai pahus, miulla muutes onkin jo taas keskisuuri vuorellinen silitettävää.

Ja mitäs minä sitten silittäessäni laulan? Hmmm... esimerkiksi tätä, tai vaikka tätä allaolevaa, hyräillen ja laulaen vuorotellen. Se on muutes miulle itselleni sellainen äänenmurtajabiisi...

♥

Mikä on sinun äänenmurtajabiisisi?
♥