Translate

29.10.2017

Halloween & Día de los Muertos








Anglosaksiseen perinteeseen kuuluu 31. lokakuuta 
vietettävä  All Hallows' Evening 
eli kaikkien pyhien ilta, josta se on
muotoutunut puhekielessä Halloweeniksi. 








Entisaikaan Suomessa vietettiin syksyllä sadonkorjuujuhla  
Kekriä, joka sattui lähelle pyhäinpäivää, joten myöhempinä
aikoina se on usein samaistettu pyhäinpäivään, josta
kansanomaisesti on myöskin käytetty Kekri-nimitystä. 

Nykyään taidetaan Kekriäkin viettää 
minä päivänä tahansa lokakuun lopun 
ja marraskuun alun aikana... 



Espanjassa ja latinalaisessa Amerikassa 1.–2. marraskuuta
 vietettävä Kuolleiden päivä, Día de los Muertos, Día de los
Difuntos tai Día de Muertos on myöskin vainajien muistojuhla.
 Synkästä aiheestaan huolimatta se on iloinen juhla. 









Kansainvälinen kissojen, erakoiden sekä Internetin päivä










 tai virallisemmin
Kansainvälinen kissojen päivä
on tänään. =)







Samalla tänään on myöskin 
Internetin päivä
sekä Erakkopäivä. 

 Tuo maja olisi oiva erakon kodiksi. 
Onkohan sinne vedetty sähköt, 
että netti toimisi? Hmmm... 




27.10.2017

Tuntematon sotilas





Kansa poistui vakavina ja hiljaisina teatterista. Osa silmät kosteina kuten mekin.

Minä katselen yleensä aina kaikkia ohjelmia ja elokuvia kuvaajan silmin ja pidin erityisesti tämän elokuvan kameratyöskentelystä. Mika Orasmaasta vielä tullaan kuulemaan paljon lisää. Luontokuvaukset olivat lohdullisen kauniita sodan rumuuden ja armottomuuden keskellä. Suomi on kaunis maa. Onneksi meillä on luonto. Luonto parantaa...

Näin naisena en olisi halunnut katsoa sotimista niin kauan, enkä niin tarkasti ja katselinkin välillä muualle, kun ammukset, jyminä ja raadollisuus täyttivät valkokankaan. Toisaalta jos elokuvan nimenä on mikä tahansa sotilas, mitä muuta voit odottaa kuin sodan kauhujen kuvausta. Hyvin pelottavan toden tuntuista. Monesti, vaikka tiesin mitä elokuva sisältää, säikähdin illan aikana jotakin. Ihan syystä elokuvan ikäraja on 16 v. 

Yksi nainen käveli pois leffan puolivälissä eikä palannut enää takaisin. Itsekin pohdin kauan elokuvaan lähtöä, saatuani sattumalta liput kahdelle elokuvaa katsomaan, koska en ole halunnut niitä kahta muutakaan versiota tästä aiheesta katsoa kuin kerran.
Onneksi päätin mennä.  

Jussi Vatanen oli loistavan hieno Koskelan roolissaan.
Pidin myös Aku Hirviniemestä Hietasena.  Hani piti kovasti Rokan osaa esittävästä Eero Ahosta. Loistavia olivat myös Johannes Holopainen Kariluotona, Max Ovaska Määttänä, Samuli Vauramo Lammiona, Akseli Kouki Salona, Mikko Kouki Korpelana, Andrei Ale'n Rahikaisena, Joonas Saartamo Lahtisena, Hannes Suominen hihittelevänä Vanhalana, Severi Saarinen Lehtona (vaikka en siitä hahmosta pidäkään), ja Eino Heiskanen Riitaojana, Hemmo Karja Mielosena, Pirkka-Pekka Petelius, kapteeni Kaarnana, kaunis Diana Potzharskaya Verana,  Annika Stenvall Raili Kotilaisena, Arttu Kapulainen jotenkin ressukkana Sutena ja Juho Milonoff, jolle jotenkin loistavasti matsasi Honkajoen hahmo jousipyssyineen. Janne Virtanen melkein (anteeksi vain) koomisena everstiluutnantti Karjulana oli myös aikamoinen...

Hanin mielestä ohjaaja Aku Louhimies on selkeästi opiskellut Veteen piirretyn viivansa ja Pelastakaa sotamies Ryaninsa hyvin. Ne sotakuvat tulivat varsinkin alussa hänen mieleensä. Suurimmaksi osaksi elokuvan innoittajana on toki kuitenkin Väinö Linnan Sotaromaani, eli v.2000 julkaistu sensuroimaton versio v.1954 julkaistusta Tuntemattomasta sotilaasta.  

Jokainen suomalainen tietää mistä Tuntematon sotilas kertoo, mutta jos ei tiedä niin tässä muistutus: Elokuva kertoo Rokan, Kariluodon, Koskelan, Hietasen ja heidän taistelutovereidensa tarinan – miten toveruus, huumori ja halu jäädä henkiin yhdistävät miehiä matkalla sinne ja takaisin. Sota mullistaa niin yksittäisen sotilaan kuin kotirintamalle jääneidenkin elämän ja jättää jälkensä koko kansakuntaan.-Tuntematon sotilas 2017-

Oli tärkeää tuoda elokuvassa esiin miten naiset tekivät tärkeää, väsymätöntä työtään, miten lotat uurastivat rintamalla, miten kotiväki, pääasiassa naiset, jäivät pitämään huolta karjasta, pellosta, lapsista ja taloista ja miten sota kosketti myös naisia. 

Tämän "Vesalan"  tilalla Rokan vaimona olisi kuitenkin voinut olla joku oikea näyttelijä, jonka ei olisi tarvinut ihan pakosti laulaa, eikä näyttää omaa omituista näkemystään saunassa vihtomisesta, 
(ohjaajan haastattelusta myöhemmin kuulin että se kaikki oli  esiintyjän omaa valintaa, hah!)
Vesalan saunakohtaus oli elokuvan turhin kohtaus jota ei olisi tarvittu lainkaan. 

 

Tämän Vesalan, - joka ei laulajanakaan ole hääppöinen, suorituksen voisi kyllä vaikka poistaa elokuvasta.

Tämä elokuva on aivan selkeästi (ja loistavasti) tehty kansainvälisille markkinoille, joten jotkut julkkiskasvot esiintyvät siinä ehkä markkinointikikkana. 
Voi olla että Robin Packalenkin oli tällainen kikka mutta hienostihan nuorimies Hauhiaa näytteli, ja hänen kohtalostaan tuli ihan suru. 

(Muutenkin kyynelehdin ja pyyhin silmiäni vähän väliä kaulaliinaani. Asiaa ei silmien kirvelyssä ja kurkun karheudessa ainakaan parantanut se, että viereeni istui nainen, joka selkeästi asustaa hometalossa. 
-Minä niin tiedän sen hajun... =/ Valitettavasti. Niin tietävät lapsenikin...
Mietin, pitäisikö naiselle sanoa jotain siitä asiasta... 
En sanonut. Kuuntelin vaan sisimmässäni huolissani hänen pahalta kuulostavaa yskäänsä. 
- Voiko ylipäätään kenellekään sanoa töksäistä että hei, tiedätkö että asut hometalossa? )

Palataanpa elokuvaan. Pidimme kovasti Lasse Enersenin musiikista. Se oli loistavaa, kansainvälistä laatua. Äänitys - kuten elokuvan alusta selviää - oli sekin tehty huolella. 

Ehkä joidenkin vuorosanat tosin olivat jollain oudolla murteella ja jopa slangilla, jota en ole koskaan oppinut tulkitsemaan, vaikka itsekin puhun sekaisin monen murrealueen sanoja. 
-Toisaalta, sodan melskeessä varmasti kaikki kuulevat huonosti. 

Venäjänkielisiin sanoihin kaipasin tekstitystä vaikka jonkun sanan sieltä täältä ymmärsinkin. 
Saksankielisiin sanoihinkin olisi voitu laittaa teksti suomeksi, sitä kieltä en osaa. 
- Ai niin, tämä on Suomi 100 -elokuva.


Kuulemma maailmalle on leikattu oma, kaksituntinen versio elokuvasta?  Hyvä se olisi tämäkin ollut ihan tällaisenaan maailmalle saakka...  



Sodan melskeen, ammusten, 
komentojen ja tuskanhuutojen keskellä 
kauhun pauhu työntyy taka-alalle ja 
voit kuulla miten kovakuoriainen kävelee. 
 Tai miten lumi ja sade rummuttavat korsun kattoa, 
sotilaan metallista kypärää. 
Surun ja tuskan voi aistia sotamiehen ilmeessä, lottien väsyneissä kasvoissa, venäläisnaisen silmissä, kuolevan viimeisessä silmäyksessä kohti puiden latvuksia. 

Laulavatko linnut silloinkin, 
kun tykit ja muut aseet räjähtelevät? 




Sota on aina turha. 
Kukaan ei voita sotimalla. 
Sota on yhtä kuin kaiken kattava 
valtaisa suru, kipu ja häviö. 



Kiitos ohjaajalle, kuvaajalle, näyttelijöille, 
avustajille ja aivan kaikille. 
Teitte dramaattisen todentuntuisen elokuvan. 
Muistutuksen siitä, miten turhaa sota on.  
Mikään ei voi parantaa sodan arpia. 

 

Aku Louhimiehen
Väinö Linnan Sotaromaanin perustuva
Tuntematon sotilas
oli parempi kuin Edvin Laineen
tai Mollbergin ohjaamat.


*******************

PS1: 


Mutta... kun aikanaan maaliskuussa 2018 
Suomen elokuva-alan Jussi-patsaat 
jaettiin, katsoin elämäni ensimmäisen 
ja viimeisen kerran sen "gaalan". 

Oikeasti se koko tilaisuus oli tämän elokuvan 
sekä ohjaajan joukkolynkkaamista. =( 

Aku Louhimiestä puhuteltiin 
pelkäksi Akuksi jne, eikä omituinen kulttuuri- 
ministerimme (en minäkään halua mainita hänen nimeään) 
halunnut lapsellisesti ojentaa Louhimiehelle edes 
vaatimatonta taulua (?) kansan valitsemasta 
parhaan elokuvan maininnasta...  

Argh! Hoh hoijaa!!!! 

 Tuntemattomalle sotilaalle olisi 

kuulunut Jussipatsas parhaasta 
elokuvasta, (ne muutkin nähtyäni) 
sekä ehdoton Jussi parhaasta kuvauksesta 
ja musiikista. 

Sivuosa-Jussin olisi pitänyt mennä 
Aku Hirviniemelle.
Myös parhaan ohjauksen 
pystin olisi kuulunut mennä 
Aku Louhimiehelle 
tästä nimenomaisesta 
elokuvasta!

 On hävettävää että tämä upea 
elokuva samalla lytättiin ihan
tarkoituksella 
juuri ennen Jussi-gaalaa 
kun muutamat 
näyttelijät alkoivat suureen ääneen syyttää 
Aku Louhimiestä vuosien takaisista 
heidän omien rooliensa ohjauksista, joissa 
näin jälkeenpäin ajattelivat yllättäin tulleensa 
jollain lailla nöyryytetyiksi, 
ja tämä kaikki sekoitettiin ihan eri asiaan, 
amerikkalaisten Me Too-kampanjaan ... 

Jotkut näyttelijöistä kuitenkin ovat olleet 
Louhimiehen ohjauksessa uudelleen ja 
uudelleen, 
- eivätkä ole saaneet suutaan 
aiemmin auki...?!!!!!!!!!!! 

Ai niin- yksi mieskin - joka paremmin 
tunnetaan laulajana, 
on myös nyt vuosikymmeniä myöhemmin 
ilmoittanut tyytymättömyytensä 
Louhimiehen metodeihin...  
Hänkään - puhetyöläisenä - 
ei sitten aiemmin osannut... =(

-Miksi tämä joukko ei  
puhealan ammattilaisina saaneet suutaan 
auki jo silloin, vuosia sitten?
Ja suoraan ohjaajalle? 

 Eikö olisi ollut reilumpaa setviä 
näkemyserot silloin kun tilanne oli 
akuutti? Kieltäytyä mahdollisesti 
ohjausmetodeista? 
- Tai jopa roolista? 


Miksi JUURI nyt, kun Tuntemattoman
sotilaan ja sen koko tiimin olisi
kuulunut saada sille kuulunut maine,
kiitos ja kunnia? 
Tämä oli näiltä henkilöiltä 
ihan tarkoitushakuista... 
 Miksi tällainen salakavala kosto?  

Muutama naisnäyttelijä 
esitti gaalassakin mielenosoituksiaan, 
- poistuen samalla katsojien 
lempinäyttelijöiden statuksista. 
Ainakin minun.




Me katsojat olemme sitä
mieltä, että Tuntematon oli vuoden
2017 Paras elokuva.

Kiitos Aku Louhimies,
ja koko Tuntemattoman työtiimi. 

-Ja miten minusta tuntuu että olen ainoa koko Suomessa häntä puolustamassa????!






Ps2:  31.12.2018 
Eilen Yle alkoi näyttää Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta viisiosaisena sarjana. 


Sarjana tämä tarina on hieman erilainen kuin elokuvana, jo alku oli erilainen, mutta katsomme koko sarjan maratonina sitten kun kaikki osat ovat boxilla. 

Katsoimme maratonina boxiltamme 
10.2.2019 Tuntemattoman sotilaan tv-sarjana. 

Oli se...
Olo oli sanaton... 
Se on hieno teos. 
En voinut katsoa uudelleen sitä 
ambulanssikohtausta. 
Pakenin keittiöön kokkaamaan. 

Kyyneliltä en välttynyt kuitenkaan. 

Sota 
On 
Niin 
Turhaa... :( 

 Mutta elokuva 
sekä sarja ovat upeita. 












PS3: 
Uskomattoman vähäisestä arvostuksesta kertoo sekin että koko elokuva nähtiin  televisiosta vasta yli kaksi vuotta ensi-iltansa jälkeen, 6.1.2020.












25.10.2017

Pastapäivä




Tänään on Maailman pastapäivä

Pasta on monesti 
arjen pelastus! 

Kukapa ei pastaa rakastaisi! 

Paitsi... 
Valitettavasti gluteeniton pasta, 
jota nykyään popsin, ei maistu 
sellaiselle kuin se ihan oikea. 

 




24.10.2017

Kaunopunahatut syysasussaan








Komeat, yli puolimetriset  
Echinacea purpurea
 ovat taipuneet talven tuloon. 

Kesäiset terälehdet ovat näivettyneet 
mustiksi varjoiksi keskustan ympärille, 
joka sisältää paljon uusia siemeniä.  



Tässä ne ovat vielä suloisia



Tässä jo pakkanen on 







Kauneus on katoavaista.



Pian kukan keskiökin tummuu 
ja kaikki sen värit katoavat. 

Tässä vaiheessa koko kasvi on 
hyvä leikata n 5 cm mittaiseksi 
talven ajaksi, ellet sitten halua 
jättää niitä talventörröttäjiksi. 
 



Tässä tällainen ihanainen jälleen
muutaman kesän takaa. 


Kukan siemenet ovat muuten 
tosi terävien siemenkotien sisällä. 
Pitää olla todella paksut hansikkaat 
kun ja jos yrittät poistaa siemenet 
näistä kasveista.

Työ kyllä palkitaan hyvin, sillä 
kaunopunahatut lähtevät helposti
kasvamaan siemenistään. 
Pari - kolme kesää tosin kestää 
kasvatella kunnon kasvustoa 
mutta sen jälkeen juurakko onkin 
todella elinvoimainen ja komea 
ja tekee upeita kukkia. 

Kukat kestävät pihallasi 
yli parin kuukauden ajan. 
Leikkokukaksikin kaunopuna-
hattu sopii mutta kestää tietenkin 
vähemmän aikaa leikattuna. 
 






Tämä lohduton kaiken 
tuhoava syksy 
tekee kaunottaristakin 
nääntyneitä. 

Luonnon täytyy nyt levätä. 

Malttamattomimmankin pitänee 
vaan odotella ensi kevättä. 






22.10.2017

Anoppi ja änkytys









Tänään on Anoppipäivä
Olet onnekas, jos satut saamaan 
mukavan anopin. 

 



***************


Asiasta toiseen; tänään on myös  


Ehkä yksi kuuluisimpia änkyttäjiä on ollut Britannian kuningas Yrjö VI (George VI) Syntymänimeltään Albert Frederick Arthur George; 14.12.1895 – 6.2.1952) Hän oli nykyisen Britannian kuningatar Elisabeth II.n isä.
Albert oli lapsena sairaalloinen ja hänet jätettiin usein kuninkaallisen lastenhoitajan hoiviin. Hän kärsi vakavasta änkytyksestä ja pakotettiin kirjoittamaan oikealla kädellä, vaikka oli vasenkätinen. Lisäksi hän kärsi kroonisista vatsavaivoista ja pihtipolvista, joiden takia hän joutui käyttämään tukia. Puheterapian avulla hän sai änkytyksensä vähenemään siedettäväksi vuoteen 1927 mennessä, mutta jatkoi terapiaa loppuelämänsä. 
Albert nousi yllättäen valtaistuimelle veljensä Edvard VIII:n luovuttua kruunusta ja otti käyttöön nimen Yrjö VI. Hän oli kolmas brittiläinen monarkki Windsorin suvusta.
 Hänestä on tehty mm elokuva Kuninkaan puhe, 2010
jonka pääosissa oli  Colin Firth. Elokuva sai neljä 
  Oscar-palkintoa neljässä kategoriassa paras elokuva, ohjaus, miespääosa (Colin Firth) ja alkuperäinen käsikirjoitus. 




Tepi





Novitaprinssi. 


Hän on Tepi. 


Tepi istuu, 
Tepi makaa, 
Tepi edestä 
ja Tepi takaa. 





 Tepi on 
keltaraidallinen vintiö. 
Hän on kuulemma nelivuotias.  


Tepi on asustanut esikoisemme
Jaken luona jonkin aikaa mutta 
Jake on kovin allerginen kissoille 
ja poikaparka oli siksi ihan tukkoinen.  
Kissan piti alunperin mennä 
toiseen perheeseen mutta se 
jäikin Jaken luo. Ehdotin, että 
jospa me voisimme ottaa kissan. 
Niinpä se muutti ykskaks meille. 



Tepi nukkuu tosi paljon. 
Yleensä koko päivän... 
Toisinaan tuntuu siltä kuin kissan 
ikä olisi paljon enemmän, sillä 
nukkuessaan hän menee ihan 
koomaan moneksi tunniksi... =D 



Iltayhdeksältä Tepi alkaa puhdistamaan 
kovasti turkkiaan.  

Iltayhdeltätoista aletaan kasata mattoja 
ja leikkiä raisusti leluilla 
joita nyttemmin olemme 
Tepille hankkineet. 




Tepi myös juttelee kovasti. 
Varsinkin aamuisin. 
Aamuisin se suostuu 
kehräämäänkin. 



Tepi on tosi suloinen kissa. 
Yhdessä viikossa 
voi menettää sydämensä... 



Se on myös hyvin utelias kisu. 
Sen täytyy saada nuuhkia 
kaikkea ja sen pitää kiivetä 
ihan kaikkialle, ainakin kerran... 







Teknologiasta se ei tunnu 
olevan kiinnostunut. 
Kissapelit lähinnä nukuttavat sitä. 



Akvaariokaloja se kyllä tykkäsi 
katsella Hanin kännykästä. 



Ja taas vähän nukuttaa! 




Välillä pitää mennä 
yläkertaan katsomaan 
mitä uutta sieltä voisi löytää. 


Se ei halua ulkoilla, 
ei valjailla eikä ilman, 
mutta ikkunasta on 
turvallista tutkailla kaikkea.











Koska yöllä olisi meistäkin mukava 
nukkua, koetamme välillä herätellä 
lempeästi kisua päivänokosilta 
kaikella mahdollisella. 


Tässäkin Hani leikittää Tepiä. 
Tai Tepi meitä, ihan miten vaan. 


Tässä saavat lankakerät kyytiä. 


Mutta...
Uskottava se on. 
Vaikka kissat ovat kuinka ihania, 
eivät minun allergiani ole mihinkään 
kadonneet, eivätkä parantuneet, 
saatikka viimeksi mukaan 
ängennyt astma... 
Lapsena sentään nukuinkin 
välillä kissojen, koirien, 

Myös Hani on ihan tukossa, 
antihistamiineista huolimatta. 
Tämä on tosi surullista, 
myös kissan kannalta, 
sillä sille pitää nyt jälleen 
etsiä uusi koti. 






21.10.2017

Valonpilkahduksia harmaudessa








Pienen omenapuun viimeiset lehdet 
heiluvat herkästi tuulessa. 
Ihan huomaamattasi ne ovat poissa. 




Viimeinen kehäkukka uhmaa kylmiä öitä 
pää jo hieman kallellaan maata kohti. 







Pienen punaisen talon ympärillä 
ei ole kohta enää yhtään 
minkään värisiä lehtipuiden lehtiä.




Raidan lehdet eivät kestä kylmyyttä. 
Joka aamu niitä on vähemmän. 



Ihan totta. 
Raidasta näkyy jo läpi! 
Se ei enää varjostakaan pihaa... 

Lokakuun yleisväri on 
jotenkin harmaa. 
Paitsi jos aurinko sattuu 
paistamaan ja korostamaan 
ruskan sävyjä. 
Tuona päivänä ei sattunut. 



Valkeankuulaan keltaiset lehdet 
olohuoneen ikkunan takaa... 
ja hei, kukas se siinä katselee 
pihlajanmarjoja syöviä rastaita!? 











Pahus, kun rastaat eivät aio jättää 
mitään niille kauniille talven 
tilhille eikä tikleille... 






Niin, tuo kissa lähti mukaamme 
Keskimmäisemme Miihkalin synttäreiltä,
jossa oli näin hieno synttärikakku! 
Piti äkkiä käydä katsomassa millainen asunto 
Keskimmäisellä ja Satusella nyt on, 
koska kuukauden päästä he muuttavat 
etelämmäksi. Miihkali sai uuden työpaikan 
jonka perässä he nyt sitten muuttavat. 
Onnea matkaan. =) 

Tänään muuten oli 
Isovanhempien päivä
Olethan muistanut 
isovanhempiasi? 


Kuvan kisusta enemmän huomenna.







20.10.2017

Osteoporoosi







Sen lisäksi että parhaillaan vietetään 
Luustoviikkoa (16 - 22.10.) on
tänään myös Maailman osteoporoosipäivä


Lääkehoito tai sairaus voi tuoda osteoporoosin

Terve luu ei kaatuessa murru: sen tulisi kestää arjen kompastelut.  Suomessa arviolta 300.000 sairastaa osteoporoosia, suuri osa tietämättään. Osteoporoosi on sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumille. Vaikka osteoporoosi on yleisintä ikääntyneillä naisilla, ei kukaan ole siltä turvassa: sekundaariin eli jonkun sairauden, tilan tai lääkehoidon vuoksi sekä mies että nainen voi sairastua missä iässä tahansa. Luustoliitto.fi

Luustoneuvonta on Luustoliiton tarjoama jäsenpalvelu, jonka avulla saat tukea ja neuvoja erilaisissa luuston omahoitoon liittyvissä kysymyksissä. Luustoneuvojan kanssa voit keskustella esimerkiksi ravitsemuksesta, liikunnasta, lääkärin määräämän luulääkityksen itsenäisestä toteuttamisesta tai yhdistystoiminnasta. 
Luustoneuvontaa on nyt mahdollista saada myös sähköisesti. Luustoneuvojalle voi lähettää kysymyksen sähköpostitse osoitteeseen luustoneuvonta@luustoliitto.fi. Sähköposteihin vastataan pääsääntöisesti kerran viikossa. Sähköpostiin on hyvä liittää mukaan puhelinnumerosi, sillä joskus kysymykseen vastaaminen onnistuu parhaiten Luustoneuvojan palaamalla asiaan puhelimitse.

Suomen Luustoliiton 
osteoporoosin riskitesti










19.10.2017

Jotenkin...






...ajatukset karkaavat väkisin 
jo jouluun... 





Jokohan jotain voisi kaivaa joulutarvikelaatikoista 
esille? Ihan vaan pientä ja huomaamatonta?






Piti minun etsiä laatikoista 
keittiön vanhan ikkunan väliin 
jäkälien kanssa istuskelemaan 



Vanhoissa taloissa, vanhojen ikkunoiden väliin, 
voi laittaa kuivattua jäkälää, poistamaan 
mahdollista huurua ikkunalaseista talven ajaksi. 

Samalla sinne jäkälien päälle voi laittaa jotain 
pientä koristetta. Jo lapsuudenkodissani oman 
huoneeni ikkunan välissä oli jäkälää ja 
 esim muovisia puolukanvarsia puolukoineen. 
Nyt ei ollut sellaisia mutta tontut 
löytyivät, sopivasti. Siellä ne nyt tutkailevat 
pihan ja keittiön elämää. 



 Yläkuvan enkelit torkkuvat olohuoneessa.



Teemapäivissä on tänään