Translate

31.1.2014

Lunta leijaa



¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸ 



Ensin maahan leijailee vain muutama lumihiutale.
*
*


*
Lennellen siellä täällä. 
 Laskeutuen sinne tänne...
*
 * 


Kohta hiutaleita näkyy jo monikkoina.
Tuprutus siellä,
hupsautus täällä.
*
 *
 *  



*
*

Kunnes taivaan pilvityyny revähtää 
ja pullauttaa kaikki hiutaleet pihalle...

*
*

¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸



Mutta ennen lumisadetta ehtii ihailemaan 
postin tuomaa ihanan Katjan vastalahjaa sinisistä rannekkaista! =) 


Katja on tosi sukulaissielu! 
Mistä hän arvasi jotta tuollainen ihana sydänpyyhe justiinsa sopisi keittiöömme! Tosin se on niin nätti ja soma että ajattelin pitääkin sen pikkuisena pöytäliinana. Ihana tuoksukynttilä muistuttaa tuoksultaan huulikiiltoja, joita joskus oli muotia yläasteella käyttää... =) Ja takkatikut ovat aina tarpeen ja varmaan nuo ovat turvalliset tikut kun söpöt enkelit ovat paketissa mukana. <3 




Ne siniset lähettämäni rannekkaat tai tassukkaat 
 tai eka niistä,  
tuli kuvattua sattumalta fb:iin tässä yx päivä.
Ovat kyllä laastari oikean käden etusormessa neulotut,
niin jälki ei ole ihan tasaista, kun laastari otti
kiinni koko ajan langasta, puikosta ja kaikesta... 

Nuo kaikki ovat rentoutumiskeinojani. 
Käsityöt, puutarha, hyvinvointilehti... =) 

Tässä eräänä päivänä lehtienmyyjä hämmästyi kovin puhelimessa kun en 
huolinut seiska-lehteä, edes ilmaiseksi! Ei uskonut, että se on huono, 
kurja juorulehti jota en tosiaan edes ilmaiseksi lue. =) 

Lehden pitää olla sellainen, 
että sen tarinoista tulee 
lukijalle hyvä fiilis. 


¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸¸.•*´¨`*•.¸


30.1.2014

Kas kuusen alla on pesä muurahaisella






On hyvä käpyvuosi. Ilmankos oravia onkin nyt paljon. =)






Kun katsoo kuusten juurelta taivaaseen, 
latvuksen oksat näyttävät tavoittelevan toisiaan.


Kuusten oksien suojassa nukkuvat 
muurahaiset talviuniaan. 



Kamera hyytyi pakkasessa ja
varmistin vielä kännykällä
että sain kuvan muurahaispesästä
jolloin kännykkäkin hyytyi...

Olikin aika jo
palata kotiin lämmittelemään
käsiä kuuman kaakaokupin ympärille.



29.1.2014

Pakkasenpuremia



Pihanäkymiä.



Pakkasenpuremia 
kaikki tyyni... 

♥ 



Lakua ja nastoja




Esikoinen löysi miulle maukkaita gluteenittomia 
lakritsoja. Ah, olivat tuoreita ja pehmoisia.








Kun kaikki on lumen peitossa 
on mukavaa vaeltaa jalat lämpöisissä kengissä...


Testailin samalla, 
pitävätkö nastat jäällä. 
Kyllä ne pitivät.



Omnom. 

Joinakin päivinä 
elämä 
on hyvä. 








Rakas, ulkona on kylmä











Pysytään siis vaan sisällä!





Kettu





Tietenkin koko kesän ihania ilostuttajia ovat linnut, söpö punarinta surumielisine laulunlirutuksineen, lörpöttelevät varpuset ruusupensaissa ja suloiset perhoset kukissa, mutta aivan erityisesti sieluani sykähdyttää ja mieltä hyrisyttää kun näen ketun. Sen, jonka tassujenjäljet nyt jo neljänä talvena olemme nähneet kulkevan pihan poikki jonnekin jolkotellen.
`♥`
Pikkuisen sitä syksyisin sydän sykkyrällä lumen saapuessa maahan odottaa, onko kettu vielä olemassa, ettei kukaan paha metsästäjä ole sitä vaan tavoittanut, ja kun ne jäljet taas näkee tietää ketun yöllä pihassa istuneen ja taloa katselleen ja siitä matkaansa jonnekin jatkaneen, on sydän tyytyväinen ja sisimmästä pääsee suuri huokaus:
-On kettu vielä tallessa!



Kesällä kettua onkin vaikeampi havaita, ellei satu kastelemaan omenapuuta juuri silloin kesäyössä, kun ketun reitti kulkee ihan ohitse, melkein kosketusetäisyydellä...
Sellaiset hetket ovat ihastuttavia.

Mustarastas kun vielä eksyisi meidänkin pihallemme laulelemaan ja pesiäkin se saisi, ihan rauhassa, eikä vaan tuolla kaukana naapurustossa laulella lurittelisi, niin idylli olisi aivan täydellinen.

`♥`


28.1.2014

Sydänpuuta






Talvella sydämen syke
on hitaampaa.
Kohmeaa ja tasaista.
Askel verkkaista.
Ei ole missään sulaa vettä.
Maailma on kokonaan
valkoisuuden peitossa.
Puut ovat jäistä sydänpuuta.

Jälleen keväällä
askel taittuu kipakammin.
Sydän lyö nopeammin,
kesänodotuksen siivellä.
Jossakin on jo
näkyvillä
hileistä vettä
ja huurteista sydänpuuta.

Kesällä meno on mahdotonta.
Kilpaa kaikkien kukkien puhkeamisen kanssa
sydän lyö niin kuin ei koskaan
lakata tahtoisi.
Kesä saa mielet sekaisin.
- Onnesta tietenkin.-
Jälleen on sulaa vettä
ja rakasta sydänpuuta.

Syksy hiljalleen
hidastaa askeleet
-sekä sydämet.
Tauottaa innostukset.
Jäämme jälleen kaihoten kaipaamaan
puuta kahisevissa lehdissään,
ruohoa vihreissä väreissään.
Taivasta syvässä sinessään 
sekä sulaa vettä
ja sydänpuuta.





-Una Reinman-



27.1.2014

Hurja remontti suomalaisittain?

 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Olen katsellut amerikkalaista Hurja remontti-sarjaa jo joitakin vuosia. ( Extreme Makeover Home Edition). Joka kerta ohjelmaa katsoessani tulee itku. Niin koskettavia ihmisten elämäntarinoita siinä sarjassa on julkituotu. Itku on ollut surua heidän kohtaloistaan. Itku on ollut lopulta helpotuksen itkua heidän elämänsä laadun parantumisesta monien ihmisten työpanoksen ansiosta.

Ohjelmassa on purettu täysin entinen huono rakennelma jota ei monesti enää kodiksi saati edes taloksi ole voinut aikoihin kutsua, ja joka kuitenkin oli siihen asti heidän kotinsa.
Jokaisessa jaksossa koko ohjelmatiimi, sekä auttamiseen totaalisesti sitoutuneet kyseisen jaksoperheen ystävät ja koko kylän/kaupungin väki rakentaa tilalle entistä ehomman ja kutakin perheenjäsentä erityisesti kuunnellen uuden Kodin...

Hurjassa remontissa on niin auttajien kuin varsinkin autettavien parissa ollut eri yhteiskuntaluokkia, eri kansallisuuksia edustavia, eri ikäisiä, eri tavoin sairaita, mm syntyperäisesti, harrastuksissaan, tapaturmaisesti tai jopa työssään vammautuneita, erilaisissa elämäntilanteissa olevia miehiä, naisia ja lapsia. 

`♥`♥`


Mietin monesti jotta mitäs, jos meillä Suomessakin olisi jokin, edes yksi inhimillinen taho, joka menisi ja auttaisi, jos ei nyt ihan näin laajasti, niin ainakin jossain muodoin akuutisti hädässäolijoita, korjaisi tarpeen niin vaatiessa heidän kotiaan asuttavaan, turvalliseen ja terveelliseen kuntoon? 

Oikeastaan niitä tahoja kyllä pitäisi olla kimpassa useita, jotka kukin painottuisivat johonkin omaan alaansa. Joku auttaisi viallisten talojen tai asuntojen viallisten kohtien purkamisella. Joku uudelleenkorjaamisessa. Joku auttaisi asukkaiden henkisen hädän kanssa. Joku taho auttaisi taloudellisissa pulmissa. Fyysisissäkin krempoissa olisi autettavaa...

Tällaisesta olisi mahtava apu heille, joilta esimerkiksi vesivahinko, home yms on pilannut kodin, elämän ja terveyden, joilla elämä on muutenkin vahvasti solmussa, monilla eri tavoilla. Auttamisessa ei otettaisi huomioon mitään muita seikkoja kuin asukkaiden inhimillinen ja akuutti avuntarve. 

Mutta löytyisikö meiltä tarpeeksi pyyteettömiä avuliaita yhdistyksiä ja tavaranlahjoittajatahoja, käsistään käteviä inhimillisiä ihmisiä, kokoonkeräävää aktiivista ja hyväntahtoista yhteishenkeä, talkoointoa ja auttamishalua yli omien mukavuusrajojen? 


Me kaikki tiedämme useita koteja, joissa asuu jollain tavoin sairastuneita jopa vammautuneita, meitä tavallisia ihmisiä,  joiden viallinen koti olisi todellakin Hurjan remontin tarpeessa... Eikö vaan?

Nelosella alkaa aihetta sivuten uusi viihdeohjelmasarja jossa pääpaino taisi olla kuvattavien ja stailattavien kohteiden hakijoiden ulkonäkö. Ainakin sinne olisi pitänyt lähettää jokaisesta ohjelmaan osallistuvasta kokovartalokuva... Että semmoista. Kuulunee sarjaan; pientä pintaremonttia.



Kukahan sellaisen todellisen 
suomalaisen Hurjan Remontin keksisi?



`♥`♥`♥`




23.1.2014

Pakkasessa on ripaus taikaa



 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸ 



 

...kylmää sellaista...


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸ 



21.1.2014

Muista viikonloppuna laskea lintuja

Pihabongaus 25.–26.1.2014 

Kaikkialla Suomessa

 

http://www.pihabongaus.fi/

Osallistu pihabongaukseen!

 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸ 




"Hauskaa, helppoa, hyödyllistä ja siihen kuluu vain tunti!
www.pihabongaus.fi

Pihabongaus-tapahtumassa tarkkaillaan tunnin ajan lintuja omalla pihalla tai muulla paikalla joko lauantaina 25.1. tai sunnuntaina 26.1. Pihabongaukseen voi osallistua kuka tahansa. Pihabongaus ei ole kilpailu, joten havaittujen lintujen määrä ei ole ratkaisevaa. Osallistumismaksua ei ole eikä ilmoittautumista tarvita.

Pihabongaukseen osallistuminen on helppoa:
-Tunnista tunnin aikana havaitsemasi lintulajit.
 -Laske montako yksilöä kutakin lajia on enimmillään näkyvissä samaan aikaan (näin vältät laskemasta samoja yksilöitä moneen kertaan).
 -Ilmoita tunnistamasi lajit ja laskemasi maksimimäärät viimeistään 31.1. verkkolomakkeella (www.pihabongaus.fi) tai postikortilla osoitteella BirdLife Suomi, Annankatu 29 A 16, 00100 Helsinki.

Pihabongaukseen osallistuneiden kesken arvotaan 
helmikuun lopussa lintuaiheisia palkintoja.

Pihabongauksen päätarkoituksena on saada yleisö mukaan tarkkailemaan talvisia lintulaudan ja kotipihan lintuja sekä kiinnostumaan lähiluonnosta. Samalla kerätään arvokasta tietoa maamme talvisesta linnustosta."


Lähteet ja ylin kuva: BirdLife Suomi, Pihabongaus. 








20.1.2014

Väärä maa!








Late täytti vuosia viime viikolla, mutta
oli työmatkalla ruotsissa silloin.

Lauantai häneltä meni kotimaassa pakkasessa autojen
pakokaasussa pilkkihaalareissa, kuvaten koko päivän, mutta sunnuntaina saimme istahtaa
oikein auringon
ikkunan takaa kurkistellessa
kahvipöytään. 

Kakkuna oli kerrankin jotain kaupasta 
ostettua, eli Vuohelan Herkun muhkea gluteeniton kääretorttu, 
jonka päällystin laktoosittomalla kermavaahdolla,
somistaen koko komeuden vadelmasydämillä. 

Oli siinä yksi kynttiläkin jota 
puhaltaessaan Late sanoi toivovansa, 
että muutettais ruotsiin!

Hui tuota miestä! 
Ihan väärä maa!!! 

Onneksi toiveet kakun kynttilöitä puhaltaessa eivät 
toteudu, jos ne sanoo ääneen! Huh!  


 




Tämä ihana keittiön verhokappa on Maman käsialaa. 
Hän löysi kesällä kirpputorilta kauniin pitsisen hameen, 
jonka helmaosasta hän muokkasi soman verhon 
ja antoi sitten sen ihanuuden miulle.

♥´¨`♥



Nyt, kun joulu on jo virallisesti ohi, 
oli aika laittaakin jotain valkoista, jotain vanhaa, 
jotain romanttista ja kevyttä kotia somistamaan.
Pitsihelmat hulmuavat lämpöpatterista nousevassa 
lämmössä herttaisesti. 

Sivuverhoina on edelleen pussilakanoista 
ompelemani verhot ja niiden taustalla ns 
talvivuorina vanhat valkoiset 
käytöstä poistetut lakanat, 
jotta lämmin pysyisi sisällä 
ja kylmyys ikkunan ulkopuolella.  
 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸





Sormet alkavat olla jo tointuneet joulusta 
ja olenkin aloitellut uusia neuleita ja 
virkkuutöitä.

♥ ♥



Kynttilärintamalla sellaista uutuutta, 
että ekaa kertaa eläissäni minulla on tuollaista 
koristehiekkaa ja vieläpä vaaleanpunaisena.

-Kiltti joulupukki toi. =) 




 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸ 




Aamulla 21.1.2014: 
Kun tässä näitä meidän talonkin asioita kerran on, 
niin kerrottakoon että jälleen meillä on sitten vesiputkikin jäässä. 
-Tällä kertaa keittiöön ei tule vettä... =(


19.1.2014

Makeannälkäinen pikku vintiö




Orava on käynyt riehumassa pihamökin kuistilla, 
kiipeillyt kaikkiin pikkukuusiruukkuihin ja syönyt niistä 
pois ne jouluna sisällä lämpöisessä latvuksiin puhjenneet kerkät. 
Samalla se on pudottanut yhden ison nätin ruukkuni 
joka oli hajonnut lattialle sen seitsemään osaan, 
ja takuulla metelillään pelästyttänyt oravan. 

Hassu kurre.
Taitaa olla tyttöorava...  =)


18.1.2014

Vaaleanpunaista hattaraa


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸



Ne kukat, jotka vaaleanpunaisessa amassa vielä ovat 
pääsevät lyhyiksi leikattuina enemmän oikeuksiinsa.




Kun niiden kukoistuksen aika alkoi olla ohi,
nekin pääsivät ulos pakkaseen
edellisten amojen
ja mahonian oksien kanssa.




 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

16.1.2014

Amarylliksen jäähyväisvilkutuksia


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸


Juuri ennen kuin amarylliksen kukka nääntyy, 
napsauta se pois vielä ok-kuntoisten seurasta, 
aseta kauniille, pakkasenkestävälle alustalle 
ja vie ulkokoristeeksi. 


Pakkanen vielä somistaa lisää 
amaryllistä, josta saat näin nauttia 
vielä kukan laina-ajalla.

Oikeastihan se on jo poissa
mutta talven säässä se pakastekuivaantuu
muotoonsa ainakin joksikin aikaa.

Keskellä kylmää talvea
näistä pienistä onnenhetkistä
jonkin kukkivan kukan kanssa
ei haluaisi millään päästää irti. 
Hetkeä yrittää
pitkittää,
ja pitkittää
niin kauan kuin suinkin vain voi... 


 ¸.•♥´¨`♥•.¸

15.1.2014

Kuurankukkia



´¨`•.¸¸.•´¨`•.¸¸.•✿´¨`✿•




Ei voi olla totta! Palelu alkoi siis jälleen. Lämpömittari näyttää vakavia pakkaslukemia.
Eikä sekään voi olla totta että sellaiset toppahousut joilla voisin kuvitella tarkenevani, maksavat yli 40 euroa. Maksoivatko ennen muka toppahousut yli 240 markkaa? Huh. Miten minusta tuntuu että markka-aikana tuolla rahalla olisi saanut jo kaksi toppapukua, hanskat, pipon ja muovipulkan... 



Taidan siis kiskoa vaan jalkaani monet housut päällekkäin ulos mennessäni.
Niin kuin ennenkin. Onneksi pakkasta ei ole montaa kuukautta... =)

´¨`•.¸¸.•´¨`•.¸¸.•✿´¨`✿•



 


13.1.2014

Oi jos oisit kultaseni sokerpalanen




Joulun tienoilla aikamme kuluksi askartelimme sokeripaloista linnoja. 
Mie ensin itse väsäsin tätä pyöreää iglumaista ja insinööri
(ihan selkeesti) opiskeli yläkerrassa tietsikan ääressä
linnanrakennustekniikkaa, tuli alakertaan, vilkaisi miun linnaani,
ja pyysi palasokeria... 


Hetken aikaa puuhailtuaan Hanin linnasta
tuli sitten moninverroin komeampi ja linnamaisempi,
kuin miun hassu igluni. 


Siinä nyt sitten on suurpiirteisen taiteilijaluonteen
ja tarkan insinöörin teokset vierekkäin.
-Mutta voin vakuuttaa että esim siivouksessa jälki
on ihan päinvastaista! =)


Voit liimata sokeripalat toisiinsa tomusokerikuorrutuksella 
tai vaikkapa erikeeperillä,
ja laittaa tuikkukynttilän palamaan linnaan.

laulaa tässä oman aikansa ikoni Olavi Virta.

"Oi jos oisit kultaseni sokerpalanen
pitäisin sun piilossa vain salaa suudellen.
Mutta voi, voi surkeutta
voi, voi tätä pulaa
Suudelmista suloisista saattaisit sä sulaa." 
 .•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.

12.1.2014

Pulska ja punainen


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Pieniäsuuria silmän iloja.


 ¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸¸.•♥´¨`♥•.¸

Ison suojaruukun sylissä oli alunperin kolme ruukullista
amarylliksiä eli ritarinkukkkia, 
mutta leikkasin vaaleanpunaisen leikkokukaksi
keittiöön maljakkoon. 
Tummanpunaiset jäivät ihan kahdestaan,
ja ah, niihin on syntymässä lisää kukkaputkia. 




10.1.2014

Pimeys on katoava luonnonvara





Otsikon lause on peräisin amerikkalaiselta tuottaja/elokuvantekijä Ian Cheneyltä. Hän kutsuu itseään myös amatööriastronomiksi. Cheney on kotoisin paikkakunnalta jossa öisin taivas tuikki miljoonin tähdin joten hän jo lapsena kiinnostui avaruudesta. Nuorena poikasena hän kävi avaruusleireillä ja rakensi ikioman kaukoputken jolla saattoi tutkailla tähtiä ja keksi jopa omia tähtikuvioitaan lapsuudenkotinsa taivaalla pilkottavista öisistä tähdistä.

Hän on tästä aiheesta tuottanut tunnin mittaisen dokumenttielokuvan: The City Dark. Elokuva kertoo mitä Cheney menetti muuttaessan pimeäöisestä Mainesta valojen valtaamaan New Yorkiin ja kuinka keinovalo vaikuttaa terveyteemme ja koko maapallo eliöstöön. Meillä elokuva esitettiin eilen tiededokumenttina, nimellä Pimeyden arvo.
.
Joitakin päiviä sitten näin toisen dokumentin jossa kerrottiin samasta valosaasteasiasta eri puolilta maailmaa todettuna ja kuvattuna. Dokumentti esitti mm miten World Trade Centerin uhrien muistomerkillä valopatsaat sinkosivat valopaadet korkealle taivaalle jolloin yömuuttolinnut jäivät kiertelemään vain valopatsaalta toiselle ymmärtämättä, minne niiden pitikään jatkaa matkaansa. Valot sekoittivat niiden sisäisen suunnistusjärjestelmän.
Valopatsaat ja muistomerkkisuihkulähteet sinänsä ovat kaunis ajatus.

Keinovalo saa vallan kaikkialla maapallolla eivätkä yöt ole enää pimeitä. Kuvatakseen, tai edes nähdäkseen tähtiä pitää matkustaa jonnekin hyvin kauas. Linnunrataakaan ei voi kuvata valosaasteisessa kaupungissa.

Itse asun nyt seudulla, jossa toisinaan ei tähtiäkään näy kaikenlaisten keinovalojen vuoksi. Usein taivaantienoon valtaa öisin muutaman jättikasvihuoneen kauas ja korkealle aavemaisena hohtavat valot. Miksi kasvihuoneisiin ei laiteta talveksi jotakin suojapeittoa kattojen päälle, joka pitäisi kaiken valon itse kasveilla eikä heijastaisi tuhlailevasti sitä kaikkea energiaa ja valoa turhaan avaruuteen? Valaistut kasvihuoneet ovat aika kallis pihavalo.

Pihamaatamme kasvihuoneiden valossa yöaikaan...

Pimeyttämme valaisevat myös muutaman lähiverstaan väärin, eli taivaalle ja naapureihin suunnatut pihavalaistukset, ja joka yö pihamme ja ikkunamme valaisee läheisen paloaseman erittäin omituisesti suunnatut häikäisevän vahvat jättikokoiset valot, (kuin suoraan Batman-leffasta!) joita ei voi edes suoraan katsella, koska sen jälkeen et näe kuin palovaloläiskän silmissäsi pitkän aikaa. Illalla on laitettava verhot tiukasti ikkunaan etteivät ne valot häiritsisi jopa nukkumista. Varmasti näissäkin pihoissa riittäisi pienemmätkin alas omaan pihaan suunnatut valot, (kenties, ainakin verstaissa, liiketunnistimilla)?

Palovaloläiskä silmissä on varmasti tuttu monelle siitä kokemuksesta, kun pimeässä autolla ajaessasi joku älykääpiö laittaa pitkät valot päälle omaan autoonsa ennen kuin on ohittanut vastaantulijan tai ei laita pitkiä pois lainkaan ja näin häikäisee vastaanajelevan kuljettajan hetkellisesti ja ihan tahallisesti. Sellaisia kuskejakin on tällä seudulla paljon...

On meilläkin pihavalo, jota käytetään silloin, kun sitä tarvitaan valaisemaan ulkoportaita, eli esimerkiksi kun odotetaan jotakuta pimeällä saapuvaksi tahi joku lähtee jonnekin talosta pimeällä. Kun ulkovalaistusta ei tarvita, lamppu on sammuksissa. 

Revontuliakaan en ole ikinä nähnyt vaikka niitä etelämmässä Suomessakin pitäisi joskus näkyä. Revontulet ovatkin ykkösenä To do-listassani. Ne haluaisin todellakin joskus nähdä. Sellaisessa paikassa, jossa niitä voin keinovalojen häiritsemättä ihailla. Onko se sitten Suomen Lappi, Pohjois-Norja, Kanada vai mikä paikka se onkaan, jää vielä harkittavaksi.

Meillä media toitottaa, kuinka pimeys estää ihmisiä nukkumasta? 
Minä nukun pimeässä paremmin kuin valoisassa. 



Valosaaste estää näkemästä myös ihania öisiä tähdenlentoja
joita olisi hyperryttävän onnellista seurata 
ja toivoa jotakin...
vaikka näkevänsä revontulia.


PS1: 


PS2:
Päivänvaloa kyllä tarvitaan, 
se on asia ihan erikseen. 
Minullakin on muutama kymmen siemenpussukkaa 
jälleen ensi kesää odottamassa ja ne pitäisi laittaa multiin 
kukin omalla kevätkylvöajallaan...



Yläkuva: Tekniikka ja talous 
Keskimmäinen kuva oma... 
Alin kuva: Kaleva.fi